
Kun Venäjä on sotinut raukkamaista sotaansa Ukrainaa vastaan tasan vuoden, julkaisen SataVAPARI -lehdessä syksyllä -22 julkaisemani tekstin nyt myös täällä muutamin lisäyksin.
Suurin osa sodista on käyty ja käydään uskontojen vuoksi tai vähintään uskontojen nimissä. Nekin offensiivit, joita tehdään valtapyrkimysten ja raaka-ainevarojen vuoksi, perustellaan uskonnolla. Moraaliton sota silataan moraalin puolustukseksi uskonnon nimissä. Myös Natsi-Saksan sodan aloittamisessa oli samoja aineksia. Herrakansa edusti ainoaa oikeaa moraalia ja oikeaa uskontoa. Hitler itse totesi, että valtion väkivaltaa ja aseellista hyökkäystä on mahdotonta perustella kansalle, ellei sitä perustele uskonnolla.
Putinin harhaisessa imperialistisessa maailmankäsityksessään aloittama järjetön sota Ukrainassa ei ole vain valtapolitiikkaa, vaan myös Moskovan patriarkaatin lämpimin sydämin Putinin mukana käymää uskontoimperialistista pyrkimystä. Patriarkka Kirill ei ole voinut sietää Kiovan patriarkaatin itsenäisyyttä. Se on ollut Kirillille piikki perseessä. Moskovan patriarkaatti katkaisi yksipuolisesti ns. ehtoollisyhteyden Ekumeenisen patriarkaatin kanssa jo syksyllä 2018, kun ilmeni, ettei jälkimmäinen tule perääntymään aikeistaan myöntää autokefalia Ukrainaan. Todennäköisesti Kirill on tiennyt jo viimeistään Krimin miehityksestä asti Putinin aikeista kaapata sopivan hetken tullen koko Ukraina.
”Putinin aikakausi on Jumalan ihme.” – Patriarkka Kirill vuonna 2012
Moskovan patriarkka Kirillille Ukraina on ristiretki. Oikeauskoinen slaavilaisortodoksisuus vs. läntisiä arvoja tukeva harhautunut Ukraina. Soditaan länsimaisia vääriä arvoja, sateenkaariaatetta ja homouden syntiä vastaan. Mutta myös Kiovan patriarkaatin nujertamiseksi. Kirillille Kiovan patriarkaatti on ollut kivi kengässä pitkään, eikä hän panisi pahakseen sen häviämistä maan päältä.
Patriarkka Kirill on niin syvästi korruptoitunut, ettei ehkä edes ymmärrä olevansa korruption ytimessä, eikä liene siksi näkevän mitään väärää toimissaan. Tai sitten hän on paatunut opportunisti. Hän on kehottanut kansalaisia elämään vaatimattomasti, mutta itse hän lomailee Gelendžikin noin 250 miljoonan euron residenssissä Mustan meren rannalla. Mädän hän näkee vain siellä missä sitä ei ole.
Kirill on ollut Putinin hyvä ystävä jo KGB-ajoista lähtien, ja tämä on tukenut voimakkaasti Putinin sotaa Ukrainaa vastaan ja kyseenalaistanut Ukrainan itsenäisyyden. Hän on siunannut venäläisiä sotilaita näiden tappaessa Ukrainan siviilejä. Mitäs ovat natseja ja turmeltunutta LGBTI-porukkaa. Eivät edes ihmisiä. Näin se aina menee: viholliset eivät ole ihmisiä. Mitä tulee siihen väittämään, että Ukrainassa on natseja, tulisi katse kääntää tyyten toiseen suuntaan. Moskovan Kremlissä eli Venäjän hallinnossa nimenomaan pesii fasistinen eetos kaikkine tunnusmerkkeineen, ei Ukrainassa. Eräs venäläinen sotilas näiden saavuttua valloitetun alueen kylään totesi kyläläiselle vanhalle miehelle, että nämä tulivat vapauttamaan maan natseista. Vanhus totesi sotilaalle, että näytä edes yksi.
Despootit ovat aina pelkureita, jotka käyttävät väkivaltaa peittääkseen pelkonsa ja sotaa peittääkseen epäonnistumisensa. Putin ei pelkää mitään enempää kuin demokratiaa. Kirill ei pelkää mitään enempää kuin oman valtalinnakkeensa (ja rikkauksiensa) menettämistä. Demokratia on autoritääriselle vallanpitäjälle aina painajainen. Niin myös patriarkalle. Uskontoon ei kuulu demokratia, eikä varsinkaan uskonnolla johtamiseen. Entisille KGB-miehille demokratia on kauhistus. Moskovan patriarkaatin Kiovan osasto vastustaa sekin Venäjän toimia. Ukraina on väestöltään toiseksi suurin Neuvostoliiton perijävaltio. Menetettävänä on paljon. Ukrainalla näiden rikollisten vuoksi mittaamattoman paljon. Putinilla ja Kirillillä kummallakin kaikki. He ovat käymässä viimeistä sotaansa.
Ukrainan sota on kiristänyt Moskovan välejä myös Konstantinopolin patriarkaattiin. Tiettävästi Ukrainan lisäksi myös Venäjällä osa ortodoksisista seurakunnista on sodan vuoksi siirtynyt tai ainakin pyrkinyt siirtymään Moskovan patriarkaatin alta Konstantinopolin alaisuuteen. Pian Kirillillä ei ole enää mitään menetettävänä. Ellei sitten vapautensa. Kirill tietää, että kun Putin putoaa, putoaa hänkin. Ja niinpä hän syyskuun lopulla kehoitti miehiä menemään rohkeasti täyttämään velvollisuutensa eli sotapalvelukseen pyhiin kirjoituksiin vedoten. Ja kaatunut saa taivaspaikan, ikuisen elämän ja kunnian.
”Sodan syttymisessä harvoin saattaa nähdä positiivista. Useimmiten raa’an taistelukeskeinen kuva peittää sen vähäisenkin toivonliekin, joka tuohuksessa heikosti lepattaa. Ukrainassa esimerkiksi sen, että Kansallisen ykseyden päivänä 16.2.2022 maan kaikki kirkot ja uskokunnat rinta rinnan kantoivat rukousta rauhan puolesta tuhatvuotisessa Sofian katedraalissa.” – Nico Lamminparras, Seurakuntalainen 2.3.2022
Kuinka paljon eri konflikteissa onkin rukoiltu rauhaa? Milloinkas nämä rukoukset ovat tehonneet? Jumala lienee heikko tai kuuro, ellei sitten ole mielistynyt sotimiselle, kuten VT:n kertomuksissa voi havaitakin. Mutta sitä ei sotatieteilijä ja entisten neuvostotasavaltojen konflikteihin erikoistunut väitöskirjatutkija Nico Lamminparras näe. Yliopistollinen sivistyskään ei poista suomuja silmiltä siltä seikalta, että ei ole jumalia, ei johdatusta, ei varjelusta. On vain tämä ihmisten maailma, jossa harvojen mieleltään vinoutuneiden despoottien ja kirkon miesten tahto jyllää. Kirill ei ole rukoillut muuta kuin Venäjän (ja Moskovan patriarkaatin) voittoa. Mutta sitäkään rukousta ei olematon voi toteuttaa. Se on itse tehtävä, onnistui sitten tai ei. Ja nyt näyttää siltä, ettei.
Venäjä on vedonnut sotaretoriikassaan ihmisten hengellisiin tunteisiin. Venäjän suurlähettiläs muslimienemmistöisessä Bangladeshissa totesi Venäjän taistelevan moraalin, perheen, perinteiden ja kunnian puolesta Ukrainassa. Patriarkka Kirill vetoaa uskonnollisiin perhearvoihin hyväksyessään miesten oikeutta lyödä vaimojaan, jos nämä ovat ”tottelemattomia”. Mutta miten voi edustaa perhearvoja, jos samanaikaisesti usuttaa tuhoamaan (ukrainalaisia) perheitä. Tämä toiminta ei juuri eroa esimerkiksi Talibanin käytännöistä, mutta Venäjän kohdalla on kyse ydinasevallasta. Putin on uhkaillut ydinaseiden käytöllä. Kirill tukee kaikkea, mitä Putinille mieleen tulee. Vanhoillisia ja uskonnollisia perusarvoja ei nähtävästi voi nykymaailmassa ylläpitää ilman väkivallan käytön uhkailulla.
