Tämän kesän viimeinen kesäteräteologinen latteus. Jokunen vuosi sitten sepittämäni juttu vähän tuunattuna.
Viimeisen luomispäivän iltana Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja näki, että EI hyvä. Kaikki oli sangen tylsää. Aivan kuin ikuisuus jo ennen. Hänen tomusta puhaltamastaan Adamista ja tämän kyljestä lohkaisemasta Evasta tuli hömelöitä, jotka eivät pahasta mitään tienneet. Yksinkertaisesti ihmisestä tuli liian yksinkertainen. Ei vieläkään mitään draamaa. Siellä ne käyskentelivät, hymyilivät idioottimaisesti ja napsivat hedelmiä suuhunsa ja nauroivat lapsellisesti perhosille. ”Herranen sentään”, mutisi Jumala. ”Jo tässä on vietetty iäisyys tylsyydessä. Eivätkö nuo tomppelit nyt saa yhtään mitään aikaiseksi?”
Jumalan ajankulukseen luoma olento ei tuonutkaan mielekkyyttä olemiseen ja tuupannut ikuisuuden ainaista tylsyyttä tiehensä. Niinpä Hän päätti tehdä vielä yhden puun, mutta ei mitä tahansa omppupuuta, vaan puun, joka kaiken tietää. Sitten Hän meni ja sanoi näille luoduilleen: ”Älkää syökö hyvän ja pahan tiedon puusta, sillä jos siitä syötte, olette kuoleman omia”.Ja kun nuo Aatami ja Eeva olivat tyhmiä kuin nokian saappaat, oli paras laittaa vielä kärmes tekemään hyviä ehdotuksia, että viesti menisi perille. ”Ans kattoo ny mitä maanantaina tapahtuu”, tuumi Jumala ja meni tyytyväisenä sunnuntaitorkuille.
Ja kyllähän Jumalan nyt kelpasi. Jo alkoi tapahtua. Meniväthän ne tylsimykset kärmeksen lankaan. Ja niin tapahtui Jumalalle mieluisia asioita. Kuin itsestään tuli alastomuus, tuli häpeä, tuli himo, tuli suvunjatkaminen, tuli kuolema, tuli hyvä ja paha, tuli se… hmm, sille piti keksiä nimi. Hei, nimetkäämme sen synniksi. Juu näin tehdään. Näin kului pitkään. Paljon tapahtuikin. Mutta taas tuli aika pitkäksi Jumalalle, vaikka yhden ihmispopulaation vedenpaisumuksessa hukuttikin, antoi tulla veljesmurhia, sotia, kansanmurhia ja muuta olikin antanut ihmiselle askareeksi ja itselleen ajanvietteeksi. Väkivaltaviihteeseenkin kuitenkin turtuu, eikä kiksejä juuri enää saa.
Jotain uutta piti keksiä. No, kun Jumala päätti tehdä luodustaan itsestään poiketen kuolevaiseksi, joka juuri sitä kuolevaisuutta pelkää, niin Hän mietti, jos antaisikin tälle mahdollisuuden pelastua siltä pelottavalta kuolemalta. Jahas, mutta miten…? No tietysti, laitetaan poika asialle ja keksitään helvetti vaihtoehdoksi. Pannaan poika ristille ja kerrotaan ihmisille, että nythän on niin, että teitin pitäisi elää nuhteettomasti eikä syntiä harrastaman, mutta kun ette te kurjat siihen kykene ja turhaahan se olisikin, kun kannatte jo perimässänne niiden kahden ensimmäisen tomppelin typerän lankeemuksen, niin mitäs jos uskoisitte siihen, että poikani Jeesus on teitin lunastanut, niin kenties ette joudu sinne helvettiin, jonka olen vaihtoehdoksi duunannut, deal?
Ja näin tapahtui. Poika piti sitten tehdä. Ratkaisua ei pitkään tarvinnut miettiä. Hän kun on moraalin ja moraalittomuuden ylituomari, Hän raiskasi erään teinitytön ja sai aikaan tämän kanssa pojan, joka tuota lunastusdealia tarjosi ja teloitutti suunnitelman mukaisesti. Se nyt sattui olemaan se oma silmäteräkansa, joka sen teki, mutta sama se. Päämäärä tärkein, keinoilla niin väliä.
Sitä Jumala vain ei laskenut eikä kaikkitietävyydessäänkään hoksannut, että sitten kun maanpäälliset ajat loppuivat ja ne uskovat, ne lunastetut, saivat luonaan uuden henkiruumiin ja kaikki olivat yhtä hyviä ja nuhteettomia ja lakkaamatta kurkku suorana veisasivat Hänen kunniaansa, joutui Hän kestämään kauheata moni- ja epä-äänistä jollotusta ja niin ikään tylsyyttä jälleen ikuisuuden.
by 
Olisi hyvä selvittää itselleen mitä aika on, silloin tätäkin kysymystä voisi perusteellisemmin käsitellä.
Kari Engvist on tätä kysymystä esitelmissään tuonut aika seikkaperäisesti esille. Se että on aikaa täytyy olla materiaalia johon aika on sidottu, ilman materiaalia ei ole aikaa vaan kaikki on pyähtynyt ja on tila jossa mikään ei muutu. Jos ihmisessä oleva materiaali pysähtyisi niin että siinä ei tapahtuisi mitään niin silloin ihmisen kohdalla aika loppuisi ja hän olisi ajattomuudes tilassa.
”Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa ilmeisen peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.[1] Aika on fysiikan perussuure, jonka yksikkö on sekunti.”
Wikipedia
Kun ihminen kuolee niin hänen kohdallaan aika loppuu, ruumis hajoaa luonnon kiertokulkuun. Onko se sitten kaiken loppu siitä on kysymys johon kristinuskolla on oma vastatauksensa. Lähes kaikilla uskonnoilla on käsitys että elämä jatkuu jossakin muodossa maanpäällisen elämän jälkeen.
Tässä Yki kirjoittaa ajasta ja olettaa että aika on ikuista.
Sattumoisin tein joku aika sitten kaverini kanssa biisin ”Timeless”. Tässä sanat:
Time. What is time? We don’t detect it. Does it exist? Is time linear and absolute?
Space-time passes at different speeds depending on speed of motion and gravitation
Is it possible, to be without time?
Is it possible, to be without time?
Time-space structures of the human mind, as a measure of change. No change without time. No time without change.
Is it possible, to be without time?
Is it possible, to be without time?
Time is insensitive to human actions and is perceived as relative depending on actions and change You have to live with the times. No life without time, no time without life.
Is it possible, to be without time?
Ja tässä biisi.
https://www.youtube.com/watch?v=h5HwtcfLGAo
Mistähän, Kalevi, olet saanut käsityksen, että minä olettaisin ajan olevan ikuista? Mikä minä olen sanomaan tai olettamaan siitä mitään, saati tietämään… Ja sitten, onko aika jotain muuta kuin ikuisuus? Onko niin, että kun maallinen aika päättyy, alkaa ikuisuus? Sinne lienee uskovilla kaipuu, mutta minä kyllä jään siitä kyydistä pois. Ikuisuus? Kiitos mutta ei.
Kysymys on siitä jääkö ihmisen olemuksesta mitään kun maallinen vaellus loppuu. Suurin osa ihmisistä on kautta historian ovat olleet sitä mieltä uskonnoista riippumatta että jotain jää. Pakanakansoilla tämä uskomus on ollut vielä vahvempi kuin nyt tämän sivistyksen aikana, jolloin tieto on valtavasti lisääntynyt. Kun tieto lisääntyy niin samalla tietämys siitä miten kaikki on syntynyt ja miten elämä on alkanut on suurempi myseeri kuin aikaisemmin. Kaikki se se tieto mitä puhutaan totuutena on olettamus ei todistettua tietoa.
Se että olen saanut sen kuvan Ykin kirjoituksista kun hän hän käsittelee elämää yleensä on antanut minulle sen käsityksen että hänen ajatuksensa poikkeaa siitä mitä enemmistö ihmisistä ajatteelee elämän olemuksesta.
Onko ihmisessä mitään muuta kuin ne rakennusaineet josta ihminen rakennettu. Entä tunteet joita ihminen tuntee onko ne aineetonta, minusta ne ovat sillä tavoin että ne saavat ihmisen toimimaan tietyllä tavalla. Usko siihen että onko tuopuoleista elämää ei perustu tietoon vaan ihminen tuntee sisimmässään että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Ihmiset jotka eivät usko elämän jatkumiseen elämän jälkeen kieltävät tämän mahdollisuuden jyrkästi koska se järkyttää heitä ja saisi heidän elämänsä täysin sekaisin, sen takia he tuovat oman näkemyksensä näyttävästi esille. Mitä enemmän he havaitsevat toisten ajattelevan samalla tavalla niin sitä enemmän he saavat sielullensa rauhan tai olettavat niin.
Siitä ei ole kysymystäkään, mitä ihmisen olemuksesta jää jäljelle kuoleman jälkeen. Ei muuta kuin materiaa, joka sekin aikanaan häviää.
Siinä ei ole mitään kummaa, jos uskonnoissa kuvitellaan jonkin hengen jäävän leijailemaan jonnekin. Se on luonnollista, kun meille ihmisille on kehittynyt abstraktin ajattelun kyky ja mielikuvitus. Ja kauhu kuoleman lopullisuudesta tai mysteeristä.
Mysteerit eivät jätä rauhaan, vaan niihin on saatava selitys. Siksipä uskonnot ovat mitä ovat.
Mitä ihmisten enemmistö ajattelee elämän olemuksesta? Niitä uskovia, jotka kuvittelevat jonkun ”henkiruumiin” jatkavan ikuisuudessa, lienee Suomessa ja yleensä länsimaissa vain joku kolmannes, ehkä vähemmänkin. Niitä, jotka eivät usko mihinkään eteeriseen olentoon tai ”sielun” olemassa oloon, on kai nykyisin joku kolmannes myös. Sitten on kaikenlaista siinä välissä.
Ne, jotka tuntevat sisimmässään elmän jatkuvan kuoleman jälkeen, ovat niitä, jotka ovat kauhusta kankeita siitä, että kaikki loppuu siihen viimeiseen hengenvetoon. Uskokoon sitten niin kuin uskovat, jos se heille lohtua tuo. Itse en tarvitse tällaista itsepetokseen kuuluvaa kuvittelua. Enkä ole millään tavalla järkyttynyt siitä ajatuksesta, että siihen maatuu, mihin kaatuu. Se olisi tyyten kauhea ajatus, että joutuisin oleskelemaan jossain ikuisesti. Pitkästyn ja kyllästyn muutenkin herkästi.
Se olisi tyyten kauhea ajatus, että joutuisin oleskelemaan jossain ikuisesti. Pitkästyn ja kyllästyn muutenkin herkästi.
Ei voi pitkästyä koska aikaa ei ole, pitkästyminen vaatii ajan kulua.
Is it possible to be without time? -Is it possible to exist without time..?
Niin, olemassaolo ei ole mahdollista ilman aikaa. Mutta siis, jos nyt oletetaan ikuisuuden olevan totta ja ihminen, tai tämän jonkinlainen henkinen olotila ei siinä ollessaan pitkästy, lienee tämä vähän kuin joku alkeellinen hyönteinen, jolla ei juuri muistia ja sikäli olemassaolon tietoisuutta ole. Ilman aikaa olisimme tyyten ilman tietoisuutta.
Egyttin pyrämiideissä on tavattu tuhansia vuosia sitten säilöttyjä venän jyviä jotka ovat saatu itämään kasvamaan. Jyvät ovat käytännössä oleet kuolleita koska niissä ei ole tapahtunut mitään elämää, mutta kun ne saavat kasvuolosuhteet niin ne lähtevät kasvamaan.
Jeesus käyttää vertauksissaan tätä ilmaisua ihmisen henkiruumiista jotka aikanaan nousee kuolleesta ja alkaa elämään uudessa maailmassa, jota Jeesus hallitsee. Jeesus itse nousi kuolleesta kolmantena päivänä mutta muut ihmiset ovat ajattomassa tilassa kunnes heidät herätetään.
On paljon sellaisia harhoja joissa kerrotaan että voidaan seurustella kuolleiden kanssa. On kaikenlaisia istuntoja joissa manataan kuolleiden ilmoittavan asioita jotka ovat tapahtuneet tai tulevaisuudessa tapahtuvat.
Ajattomuus on myös sitä että materiaalissa ei tapahdu mitään toimintaa.
Jos tuhansia vuosia hyvissä olosuhteissa säilynyt jyvä alkaa itämään, ei siinä ole juurikaan mitään kummallista. Se on jyvän olemus. Ei tällainen jyvä ole elävä eikä kuollut. Sillä ei ole mitään tekemistä kuoleman ja henkiin heräämisen kanssa kuin ehkä sitten vertauskuvallisesti.
En tiedä, käyttikö tarinoiden Jeesus jyvää missään vertauksessaan, mutta jos käytti, ei tuon vertauksen kirjoittaja tiennyt biologiasta kovinkaan paljon. Eipä niihin aikoihin paljon tiedettykään. Ymmärrettiin vain, että se jyvä alkaa itämään ja muodostaa viljakasvin.
Jos on sellaisia harhoja, että voidaan keskustella kuolleiden kanssa, niin eikö se ole harhaista, että jotkut uskovat ilmoaittavat keskustelevansa Jumalan kanssa? Tai että paholainen kuiskuttelee korvaan? Eikös se ollutkin niin, että kuoleman jälkeen ihminen elää tuonpuolista elämää, joko taivaassa tai jossain ns. kadotuksessa? Jos siis tuo henki säilyy, niin eikö kuolleet ole samanlaisia henkiolentoja kuin tuo jumala, Jesse ja saatana? Miksi Jumalan tai Jessen kanssa voi keskustella, mutta ei kuolleiden..?
Tuo viimeinen lause on hämmentävä. Että ajattomuus on sitä, ettei materiaalissa tapahdu mitään..? Itse asiassa kaikessa materiassa tapahtuu koko ajan, vaikka näennäisesti ei mitään tapahtuisikaan. Kaikki materia on kvarkkien tanssia. Jos se tanssi pysähtyy. Silloin on kyse siitä, että mitään materiaa ei enää ole. Ja näin kyllä tulee käymäänkin. Se vain vie kymmeniä miljardeja vuosia – jonain päivänä ei enää ole päivää eikä yötä – ei ole yhtään mitään. Universumi on tyystin tyhjä ja pimeä.
Ei tällainen jyvä ole elävä eikä kuollut. Sillä ei ole mitään tekemistä kuoleman ja henkiin heräämisen kanssa kuin ehkä sitten vertauskuvallisesti.
Nimenomaan se on vertauskuvallinen sielun olotilaan kuoleman jälkeen joka meitä kaikkia joskus kohtaa.
Raamatussa on kuvaus siitä miten Mooses ja Elia herätettiin henkiruumiissa keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Raamattu käsittelee tätä kysymystä johdonmukaisesti ja selkeästi. Ei uskovalle tämä on luonnollisesti hepreaa.
Sielu on sellaista dualistista ajattelua, jolla ei ole minkäänlaista perustetta eikä näyttöä. Eläimillä on todettu olevan runsaasti samankaltaisia aivojen vuorovaikutusmekanismeja kuin on meillä ihmisillä. Myös tunnetiloja. Eläimilläkin pitäisi johdonmukaisesti ajatellen sitten olla myös sielu, vai mitä?
Sielu on pelkkä kuvitelma ja uskomus. Dualismia, jolla ei ole minkäänlaista perustetta. Eläimillä on todettu olevan runsaasti samankaltaisia aivojen vuorovaikutusmekanismeja kuin on meillä ihmisillä. Myös tunnetiloja. Eläimilläkin pitäisi sitten olla myös sielu, vai mitä?
Jos se, että Mooses ja Elia ”herätettiin” keskustelemaan Jessen kanssa, on johdonmukaista ja selkeää, niin se kuvaa hyvin koko Raamatun johdonmukaisuutta ja selkeyttä. Niin, onhan siellä puhuvia eläimiä, merihirviöitä, siivekkäitä pikkupoikia, satyyreja, yksisarvisia, seitsenpäisiä petoja, noitia ja lohikäärmeitä.
Kumma kun nämä kaikki ovat ilmaantuneet aikoinaan, mutta nyt näitä ei ole juuri näkynyt. Paitsi saduissa. Outoa muuten on sekin, että dinosauruksista mainintaa noiden otusten lisäksi ei Raamatussa ole.
Outoa muuten on sekin, että dinosauruksista mainintaa noiden otusten lisäksi ei Raamatussa ole.
Kyllä Raamatussa puhutaan dinosauruksista mutta eri mimellä. Dinosaksen nimeä alettiin käyttää vasta myöhemmin kun niiden luita tutkittiin.
Mielenkiintoista on se että dinosauruksen luista on löytynyt pehmyttä kudosta jossa verisuonet vielä näkyvät, tämä kyseenalaistaa sen uskomuksen joka tutkijoilla on ollut aikaisemmin dinosaurusten sukupuuttoon kolemisesta. Näistä havainnoista vaietaan koska se on ristiriidassa aikaisempien uskomusten kanssa jossa puhutaan miljoonista vuosista, oikeampi olisi puhua tuhansista vuosista.
Eläimilläkin pitäisi johdonmukaisesti ajatellen sitten olla myös sielu, vai mitä?
Ihminen luotiin ihmiseksi ei eläimeksi joilla ei ole sielua.
Kerro ihmeessä, missä Raamatussa kerrotaan dinosauruksista. Tutkin mielelläni ne kohdat.
Joskus parikymmentä vuotta sitten löydettiin kymmeniä miljoonia vuosia vanhasta dinon fossiilin reisiluun sisältä jotain verisuonien tms. jäämiä eli ns. pehmytkudosta ja fossiileista on voitu eristettyä veren punasoluja. Kaiketi.
Erityissä olosuhteissa fossiliiseissä on voinut säilyä jälkiä pehmytkudoksista. Mikä ettei noita olisi voinutkin säilyä kymmeniä miljoonia vuosia – siis hyvissä olosuhteissa. Aivan kuten niitä tuhansia vuosia säilyneitä jyviä.
Mutta suoria pehmytkudoslöytöjä dinosauruksista ei ole. Monet uskovaisten evoluutiota dissaavat nettisivustot vain tuota disinformaatiota levittävät.
-Minun mielestäni se, joka leimaa eläimet sieluttomiksi, on itse tyystin sieluton, omahyväinen ja arrogantti!
https://luominen.fi/dinosaurukset-ja-lohikaarmeet
Erityissä olosuhteissa fossiliiseissä on voinut säilyä jälkiä pehmytkudoksista. Mikä ettei noita olisi voinutkin säilyä kymmeniä miljoonia vuosia – siis hyvissä olosuhteissa. Aivan kuten niitä tuhansia vuosia säilyneitä jyviä.
Dinosaurusten piti hävitä 66 miljoonaa vuotta sitten, että pehmyskudodoksia ja verisuonistoa olisi säilynyt on täysin mahdotonta.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Raamattu ei kerro sitä että Jumala loi apinan omaksi kuvakseen.
Ehkä kannattaisi lukea myös tieteellisiä julkaisuja. Luominen.fi ei ole mikään tieteellinen sivusto. Se on uskonnollinen.
Olen lukenut niin sanottuja tietellisiä julkaisuja paljonkin mutta ne eivät minua vakuuta. Tietoa on otettava sieltä mistä sitä saa oli ne sitten uskonnollisia tai ei.
Eli tieteelliset julkaisut ovat ns. Kreationistiset lähteet eivät ole ns. Näinkö?
Dinosauruksista, näiden elinkaudesta ja ajoituksesta on maailmanlaajuinen tieteellinen yksimielisyys. Miksi nämä valehtelisivat? Mikä olisi syy tällaiseen ns. salaliittoon? Kuka siitä hyötyisi?
Lienet komppaavan sitä kreationistista näkemystä, että maailma on vain 6000 vuotta vanha?
’Mooses’ ja *Elias’ olivat essealasia munkkeja,jotka käyttivt enitn sankarien ja enkelien nimiä peiteniminään. Qumranin kirjoituksista ilmene tämä tapä ja tohtori Barbara Thiering on kertonut asiasta.
Voi ollakin näin. Mutta Raamatun kertomia Moosesta ja Eliasta tuskin on ollut historiallisina henkilöinä. Näiden kerrotuista elinajoista on niin paljon aikaa, että on vaikea uskoa luotettavaa tietoa näistä säilyneen – jopa tuhansien vuosien takaa.
Jos pysyttäisiin ytarkasti siinä, mitä Raamattu asiasta täsä kohta sanoo,niin ’jumalat tekivät ihmisen verenkuvansa kaltaisuudessa, toistan, kun jumalat tekivät ihmisen kuvansa kantaisuudessa, kuuluu tarkka käännös ’verenkuvansa kaltaisuudessa’, sillä heprean kaltainen sanan juurena on heprean verta tarkoittava sana dam. Sis myös Aatami oli juurikin a-dam.
Niinpä sanotan lapsen olevan isänsä verta ja puhutan verisukulaisuudesta, sillä perintötekijägeenit ovat verisolun kromosomeissa.
Niinpä, eikös ne nefilimin-jumalanpojatkin yhtyneet ihmisten tyttäriin? Taidamme olla jumalten sukua…
Kesän viimeinen keljuilu? Luulen ymmärtävni sinun logiikaasi aika hyvin. Mutta toisaalta et halua ymmärtää kertomuksiin liittyvää symbolikkaa.
Olet tietenkin oikeassa kaikessa mitä kirjoitat kun ajatellaan rationaalisesti ja siitä kaikki kunnia sinulle.
Ongelma rationaalisuuden suhteen on se, että se ei ota huomioon symbooliformatiota. Se puolestaan toimii kuin valveuni.
Alitajuinen, unityö tapainen. kaipuu että kaikki loppuu kuitenkin hyvin on usko pelastushistoriaan.
Mitä sillä on väliä jos se on objetiivisesti totta tai ei? Miksi yrittää tehdä uskovaisia järkevän rationaalisiksi olioiksi?
Tämän kesän viimeinen keljuilu kyllä. Tältä vuodelta.
Kyllä ymmärrän tuon symboliikan. Tässä on kyse nyt lähinnä siitä, että koko kristinusko perustuu wanhoihin taruihin symboliikoineen, mutta siitä on tullut vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vallankäyttäjä. Sitä en voi hyväksyä. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi jaksan tätä.
Rationaalisesti maailmaa näkevät ja ajattelevat eivät suinkaan väheksy tai dissaa symboliikkaa. Se on erinomainen väline hahmottaa elämistämme. Ehkä jotkut telaketjuateistit varmaankin vierastavat asioiden ilmaisua symboliikan tavoin, vaikka eivät todennäköisesti huomaa omassa arjessaan käyttävän itsekin näitä.
Ja sitten: minä nyt en yritä tehdä ketään uskovaista ns. järkevät rationaalisiksi. Pyrin lähinnä osoittamaan absurdiuksia ja banaliteetteja tuossa uskossa. Jos joku kirjoitusteni perusteella alkaa miettiä niitä, niin hyvä niin. Mutta tuskimpa.
Tosiaankin , miten Marian raskaaksitulo tapahtui. Jonkinlainen siitiön ja munasolun yhtyminen on täytynyt tapahtua, mutta miten? Jos se olisi ollut puhtaasti neitseellinen ,munasolun itsenäinen kehittyminen lapseksi niin tuloksen olisi ollut tyttö. Olisi kiva tietää lähemmin tuosta paljonpuhutusta enkelistä joka toimi sanansaattajana . Paavalin mukaan enkelit taivaassa ovat neutreja sukupuolettomia. Sama kohtalo odottaa kaikkia taivaaseen pääsijöitä. Siellä ei enään ole naisia eikä miehiä vaan ollaan enkelien kaltaisia.
Siis, saattoiko joku komea mies esiityä Jumalan enkelinä nuorelle murrosikäiselle tytölle ja ehdottaa yhdyntää jonka tuloksen syntyi poikalapsi?
Minusta tuo koko kysymys on enemmän folkloristiikkatutkimuksen heiniä… Minulla ei ole tiedossa mitään sellaista, joka vahvistaisi koko Marian historiallisuuden Jeesuksen äitinä. Joku nuori nainen varmaankin on ollut jossain tilanteessa, jossa tämä sitten on nostettu tarinaan myyttiseksi Jumalan äidiksi. Neitsyt tämä tarinassa kylläkään ei ollut, vaan sanatarkasti ”nuori nainen”. Neitsyeksi tämä muuttui käännösvirheessä. Ja se Joosef lienee kokonaan sepitetty henkilö.
Raamatussa on runsaasti outoja otuksia, puhuvia eläimiä, demoneja, noitia ja muuta kummaa ja näihin kuuluu myös nuo omituiset otukset, enkelit. Tällaisia olentoja ei ole muualla kuin saduissa ja fantasioissa. Ja Raamatussa.
Jos Jeesus on ollut olemassa, minkä kyllä uskon, niin hänellä on täytynyt olla äiti. Alkukritillinen seurakunta oli hyvin pieni porukka ja siellä suurinpiirtein kaikki tunsivat toisensa. Joten luulen että hän oli niissä piireissä hyvin tunnettu henkilö mutta siihen aikaan vähemmän keskeinen. 100-luvulla eläneiden piispojen mukaan apostoli Johannes otti hänet mukaansa Patmos-saarelle jossa hän eli vanhaksi. Marian asema myyttisenä Jumalan äitinä syntyi suurinpiirtein 300- luvulla munkkikuntien syntymisen paikkeilla.
Minä kyllä uskon että hän oli neitsyt ensimmäiseen yhdyntäänsä asti kirjallisesta hiuksenhalkomisesta huolimatta. Vai olisiko hän elänyt vapaissa suhteissa ennen ”enkelin” ilmestymistä hänelle?
Minä olen kiinnostunut tuosta enlkeli jutusta kun olen tavannut naisia jotka väittävät tulleensa raskaiksi Marian tapaan ja ovat valeraskaita. Joten asialla on psykologinen puolensakin.Selvä nuoren tytön hätävale kasvojensa pelastamiseksi. Hänen äitinsä valitsi uskovansa siihen ja lähetti hänet turvaan sukulaisiin Jerusalemiin missä hänelle löytyi halukas sulhanen. Alkuseurakunta uskoi varmasti hyvin halukkaasti tuohon enkeli-kertomukseen . Onhan se eriasia että heidän Messiaansa äiti tuli raskaaksi Jumalan Hengestä kun jonkun viettelyksen tai jopa väkisinmakaamisen seurauksena.