Lapsena minulla oli kirja, jonka nimi oli Maaemon lapset. Sen on varhaisin muistoni omasta kirjasta, joka kirjaimellisesti kulutettiin loppuun. Toinen merkityksellinen oli Björn Kurtenin ”Jääkausi” ja ”Kuinka mammutti pakastetaan”. Aluksi ne olivat vain hienoja kuvakirjoja, kiitos kuvittajalle. Ne herättivät kuitenkin pysyvän kiinnostuksen luontoon ja maaaemon historiaan.
Ihminen, lapsi rakentaa maailmankuvaansa kirjallisuuden kautta, oppii samaistumaan, tuomitsemaan, arvioimaan, ihailemaan sen sankareita. Tarinoiden maailma nuotiotulilta nykypäivän digikirjoihin on aina tukenut ihmisen sosiaalista kehitystä ja tunne-elämän kasvua. Maailmankirjallisuuden parhaat eivät ole vain jännittäviä ja kiinnostavia tarinoita. Ne haastavat ja lohduttavat. Ne valottavat ihmisen ja yhteiskunnan niin pimeitä kuin valoisiakin soppia. Ne vetoavat moraaliin ja myötätuntoon ja antavat aikaa arvoida ja punnita ympäröivää maailmaa.
Siinä mielessä ne ovat vaarallisia kaikille tämän maailman vinkuille ja napoleoneille.
Törmäsin juuri uutiseen:
”Journalisti Janne Josefsson kertoo RS:n radio-ohjelmassa Sommar i P1, että Botkyrkan kaupunki aikoo polttaa Astrid Lindgrenin kirjoja, joissa on rasistista kieltä. Sama asia on luettavissa myös Borkyrkan kunnan tiedotteesta. jossa he kertovat hävittävänsä kirjoja, jotka saatetaan kokea loukkaavina.
Ohjelman mukaan kunnan kirjastoista poltetaan ainakin ”Peppi Etelämerellä” (Pippi i Söderhavet) ja kirjojen polttaminen tapahtuu ”ideologisten syiden takia”. Josefsson itse kertoo:” (PT media)
Olen oppinut arvostamaan Lindgreenin lastenkirjoja oikeastaan vasta sen jälkeen, kun itse aloin työskennellä lasten kanssa. Hienoinpia niistä ovat varmasti ”Veljeni Leijonamieli” ja Peppikirjat. Peppi Pitkätossu – äiti enkeli ja isä neekerikuningas – selviytymiskertomus lapsesta, joka on sekä orpo että isätön ja juuriltaan revitty. Kovin monella suomalaislapsellakin ”äiti on liian usein enkeli ja isä neekerikuningas”. Jos aikuinen ei enää luota lapseen, ymmärrä eikä osaa nähdä …..
Miten pimeä on sokea ja umpikuuro idealismi.
Hurjaa kertomaa..
Minun korvaani särähtää kaikkein pahimmin tuo ”Ohjelman mukaan kunnan kirjastoista poltetaan ainakin…” Minkä ohjelman? Ja mitä muita kirjoja poltetaan?
Kirjat ja kirjailijat ovat aina olleet vallanpitäjien silmätikkuina. Sensuuri on pitänyt huolta siitä, että liikaa vapauksia ei ole sallittu. Kirjailijoiden ja kaunokirjallisuuden vapaus on jonkinlainen yhteiskunnan sananvapauden ja sivistyksen indikaattori. Olen uskonut, että valistuneet läntiset sivistysmaat ovat jo ajat sitten ohittaneet sen ajan, jolloin kirjaroviot palavat.
Orwellin Animal Farm loppuu kohtaukseen, jossa siat ja ihmiset alkavat muistuttaa toisiaan siinä määrin, ettei niitä enää voi erottaa toisistaan. Nyt liberaalina tunnettu Ruotsi alkaa yhä enemmän muistuttaa niitä totalitäärisiä maita, joita se on kritisoinut.
Toi on niitä valitettavia vikauutisia. Josefsson todellakin kirjoitteli tollasta mutta hän ei olleut ottanut selvää mitä poltettiin ja miksi.
Astrid Lindgrenin kielenkäyttö aiheutti joku vuosi sitten oikeaoppisille mielipahaa ja nuo kirjat meinattiin panna pannaa niinkuin Tintin kirjat joissa on samanlaista kielenkäyttöä. Lopulta vastentahtoisesti todettiin että konteksti on otettava huomioon.
No, Astridin kirjojen tuoreet painokset ovat jäljellä ja niitä lainataan niinkuin ennenkin. Mutta mitä polltettiin on vanhat kirjat ja vanhat painokset ja niitten mukana Astridin kirjoja.. Kaikki kirjastot , paitsi yliopistolliset sellaiset , karsivat kirjoja tehdäkseen tilaa uusille.
Tästä minulla on ensikäden tietoa kun yksi kirjastonhoitajista on yhteisöni aktiivinen jäsen.
Josefsson on noita vianetsijöitä ja jos ei kunnon uutista ole niin hän tehtailee sellaisen.
Tää oli erityistapaus mutta olen samaa mieltä siitä että kirjaroviot ovta barbarismin oire. Pitäisi kai perustaa salaseura joka harkiten kokoaa ”vaarallisia” kirjoja ja piiloittaa niitä toivottavasti valistuneelle jälkipolvelle. Se hyöty digitaali maailmasta on että on jo olemassa kirjojen säilytys projekteja jotka digitalisoivat kaikki mahdolliset kirjat.
Mikä minua eniten turhauttaa ,ovat rakkaat ameriikkalaiset osavaltiot, joiden koulupiirit aktiivisesti laativat sensuurilistoja kirjoista joilla yritetään suojella lapsia haitallisesta vaikutuksilta. Niitä löytyy netiltä ja on masokistista iloa tutkia niitä.
Markku, osaatko kertoa. Ihan uteliaisuuttani kysyn.
Josefson kirjoittaa, että kirjojen hävittäminen tapahtuu ”ideologisten syiden takia”.
Onko Astrid Lingrenin tekstejä näihin uusiin painoksiin muutettu hänen kuolemansa jälkeen? Ja millä tavoin? Kenen toimesta? Lindgrenhän kuoli jo v. 2002.
Itse olen lukenut nuo kirjat käännöksinä enkä oikein ymmärrä mikä niissä on herättänyt oikeaoppisissa närää.
Astrid on kansallispyhimys ja hänen teoksistaan otetaan jatkuvasti uusia painoksia.Myrsky meni ohi.
Niin Josefsson väitti mutta nyt hänelle on selitetty että kyseessä oli vanhojen kirjojen vaihto uusiin painoksiin. En tiedä mitä hän tästä ajattelee, hän ei ole reagoinut. Yleensä hän ei peru sanojaan.
Mutta asiassa on sikäli totuuden siemen, että vuosi pari sitten täällä oli suuret keskustelut tiettyjen sanojen niinkuin neekeri ja mitä vielä esiintymisestä kirjoissa. Astrid Lindgren oli yhtäkkiä rasisti kun Peppi Pitkätossun isä oli neekerikuningas jossakin.Niitä pidettiin merkkeinä rasismista ja mitä lie. Nyt Josefsson katsoo että PK kansa on salaa poistamassa noita ”rasismin” , antifeminismin ja anti semitismin jätteitä polttamalla ”salaa” kirjoja.
Mutta Ruotsissa ollaan hyvin arkoja siitä että nyky kielenkäytössä ei käytetä rasistisia tai antisemiittisiä tai antifeministisiä sanoja tai lausuntoja. Huvittavaa on että samaan aikaan on koko joukko haukkumanimiä miehistä vapaasti käytössä. Yksi sellainen on ”Kulturmanen”. Kulturmannen on mies joka dominoi kulttuurielämää olemalla hyvä ja painaa painoarvollaan naisia alas.Esimerkkinä Knausgaard. Tämä on vaikeaa koska se on naiset jotka ovat niskan päällä.
Hyvä kuulla Markku, että ei ihan olla vielä noin pitkällä. Sen verran uskomattomia asioita tapahtuu, että ei yhtään ihme, että enää on vaikea erottaa tarua totuudesta, kun kaikki on mahdollista, eikä vain mahdollista vaan todennäköisesti totta.
Tasa-arvostahan tuo on kaukana, kun joitain ihmisryhmiä saa solvata ja demonisoida ihan ilman mitään faktapohjaa ja sillä saa yhteiskunnassa vain glooriaa – ja viranomaiset suojelevat käytäntöä ihan avoimesti ja ideologisesti. Sen sijaan toiset ihmisryhmät on pyhitetty kaiken kritiikin, loukkaamisen ulkopuolelle, eikä heidän rikoksistaan saa edes mainita.
Ei hyvä seuraa, varsinkin kun solvattu ja demonisoitu ihmisryhmä on enemmistönä – ainakin Suomessa vielä. Suomalainen ei taida helposti provosoitua – ainakaan Hämeessä (?) – mutta mitä tapahtuu kun raja menee rikki?
Joo, …
Siellä, missä poltetaan kirjoja tänään, poltetaan ihmisiä huomenna.
Seurailin Ullan ”Linkkejä” ”vikamediaan”. Onko Markku tämäkin sitten väärin:
”Botkyrkan kunnasta kerrotaan, että kirjat, joissa on rasistista kieltä, hävitetään samalla tavalla kuin vaikkapa rikkoutuneet tai loppuunkuluneet kirjat.”
Tulkitsen, että väärää kieltä käyttäviä kirjoja tuhotaan, mutta ilmeisesti kansallissankari sitten on säästetty? Voisitko kysyä tätä kontaktiltasi?
Anne, kuten kerroin ,olen jutellut errän kanssa joka on töissä sielä ja kiihtynyt. Mutta jos korkeammalla taholla kirjoitetaan noin, niin sitten kiihdyn minä. Toisaalta tuo poliittinen korkkektisuus on mennyt hyvin pitkälle joten kaikki on mahdollista.
Kuluneellas viikolla Almedaalissa oli kesän poliittinen tapahtuma jossa kaikki paitsi sos demien puolujohtajat puhuivat, mutta eniten raportoitiin oikeistolaisen ääriryhmän läsnäolosta ( ovat todella ntzeja symbooleineen ja kaikki).
Toinen uutinen on Göteborgin kirjamessut joitas oikeaoppiset boikotoivat kun noita natzeja on mukana.
Mutta olen varma siitä että Astrid Lindgrenin kirjat ovat tallella, toistaiseksi.
Taunon sitaatti on valitettavsti vanha totuus.
Jävlar.
Tulin epävarmaksi kuitenkin ja kävin läpi lähteitä. Juu ,vanhoja Lindgrenin painoksia on poltettu kun niissä on rasistista kieltä.
Uusissa painoksissa on kieli korjattu. En tiennyt tätä. Mutta tuo on selvää historian väärennystä ja tunnen että minua on petetty.
Kieltä on korjattu!!!!???? ja se on tapahtunut lähivuosina eikä Lingrenin toimesta.
Perkele.
Lapsia suojellaan historialta. Paskat. Sorry my bad France.
Ihan kaunista kyllä tuo Markun monikulttuurinen manailu.
Kyse ei siis ole yhdestä kunnasta ja sen ”ohjelmasta”, vaan ilmeisesti valtakunnan laajuisesta kirjallisuuden ”korjaamisesta”. Töitä riittänee.
Kiitos tarkennuksesta Markku. (Kun läpi humaani ihminen suttuu, sitä on ilo kuunnella.)
Kari Ekholm pitää muuten mielenkiintoista sivustoa kirjasensuurista ja sen historiasta. Noin yleensä ottaen se näyttää päättyvän jonnekin 1980-luvulle.
Parhaita paloja on mm. Mikki-Hiiri sarjakuva, joka kiellettiin Yhdysvalloissa 1930-luvulla, koska siinä laitumella oleva lehmä lueskeli Elinor Glynin kirjaa, joka oli kiellettyjen listalla. Lumikki-kirjan puolestaan saivat opiskelijat Jacksonvillen koulussa lukea vain vanhempien luvalla.
Minäkin huomasin lukeneeni aika monta epämääräistä ja turmiollista teosta. Kumma kyllä, joillekin niiden kirjoittajista Ruotsin Akatemia on aikanaan myöntänyt Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
http://www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com/kielletytkirjat/kielletyt2.html