Uskovien kristittyjen mielestä minä olen matkalla helvettiin. Tai vähän maltillisempien mukaan ainakin kadotukseen. Mutta kiivaimpien mielestä, vaikka sitä ääneen eivät sanoisikaan, kuuma helvetin pätsi on oikea paikka tällaiselle kunnottomalle uskonnottomalle ja hävyttömälle ateistille.
Uusisuomi.fi tarjoili tajuntaani 24.12.2023 julkaistun jutun: ”Tutkijaryhmältä laskelma maailmanlopusta – 1500-asteinen helvettiä kuumempi pätsi, kaikki karkaisi käsistä”. Pysäyttävä otsikko, joka pani miettimään jo ennen kuin luin jutun. Heti tuli mieleeni kysymys sellainen, että mikä on helvetin lämpötila? Toisaalta kristinuskoon kuuluu se dualistinen ajatus, että ruumis ja sielu ovat kaksi toisistaan irti olevaa. Ja kun ruumis kuolee, lähtee sielu sinne jonnekin, jompaankumpaan paikkaan. Ei ole kolmatta eikä neljättä paikkaa. Jos siis sieluni ruumiistani erkaannuttuaan joutuu viimeisessä vuohi/lammas -erottelussa sinne alhaalle, aistisiko se kuumuuden? Aistit kuuluvat ihmisen fyysiseen rakenteeseen. Paitsi se kuudes aisti, josta tosin ei taida olla mitään todennetta. Kun on aivan varmaa se, että ihmisen kuollessa tämän ruumis jää tänne aikaan, niin miten kiusata tämän sielua, jos se ei tunne kipua? Vai onkohan helvetissä niin kuuma, että aineeton sielukin sen saa tuta?
Itse jutussa oli kysymys siitä, että jos ilmasto lämpenee nykyisestä 25 astetta, niin veden haihtuminen riistäytyy tyyten käsistä. Ja kun höyry on erittäin voimakas kasvihuonekaasu, lämpeneminen vahvistaa itse itseään ja lopputuloksena on 1500 asteen helle. Se on peräti 500 astetta kuumempi kuin tulivuorista purkautuva laava. Muistelen, että joskus jotkut ovat uskoneet tulivuorten syöksevän tuota kuumaa laavaa suoraan helvetistä. Silloin voisi ajatella helvetin lämpötilan olevan noin 1000 astetta. Itse jutussakin todetaan: ”Perinteisen mielikuvan mukaan helvettiä ajatellaan tulisena laavajärvenä”. Näin. Mutta riittääkö 1000 astetta korventamaan sielun? Vai käyköhän niin, että kun sinne taivaaseen astuttua lampaaksi eroteltu sielu saa eräänlaisen ”henkiruumiin”, saa kirottu sielu ikuisiksi ajoiksi helvettiruumiin, jossa saa kärvistellä niin kauan kuin ikuisuuden yötä riittää?
Jos maasta tulisi tuollainen 1500 asteen pätsi, olisi se selvä paikka helvetille. Mutta ei tule. Vaikka hiilidioksidimäärä nousisi tappiin saakka, ei se riittäisi lämmittämään maapalloa kuin muutamalla asteella. Mutta mielenkiintoinen lämpötila sikälikin, että maan kaksoisplaneetalla, Venuksella, on vain noin 460 asteen kelit.
Ihmisen mieli on tosiaan määritellyt helvetin kuumaksi paikaksi. Mutta ”ryssän helvetti” onkin kylmä. Tosi kylmä. Mutta se lienee todellinen helvetti. Siperiassa on talvisin 50 asteenkin pakkasia. Kommunistisessa uskonnossa sinne helvettiin eivät joutaneet pahat eli vuohet, vaan sinne toimitettiin ne kaikki hyvät. Eli uskonnolle haitalliset henkilöt. Vankileireille.
Mutta oli helvetissä sitten kuuma tai kylmä, on helvetin idea kosto. Kristinuskoon kuuluu kosto. Edellisessä helvettiä koskevassa blogitekstissäni Markku Hirn kommentoi: ”Voin kuvitella että idea helvetistä on syntynyt siksi että ihmiset eivät voi sietää ajatusta siitä että rikolliset ja pahantekijät eivät koskaan saisi mitään rangaistusta. Monet heistä selviävät erinomaisesti tässä elämässä ja se loukkaa oikeudenmukaisuuden tunnetta. Mutta koska ollaan voimattomia rankaisemaan heitä, niin rankaisu jätetään tuonpuoleisuuden hoidettavaksi”.
Näin voin hyvin itsekin kuvitella ja näinhän se paljolti on. Mutta helvetti keksittiin myös pelotukseksi. Pelottelemalla on helpompi saada ihmiset pysymään ruodussa. Kristinusko on pelotuksen uskonto.
Jaa, …
Helvetin idea ei varsinaisesti ole kosto, vaan puhdistautuminen sellaisesta pahuudesta, jota ei voi saattaa yhteyteen Jumalan kanssa.
Olen muutamankin kerran todennut luterilaisuuden olevan Lutherin omahyväisestä mielenlaadusta noussut teologinen tuotekehitysmoka tämän luovuttua kiirastuliopin kohtuullisuudesta ja siitä, että omaa pahaa oloaan voi lievittää katumalla ja ripittäytymällä jo maan päällä – tekemällä pyhiinvaelluksen Santiago de Compistelaan saa peräti kaikki syntinsä anteeksi.
Helvetissä on kova itku ja hampaiden kiristys, mutta ehkä se johtuu enemmän seurasta ja omien pahojen tekojen synnyttämästä pahasta olosta, kuin kuumuudesta.
Joidenkin Jeesuksen aikaa edeltävien lähteiden mukaan Helvetissä vietetään tuhat vuotta ja sitten saa yrittää maan päällä uudelleen. Ehkäpä sen takia monen sielussa on olemassa tuntemus katumuksen korventavasta poltteesta.
Sielulla ei ole tuntoaistia, joten Helvetin lämpötila on ehkä kuitenkin lähinnä symbolinen ajatus – kuten moni muukin asia Raamatussa.
Minua kyllä vituttaisi jo sekin, että joutuisin kuuntelemaan ateistien puujalkakommentteja Jumalasta tuhannen vuoden ajan, kun vaihtoehto olisi niin taivaallinen kulttuurinautinto että musiikillista antia ihastellessa neitsyetkin saisivat pysyä neitsyinä.
Jos helvetissä joutuisi kuuntelemaan ateistien vitsejä Jumalasta, niin kyllä se minullekin melkoinen rangaistus olisi.
Mutta vähän epäilen taivaan kulttuurin laadukkuutta. Kaikki kiinnostava taide ja kulttuuri on kylläkin pääasiassa sekulaarien taiteilijoiden ja toimijoiden aikaan saannosta. Uskonnollinen taide taas, no, se on pirun tylsää. Muutenkin taivaassa hyvin oletettavasti vallitseva konsensusmainen hyminä ja jatkuva Herran ylistys olisi vielä kammottavampaa kuin ateistien puujalkavitsien sietäminen.
Mutta vielä se helvetin idea: kyllä se on kauhean rangaistuksen uhka. Hirmuisen koston uhka.
Lämpö on energiaa joka tarvitsee ainetta, ilman sitä ei kuumuutta ole. Raamatun mukaan taivas ja maa katoavat ja tilalle tulee uusi taivas ja maa jossa ei ole mitään vanhaa kaikki on uutta.
Ihmisen sielu on myös aineeton se on henki jonka ihminen on saanut silloin kun Jumala on luonut ihmisen. Sielu on ikuinen ja siirtyy uuteen maailmaan minkä Jumala luo tämän maailman jälkeen. Raamatussa puhutaan henkiruumiista jonka me saamme ylösnousemuksessa. Meillä on siis uusi ruumis jossa on vanha sielu.
Tämä uusi ruumis ei voi asua Jumalan luona koska hän ei sitä täällä maan päällä itse ole halunnut eikä ole tunnustanut kolmiyhteistä Jumalaa Kaikkivaltiaaksi, loppujen lopuksi tässä tapahtuu ihmisen oma tahto eikä Jumalan tahto joka haluaisi jokaisen ihmisen luokseen uuteen maailmaan.
Ei uskova ihminen haluaa uskoa sen ettei kuoleman jälkeen hänestä jää mitään jäljelle eikä hänellä ole sielua joka on kuolematon.
Raamatun ennustukset käyvät silmiemme edessä kirjaimellisesti toteen ja vakuuttavat asioita pohtiville ihmisille sen että kaikki mitä Jeesus on puhunut käy toteen myös meidän ihmisten kohdalla kuoleman jälkeen. Ainoa henkivakuutus on se että uskoo mitä Jeesus on puhunut myös uudessa tulevassa maailmassa.
Raamattu nyt ei ole mikään ennustuskirja. Tulevaisuutta ei kukaan ole kyennyt ennustamaan, eikä kykene, koska meillä ihmisillä täällä maapallolla aika on tasaisen lineaarista ilman minkäänlaista mahdollisuutta nähdä tulevaisuuteen. Jo menneisyys on monille vaikea hahmottaa. Muistot sekoittuvat ja vääristyvät. Ainoat ennustukset, joilla on jotain validiteettia, ovat sellaisia, joissa todennäköisyydet ovat suuria ja suuntaa antavaa perustaa ennustukselle on menneisyydessä.
Muuten, miten se sielu ilmenee, jos sillä ei ole mitään muotoa? Onko se silkkaa tyhjyyttä? Kristittyjen on vaikea uskoa alkuräjähdykseen, koska tyhjästä ei voi syntyä mitään. Miten sitten sielu on olemassa jos se on yhtä tyhjän kanssa samoin kun maailma ennen alkuräjähdystä, jota tyhjyyden vuoksi siis ei koskaan voinut tapahtua?
Ja jos ihmisellä sitten on tuo sielu, niin miten se ruumiista erkaannuttuaan tietää, minne suuntaan lähteä? Entä se henkiruumis, onko sekin pelkkää tyhjää täynnä?
Israelin historia kertoo kiistämättömästi sen että maan tapahtumat tiedettiin jo tuhansia vuosia sitten. Ei uskovat sulkevat silmänsä ja korvansa sellaisista tosiasioista joita he eivät soisi tapahtuvan.
Kun Jeesus nousi ylös kuolleista niin hän oli henkiruumiissa. Hän ilmestyi opetuslapsilleen useamman kerran, hän käveli myös ovien läpi mikä todistaa sen että hän oli ja on tulevassa maailmassa joka on kohtaa meitä kaikkia aikanaan.
Miltä tosiasioilta tässä nyt suljetaan silmät ja korvat..? Jo tuhansia vuosia sitten tiedettiin mitä Gazassa tapahtuu? Oli miten oli, mutta yhtäkään ennustusta Raamatussa joskus tuhansia vuosia myöhemmin tapahtuvista asioista ei ole, ellei sitten sattumalta. Yksinkertaisesti, tulevaisuuden tapahtumat eivät ole olleet, eivätkä ole kenenkään tiedossa. Ne ovat meiltä tyystin salattuja kuten on herrannekin.
Jeesuksen ylösnouseminen on kirjoitettu tarina. Ja kopsattu muista aiemmista tarinoista. Samoin on sepitetty tarinat tämän reinkarnaatioista ja seinien läpi kulkemisista.
Sepitettyjä tarinoita on monenlaisia. Opetuslaten kertomukset Jeesuksen kohtaamisesta muistuttavat surutyötätekevin kertomuksia siitä kuinka he ovat kuolleen läheisen liikkuvan talossa tai huoneistossa. Emmauksen tien tapahtuma on hyvä esimerkki. Opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta hänen olemuksestaan, vaan siitä vaikutuksesta minkä muukalaisen kohtaaminen heille teki.