”On kuin panisi rahaa pankkiin, kun nuori nukkuu”. Tuttu lausahdus, jonka voi hyvin tulkita vertaukseksi sijoittamisesta. Itse nukuin runsaasti nuorena, mutta ei se sijoitus mitään tuottanut. On huhtikuun 1. eli siis sopiva päivä kevätteräteologiselle päivittelylle. Tässä ei ole aprillihömppää, ihan vain tavallista teoloogista hömppää.
Monet Raamatussa kerrotut Jeesuksen opetukset ovat ristiriitaisia. Toisaalta Hän kehottaa luopumaan koko omaisuudesta tai antamaan ihokkaista toisen sille, jolla ei ole. Mutta sitten Hän opettaa sijoittamaan ja kasvattamaan omaisuutta. Hän kertoo tarinan rikkaasta miehestä, joka reissuun lähtiessään jakoi omaisuutensa kolmen palvelijansa hoidettavaksi. Kaksi sijoitti saamansa rahat taidokkaasti ja saivat ne kasvamaan kaksinkertaisiksi. Kolmas vain kätki rahan varmaan paikkaan. Kun isäntä palasi, tämä palautti rahan sellaisenaan ja totesi: ”Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi”.
Tämä, joka ei sijoittamisesta mitään tiennyt, vaan piti rahan piilossa, sai tuta isännän vihan ja haukkumiset: ”Sinä kelvoton ja laiska palvelija!”. Isäntä oli raivoissaan, kun ei tuo kelvoton saanut hänen omaisuuttaan kasvamaan. Sen sijaan ne kaksi, jotka saivat rahat kaksinkertaistumaan, saivat kehut isännältä.
Onnettomasta nahjuksesta isäntä julmisteli: ”Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
Näin siis Jeesus kehotti meitä kunnioittamaan ja arvostamaan keinottelua ja kapitalismin syvintä olemusta. Ei puhettakaan tässä eetoksesta ”antakaa keisarille se mikä keisarin on”, vaan kaksinkertaistettakoon pääoma. Jos ei niin tee, ei ole Herralle kelvollinen. Ja otettakoon se yksikin korkoa kasvamaton talentti kelvottomalta pois ja annettakoon se sille, joka oman tai haltuunsa saaman omaisuuden on moninkertaistanut. Kelvoton eli nähtävästi syntyominaisuuksiltaan vajavainen heitettäköön ulos itkemään ja hampaitaan kiristelemään. Miettimättäkin tulee esille isännän sanoista se, mikä Herraamme palvelemattomia ja uskomattomia odottaa: ikuinen itku ja parku helvetin kiroissa.
Mutta sijoittaminen on, kuten tiedämme, erittäin riskialtista. Siinä voi käydä niin, että häviää sen sijoittamansakin talentin. Tämä kelvoton palvelija ei ottanut riskiä, vaan piti omaisuuden stabiilina. Jos olisi tapahtunut pörssiromahdus, olisi se ollut turvassa. Sijoittajien markkinoille panema omaisuus sen sijaan olisi varmasti sulanut osiin, ellei tyystin olemattomiin.
Jeesuksen kertomus isännästä sopii hyvin nykyajan pankkiiriin tms. keinottelijaan, joka toisten hankkimalla omaisuudella kerryttää varallisuuden ja ottaa siitä omansa pois. Näitä useimmat meistä paheksuvat, mutta Jeesuksen kertoman mukaan meidän pitääkin näitä ihailla. Jeesus on myös opettanut: ”Sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on”. Tätä ohjetta maamme nykyinen hallituskin noudattaa.
Tarinan isännän moraalia sopii myös miettiä: tämä selvästikin meni röyhkeästi toisten omaisuuksille hakemaan sitä pois eli varastamaan. Sikälikin tämä kelvoton palvelija oli itse asiassa viisaan varovainen: hän tiesi, että on niitä toisia isäntiä, jotka kerkeästi menevät ja ottavat omakseen sen mikä näille ei kuulu. Jeesus ei puutu mitenkään tarinan isännän toiminnan eettisyyteen. Sen sijaan tämä ilmiselvästi asettaa sen ”kelvottoman” palvelijan kyseenalaiseksi.
