Kun nyt on päästy pääsiäisestä, voi vaihteeksi miettiä vaikka helvetin asioita.
Itse asiassa unohtui tuossa pääsiäisen tarinassa mainita, että se kuolleista heräämishomma on ollut useissa uskonnoissa ja kauan ennen kristinuskoa. Myös se kolmantena päivänä herääminen. Näitä heränneitä ovat ainakin Horus, Osiris, Quirinus, Prometeus, Quetzalcoatl, Atys ja Mithra.
Jos Jeshua astui tuonelaan, niin myös Krishna teki niin tai itse asiassa helvettiin. Tuonela on vähän epämääräisempi paikka. Krishna myös ”kirkastettiin” ja ilmaantui niin ikään opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen. Ja 3000 vuotta ennen Jeshuaa. Merkillisen samankaltaiset kohtalot näillä.
Helvetin asia tuli nyt mieleen, kun Kotimaan pääkirjoituksessa 4.4. toimittaja Jussi Rytkönen kertoo, että kaste on välttämätön pelastukseen. Ilman kastetta siis joudut ilman muuta ja suoraa päätä kadotetuksi, helvetin kitaan. Jyrkästi ja kaunistelematta.
Ja kun on valinnut tässä elämässä elää tyyten jumalattomasti ja kunnottomasti, on se valinta peruuttamaton. Tuomio on ikuinen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta tai vapautusta. Vapahtajan vastuu loppuu helvetin porttiin. Traagista onkin, jos ihminen loppuhetkillään haluaakin vapahduksen synneistä ja ottaa Jeshuan vastaan, ei sekään auta, jos ei ehdi enää ottamaan kastetta. Ei auta: helvettiin.
Jeshua muuten kertoo Raamatussa tarinan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Lasarus, sen jälkeen kun tämä toisenkin kerran kuoli, pääsi taivaaseen Abrahamin helmaan. Sieltä hän katseli alas helvettiin rikkaan miehen kopeuttaan sinne joutuneen rimpuilua. Joka vaivojensa keskeltä taas katseli Lasarusta, joka nautti taivaan iloista. Tuomas Akvinolainen kirjoitti aikoinaan, että taivaan porukoille tuottaa syvää tyydytystä seurata jumalattomien pirullisia kärsimyksiä helvetin syövereissä.
Joskus vuosia sitten piispa Eero Huovinen oli yleisön edessä puhumassa aiheesta, mitä on kuoleman jälkeen. Joku kysyi piispalta, että onko oikein pappien saarnaaminen ja ihmisten pelottelu helvetistä. Huovinen ei voinut vastata suoraan, vaan totesi, että tämä elämä täälläkin voi olla toisinaan aivan helvetillistä. Siinäpä sitä totaalista rangaistusta jollekin ihmispololle: elää tämän puolinen aika helvetillisesti ja jatkaa siitä ikuisuuteen helvetissä. Jos ei ole täällä ajassa eläissään uskonut Jeshuaan ja Jumalaan. Ja tullut kastetuksi.
Mutta joo, helvettiopin ymmärtää hyvin vallan käytön välineeksi. Sillä on peloteltu ihmiset suoriin riveihin jo yli 2000 vuoden ajan. Jos on kristinusko ristiriitaista, on se eritoten ajatuksessa Jumalasta kaikkivoipaisena, rakastavana ja armahtavana Isänä, joka samalla on asettanut helvetin ikuiseksi eli päättymättömäksi rangaistukseksi niille, jotka eivät tähän omahyväiseen ja turhamaiseen jumalaan usko.
Mutta tähän koko kristinusko perustuu: pelastukseen. Pelastukseen Jumalan hirmuiselta vihalta ja rangaistukselta.
Muuten, miksi Jumala, jolle kaikki on helppoa, ei tapa helvetin herraa, sitä Saatanaa? Minä en keksi mitään muutakaan syytä kuin se, että tuon otuksen on oltava, jotta saadaan sinne helvettiin porukkaa. Kaikki kun eivät mahdu Jumalan taivaaseen. Se on ahdas paikka ja porttikin on sinne pirun ahdas puhumattakaan tien kapeudesta. Helvetissä, jonka Herramme on valmistanut, on tilaa.
Voin kuvitella että idea helvetistä on syntynyt siksi että ihmiset eivät voi sietää ajatusta siitä että rikolliset ja pahantelkijät eivät koskaan saisi mitään rangaistusta. Monet heistä selvivät erinomaisesti tässä elämässä ja se loukkaa oikeudenmukaisuuden tunnetta. Mutta koska ollaan voimattomia rankaisemaan heitä, niin rankaisu jätetään tuonpuoleisuuden hoidettavaksi.
Jo hyvin kauan ennen kirjallisen kulttuurin tai pysyvien yhteiskuntien syntyä keräilijä-metsästäjä heimoissa oli jonkinlaiset hyvän ja pahan olemisen normit. Joka ei sopeutunut tai joka sai despoottisen vallan niin ne koettiin pahoina ja/tai pahojen henkienb vallassaolevina.
Ihan selvästi on aina ollut jako hyviin voimiin ja pahoihin tuhoaviin voimiin. Pahoille voimille tuli löytää asuinsija eli helvetti.
Tällaisia kun me on ollut parisataatuhatta vuotta ja heillä on ollut sama aivopotenttiaali . Kielenkehitys kehitti myös mielikuvitusta ja syntyi sisäinen fantasiamaailma. Kaikkea mitä ei rationaalisesti ymmärretty niin sille annettiin fantisoitu selitys.
Hyvä esimerkki fantasian voimasta on ihmisen anatomian tuntemuksen historia. Kreikkalainen Galeanos kirjoitti vuoden 150 paikkeilla anatomian oppikirjan jota seurattiin aina renesanssiin astri. Se oli täynnä ruumiinosien kuviteltuja ominaisuuksia . Mutta koska sillä oli auktoriteetti niin siitä poikkeavia havaintoja pidettiin vääräoppisena.
Joten kun helvetin idea on etablotunut niin tottakai se on olemassa.