Mitä on hengellisyys? Tai henkinen? Olen vuosien aikana saanut kuulla, että uskonnottomana kunnottomana minusta puuttuu pala. Olen kertonut, että jos en ole hengellinen millään tavoin, olen kuitenkin henkinen.
Mutta kun nyt ajattelen asiaa, on se silkkaa falskiutta. Jos minulta nyt kysytään, mitä tarkoittaa ”henkisyys”, en osaa vastata. En nytkään, vaikka kuinka yrittäisin.
”Henkisyys nähdään kiinnostuksena arvoihin ja merkityksiin elämässä. Henkisyys on pyrkimystä oman olemassaolon ja elämänfilosofian reflektointiin”, vastaa Wikipedia minulle.
Jotakin tuon kaltaista voisin höpistä itsekin. Ja höpinältä tuo vaikuttaakin. Minusta olisi vaivaannuttavaa ja suorastaan vilpillistä, jos alkaisin selittää henkisyyttäni noin pateettisesti. Olen tähän ikääni valmis ilmoittamaan, että henkiseksi itsensä määritteleminen on itsensä ylentämistä ja katteetonta hypetystä. Henkisyys ei tarkoita yhtään mitään.
Voisin kysyä uskovalta, mitä hengellisyys tälle tarkoittaa. Todennäköisesti saisin vastaukseksi jotain sellaista, että se antaa toivoa, turvaa, tarkoitusta elämälle, merkitystä omalle olemassaololle jne. Uskonnotonkin voi kokea noita omassa elämässään eli mitä muuta sitten hengellisyys antaa? Joku uskova tietty vastaa, että ”yhteydenpitoa Jumalan kanssa”. Jotkut todellakin kertovat keskustelevansa Jumalan kanssa. En tiedä, mitä miettiä tuosta. Ainakaan se ei ole yhtä hauskaa kuin Giovanni Guareschin Isä Camillo -kirjoissa ja niistä tehdyissä elokuvissa, joissa Jeesus vastaa aina varsin sarkastisesti Camillon kyselyihin. Guareschi todennäköisesti ei ollut itse kovin hengellinen, vaan hän näki satiirin puitteet kommunismin ja katolisen kirkon konfliktissa. Don Camillo -kirjoilla on paikka hyllyssäni.
Satakunnan Kansa – Länsi-Suomi -lehdestä luin, että Turun piispa Mari Leppänen haluaa nyt julkaistulla elämäkerrallaan puolustaa ”turvallista hengellisyyttä”. Mitä se sellainen on? Entä mitäs on turvaton hengellisyys? Onko se sitä, mitä Leppänen kuvailee kokemuksissaan papiksi ryhtyessään, kun vanhoillislestadiolainen yhteisö tätä vastusti ja kutsui hänet miehineen pitkiin ”kehityskeskusteluihin”. Lahkot, lestat ym. kaikenkarvaiset jyrkät uskonyhteisöt ovat kyllä tietty turvattomia, varsinkin naisille ja sukupuolivähemmistöille eli sodomiiteille. Nähtävästi edelleen myös kahdessa kirkossammekin.
Kun Leppänen oli saanut pappisvihkimyksensä, hän kertomansa mukaan menetti ”hengellisen kielensä” ja vaihtoi papin duunista kirkkohallituksen hommiin. Varmaan joku virka avautui sopivasti, vai onkohan kirkkohallituksessa ”tulkaa kaikki” -eetos? No, se hengellinen kieli palasi ja Leppänen papiksi ja sittemmin piispaksi, jonka palkalla varmasti voi kokea turvallista hengellisyyttä ja voi lähteä tarvittaessa pyhiinvaelluksille ja retriiteille.
Kokemukseni perusteella sanoisin että hengellisyyden peruskuvio on harras suggestiivinen psyykkinen tila jossa minä on taantunut pikkuvauvan asteelle kokien jälleen kerran samaa yhteyttä kun äitinsä rinnoilla juuri nukahtaessaan, mutta tällä kertaa Jumalansa huomaan . Erona Jumala tuntemus jonka esikuvana on myöskin tuo ensimmäinen suhde huoltajiinsa. Edellytyksenä on sisäisesti muodostunut Jumala konstruktio. Monille on helpompaa kääntyä Jeesuksen puoleen joka toimii vastaavana hahmona. Aikaa myöten hengellisyyttä voi viljellä rukouksena ja/tai hengellisissä yhteyksissä joissa harras laulu ja suggestiivisedt saarnat auttavat takaantumaan ja luomaan tunteen kuulumisesta suureen kokonaisuuteen.
Kun on ottanut ensimmäisen askeleen niin on helppoa samaistua samanhenkisten tulkintoihin Jumala-yhteydestä, oma rationaalinen ajattelu työnnetään syrjään ja eletään samassa mielentilassa kun olisi sci-fi maailman todellisuudessa . Materiaalia tulee pyhistä teksteistä ja mistä vaan missä asia on esillä. Hengellinen ihminen etsii ja löytää materiaalia mistä tahansa sillä hänen symboolisen ymmärtämisen kykynsä tekee mahdolliseksi elää kahdella tasolla, arkitodellisuudessa ja omassa hengellisessä maailmassa
Tekoäly vastaa tähän kysymykseen minusta hyvin. ”Hengellisyys liittyy usein uskonnollisuuteen ja voi viitata äärimmäiseen tai materiattomaan todellisuuteen, sisäiseen polkuun, syvimpiin arvoihin ja suunnanantaja elämässä.” Tämä kohta viittaa siihen että ihminen uskoo Jumalaan ja haluaa olla häneen yhteydessä, rukoilla häntä jatkuvasti ja tehdä kaikki päätöksensä sillä tavoin kun Jeesus on meitä opettanut.
Materiattomaan maailmaan tarkoittaa että on näkymätön maailma ja näkyvä maailma. Ihminen joka ei usko Jumalaan elää vain siinä näkyvässä maailmassa, häneltä jää kokematta se mitä on elää myös näkymättömässä maailmassa.
Kun Jeesus lähetti apostolit viemään evankeliumia pakanoiden keskuuteen niin hän käski ensin odottamaan sitä hetkeä jolloin henki vuodatetaan heidän päälleen. Jeesus sanoi myös että apostolien ei tarvitse huolehtia siitä miten puolustautua kun heidät viedään syytettäväksi koska henki ilmoittaa sen mitä he puhuvat.
Jeesus puhui myös itsestään että se mitä hän puhuu sen hän saa Isältään. Tämä on sitä täydellistä hengellisyytä.
Näkymätöntä maailmaa siten kuin uskovat sen käsittävät, ei ole havaittu. Sen sijaan hiukkasfysiikan tasolla kyllä ollaan ns. näkymättömässä maailmassa. Eli voin siis hyvin sanoa, että elän maailmassa, jossa on sekä näkyvä että näkymätön. Uskon tuon näkymättömän maailman olemassaoloon. Onhan niinkin, että sähköä en näe, mutta tiedän sen todellisuuden. Aivan kuten radioaallot. Niitä ei voi nähdä, mutta ne ovat olemassa. Samoin ultraviolettisäteily. Sitäkään emme näe, mutta taatusti se on olemassa.
Muuten tässä tulee mielenkiintoisesti eteen se, miten kaksijakoisesti Jeesus kertomusten mukaan suhtautui käännyttämiseen (mikä tietty kertoo Raamatun tekstien ihmislähtöisyydestä):
”Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’
Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka. Kun menette taloon, toivottakaa talon väelle rauhaa. Jos talo on sen arvoinen, saakoon se toivottamanne rauhan, mutta jos se ei ansaitse sitä, palatkoon toivotus teille takaisin. Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki.
Yki se taas löysi raamatunkohdan, joka panee selitystaiteen maistereiden adrenaliinit kiehumaan. Onhan tuo niin yleisen lähetyskäskyn vastainen kuin olla voi…. No asiallisesti Jeesus lähettää tuossa opetuslapsiaan etsimään ns. village-essealaisia ja tunnistautuvat ensin salasanalla ”Rauha teille” Jos talon väkikin on essealaisia he saavat vastaavanlaisen vastauksen.
Näistä ilmiöistä ei kysymys kun puhutaan näkymättömästä maailmasta. Yki varmasti ymmärtää sen mutta haluaa tahallisesti sekoittaa asiat. Esimerkiksi sähkö on hyvin tunnettu kaikilta osin ja se on energiaa jota me kaikki käytämme hyväksemme. Sähkö on hiukkasten liikettä ei sen kummempaa.
Lähetyskäsky ei tunnu täyttävän Ykin ja Sepon kriteereitä, on siis väärin annettu. Ymmärrän tämän niin että se tehtävä joka apostoleille annettiin piti tapahtua ihmisten haluun ottaa tieto vastaan Jeesuksen elämäntyöstä ihmisten hyväksi, ei väkisin tyrkyttämällä heille jotka eivät sitä halunneet, niinhän se on tänäkin päivänä. Pakottaminen ei kuulunut evankeliumin levittämiseen vaan ihmisten oma halu ottaa tietoa vastaan.
Historian aikana on ihmisten toimesta levitetty kristinuskoa pakottamalla jopa sotia käymällä mutta pitää ottaa huomioon se että käskyt ovat tulleet yleensä ihmiseltä ei Jumalalta.
Tiedät oikein hyvin että näkymätön maailma löytyy sisäavaruudestamme joka sitten projisoidaan mukamas omaksi todellisuudeksi psyykkisen kokemisen ulkopuolelle.
Tekoäly ei vielä toistaiseksi ole se auktoriteetti jolta haetaan vastauksia kaikkeen.
Henkisyys viittaa yksilön henkiseen ulottuvuuteen, joka kattaa uskomukset, arvot, tarkoituksen ja yksilön suhteen Jumalaan. Henkisyys voi ilmetä erilaisina tapoina, kuten meditaationa, rukouksena tai yhteytenä luonnon kanssa. Henkisyys voi auttaa yksilöä löytämään sisäistä rauhaa, tasapainoa ja merkitystä elämässään.
Markku kuvaa varsin mielenkiintoisella tavalla tuon sisäisen rauhan olemusta. Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä. Olen ymmärtänyt, että se on heidän uskontonsa mukainen tapa ylläpitää sisäistä tasapainoa.
Golf-kenttää kiertäessä tulee usein tunne, että olen kotona ja kuulun tänne. Osa tätä kokemusta on taivaalla kaartava merikotka tai poikasiaan lammesta toiseen opastava sorsaäiti.
Talvinen viikko golfia La Gomeran saarella valtameren aallokon lohduttavassa syleilyssä on meditatiivinen kokemus, joka saa palamaan saarelle kerta toisensa jälkeen.
Henkisyys on aivan olennainen osa ihmisen hyvinvointia. Juuri julkaistu nuorisotutkimus kertoo, että jumalankieltäjät kokevat enemmän ahdistusta, kuin nuoret, joiden henkisyys on turvallisella perustalla.
Olet siis löytänyt paikkasi maailmassa ja löydät sen aina uudelleen tiettyjen symboolisen avulla. Sellaista soisi useammallekkin.
Olen tylsä. Minulla ei ole henkistä ulottuvuutta, eikä uskoa näkymättömään maailmaan. Jos kiertäisin golf-kenttää, mieleeni tuilisi vain ne kaikki kehittyvissä maissa olevat golf-kentät, jotka on raivattu alkuperäiskansojen maille ja joiden hoito imee pohjavedet. Olisin onneton.
Katselen merikotkaa, joita täällä maalla näkee varsin usein, ja mietin, että on se hienoa, että ne kuitenkin kaikesta huolimatta ovat pärjänneet.
Meditoin kuunnellessani musiikkia ja olen.
Olen tylsä, henkispuutteellinen ja hengellisyydetön. Ja silti lähes onnellinen.
No jos musiikki on maailmasi niin siinähän on sitten henkinen kotisi. Salli muille se mitä he ovat löytäneet ilman että kyseenalaistaa heidän kotipaikakokemustaan.
Musiikki ja sen tekeminen on yksi tärkeä seikka maailmassani, mutta se ei ole kaikki. Toinen yhtä tärkeä osa on kirjojen lukeminen, toisten ajatusten, toisten maailmojen ja erilaisten maailmakäsitysten tutkiminen tai näiden ajatusten virtaan meneminen. -Ja toki sallin muille sen mitä ovat nähneet, kokeneet ja löytäneet. Kenenkään kotipaikkakokemusta en mielelläni dissaa, mutta jos nämä ovat löytäneet sen uskonnosta, ei voi sille mitään, että dissaan tätä heidän lähtökohtaansa. Henkilökohtaisuuksiin en mene. Mutta uskomusjärjestelmän kritisointi on yleistä.