KEVÄTTERÄTEOLOGINEN PÄIVITTELY 14. Paras mahdollinen maailma

Joskus puberteetti-ikäisenä pääsin Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan Voltairen Candide -näytelmän. Siitä jäi mieleen päällimmäisenä näytelmän ja siis Voltairen teoksen sankarin hokema ”paras mahdollinen maailma”. Sankari oli parantumaton optimisti. Itsestäni tuli sittemmin optimistinen pessimisti. Luulin pitkään tuon parhaan mahdollisen maailman ajatuksen olleen Voltairen, mutta väärä luulo. Se olikin Voltairen irvailua valistuksen ajan filosofin G. W. Leibnizin häröisestä ajatusrakennelmasta. Tämän mukaan kaikkivoipa Jumala olisi voinut luoda millaisen maailman tahansa. Ehkä loikin ja näistä Jumala valitsi sitten tämän, jossa nyt elämme ja minä tätä mietin. Täydellisen, koska tämä itsekin on täydellinen. Korkeimman täydellinen.

Mahdollinen maailma on sellainen, missä ei ole sisäisiä tai loogisia ristiriitoja. Jos näitä on, se ei ole mahdollinen maailma. Leibniz:

   ”Jumalan korkeimmasta täydellisyydestä seuraa, että luodessaan maailmankaikkeuden hän on valinnut parhaan mahdollisen suunnitelman, jossa suuri moninaisuus yhdistyy suurimpaan järjestykseen: alue, paikka ja aika on käytetty taloudellisimmin, eniten tuloksia on saatu yksinkertaisimmilla tavoilla ja luoduissa on niin paljon voimaa, tietoa, onnellisuutta ja hyvyyttä kuin maailmankaikkeus voi sallia. Koska Jumalan ymmärryksessä kaikki mahdollisuudet vaativat olemassaoloa suhteessa täydellisyyteensä, täytyy kaikkien näiden vaatimusten tuloksena olla täydellisin mahdollinen aktuaalinen maailma. Ilman tätä olisi mahdotonta perustella, miksi asiat ovat niin kuin ovat eivätkä toisin.

   Kaikki asiat on järjestetty kokonaan yhdellä kertaa suurimpaan mahdolliseen järjestykseen ja sopusointuun, sillä korkein viisaus ja hyvyys ei voi toimia muuten kuin täydellisessä harmoniassa.”

Huh. Tyhjentävää. Mitäpä tuohon sanomaan? Paitsi paljonkin. JOS on Jumala, joka tämän maailman on valinnut kehitettäväksi kaikista mahdollisista maailmoista, on tällä oltava suurenmoisen hirtehinen huumorintaju tai tämän on oltava täysi kaistapää tai äärimmäinen psykopaatti. Tämä siltikin, jos ajattelee asiaa niin päin, että maailman on oltava tällainen kaoottinen, vaarallinen, julmuutta ja pahuutta täynnään oleva siksi, että muuten se ei erottuisi taivaasta, jossa tätä kaikkea ei ole. Eli siis maailmassa on oltava pahuutta voidakseen olla osapuoli binäärisessä järjestelmässä, joka on täydellinen, kun ovat siis maailma JA taivas.

Mutta jos pysytään maailmassa, missä me kaikki elävät kaiken käytettävissä olevan tiedon mukaan varmasti olemme olemassa, voi miettiä, miksi ihmeessä tuo Jumala loi kaksi ellei kolmekin olemassaolon sfääriä? Miksi maapallo, miksi taivas, miksi helvetti/kadotus? Mihin tätä järjestelmää tarvitaan?

Itselleni ei tule mieleen mitään muuta kuin kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin on ikävä:

Vaihtoehto 1. Jumala on peluri, joka mielenkiinnolla viileästi seuraa luotujensa räpeltämistä (vapaan tahdon mukaan) tehden pahaa tai hyvää. Ja asetti vielä härsyksi oman poikansa, johon joko uskotaan tai ei. Ja sen mukaan luodut sitten joko päästetään ajallisen vaelluksen päätteeksi taivaan autuuteen tai kipataan tulijärveen ajattomasti kärsimään tuomiota typeristä valinnoista.

Vaihtoehto 2. Jumala ohjelmoi koko systeemin vielä ennen ajallisuutta määräten jokaiselle oman kohtalonsa. Toiset ohjelmoitiin pääsemään taivaaseen, toiset tulijärveen. Tämä muuten on vielä Raamattuun kirjoitettukin. Koska Jumala ohjelmoi kaiken, olemme me ihmiset marionetteja. Ei siis ole vapaata tahtoa, vaikka uskova väittääkin Jumalan antaneen sen luodulleen lahjaksi. Minä en usko vapaaseen tahtoon. Enkä sen antajaankaan liioin. Mutta se on toinen asia.

Mutta jos tämä maailmamme on paras mahdollinen maailma, jonka nyt vain Jumala voi luoda, on vaikea kuvitella, minkälainen olisikaan maailma, jossa ei olisi jatkuvia sotia, Lissabonin tuhonneita maanjäristyksiä, satoja tuhansia ihmisiä kerralla tappavia tsunameja, hirmumyrskyjä, jotka voivat hetkessä raunioittaa kerralla tuhansien ihmisten koko elämän, kaupunkejakin peittäviä tulivuorenpurkauksia, ihmisiin pesiviä loisia, aivoja syöviä ameeboja, eläimiin ja toukkiin munansa laskevia loispistiäisiä, joiden omat toukat sitten syövät isäntänsä elävältä, kulkutauteja, ebolaa, malariaa, koronaa.

Monet ennen fataalit sairaudet on ihmisen itsensä kehittämä lääketiede nujertanut, ihmisen kekseliäisyyden ja kumuloituneen tiedon avulla voidaan ehkäistä ainakin vähän luonnonkatastrofien vaikutuksia. Kaikki tämä vasta suunnilleen vasta viimeisen vuosisadan aikana. Ihmisen on täytynyt itse parannella tätä maailmaa, eikä se työ pääty ikinä.

Voltairen Candide muuten käveleskeli vuoden 1750 maanjäristyksen tuhoamassa Lissabonissa ja tuumi: ”Jos tämä on paras mahdollinen maailma, millaisia sitten ovatkaan muut?” Lissabonin maanjäristys sattui sunnuntaina. Suurin osa kaupunkilaisista oli kirkoissa pyhäinpäivän aamumessussa. Ruumiita tuli rumasti, kun ihmiset murskaantuivat ja hautautuivat kirkkorakennusten sortuessa näiden päälle. Pyhäinpäivän vuoksi kirkoissa oli sytytettynä kynttilöitä, jotka sytyttivät sitten suuria tulipaloja, jotka tuhosivat senkin Lissabonin keskustasta mikä maanjäristykseltä ehjäksi jäi. Vielä tuli Atlantilta tsunami viimeistellen tuhon. Sellainen täydellinen Jumalan luoma maailma.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
2 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Kalevi Kauppinen

Yki, olet varmaan tutkinut Raamattua niin paljon, että tiedät hyvin, miksi luomakunta sai kirouksen päällensä. Jumala sanoi kaiken luotuansa, että kaikki oli sangen hyvää.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial