Jaana Pöllänen on tangolaulajatar ja evankelista. Hän on laulanut jo peräti 30 vuotta. Hän on siitä kiitollinen Jumalalle. Hänellä elämä on ihmeellistä, jokainen sydämen lyönti ja askel on silkkaa Jumalan armoa. Hänen mukaansa Jumala haluaa katsoa meitä kaikkia rakastavasti ja haluaa sanoa, että ”sinä olet tärkeä”.
Hän toteaa Seurakuntalainen -lehden haastattelussa, ettei hänen ole tarvinnut ikinä kyseenalaistaa Jumalaa. Hän on kasvanut kristillisessä perheessä, jossa toden totta ei ole kyseenalaistettu taivaallista ilmoitusta, Raamattua eikä kilvoitusta.
Toiset meistä kasvavat uskovassa kodissa. Monet näissä perheissä kasvavat uskoon ja se jää itsestään selväksi osaksi persoonaa ja ajattelua. Toiset kasvavat kodeissa, joissa uskonnolla ja Jeesuksella ei juuri ole sijaa. Näissä kasvaneista varsin harvat ovat uskossa. Itse kasvoin tapaluterilaisessa perheessä, jonka arjessa uskonto oli jokseenkin tyystin näkymättömissä ja kuulumattomissa.
Minun ei tarvinnut edes kyseenalaistaa neitseestä syntymistä, kuolleista herättämisiä, veden viiniksi muuttamista, meren jakautumista, taivaalta tipahtanutta mannaa, vitsauksia ja muita kummia juttuja, joita koulun uskontotunneilla käytiin läpi. Ne olivat minulle vain tarinoita. Kiehtovia vähän kuin hyvät sadut.
Itse asiassa olen alkanut kyseenalaistaa uskonnolliseen uskoon liittyviä juttuja vasta tukevassa keski-iässä. Omaa uskonnottomuuttani kokeilin kyseenalaistaa. Mutta vaikka kuinka kääntelin asiaa, ei se muuksi muuttunut. Sen sijaan askarrutti, miksi jotkut ovat uskossa. Vuosikymmenien hällävälistisyydessäni kaikki eteeriset olennot, jumalat, Jeesuksen teot ja muut ihmeet olivat silkkaa sepitettä ilman, että minun niitä olisi tarvinnut edes kyseenalaistaa.
Sitten on niitä, joiden ajatuskulkua on vaikea ymmärtää, elleivät nämä sitten toimi kieli poskessa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun eteen tulee tällainen, minkä vastikään näin eräällä keskustelupalstalla: ” Haluaisin uskoa Jumalaan. Kuinka voin löytää uskon? ” Jos tämä on tosissaan, voi kysyä, miksi hän haluaa uskoa. Tulee mieleen kyllä sekin, että kyseessä on ulkopuolinen painostus. Toisinaan on hyväksi kyseenalaistaa myös omat tapansa, ajatuksensa, halunsa ja toiveensa. Tai miksi riippua yhteisössä tai perheessä, jossa ei tule hyväksytyksi, jos ei usko kuten he.
Jaana Pöllänen kertoo haastattelussaan Jumalan haluavan katsoa meitä kaikkia rakastavasti. Tietenkään tuollaista halua ei tarvitse kyseenalaistaa. Mutta minä kyseenalaistan sellaisen jumalan, joka haluaa jotain. Mikä se sellainen jumala on? Silkka nahjus ja täysi nolla jumalaksi. Eikö jumalan pitäisi olla kaikkivoipa ja kaikkitietävä? Sellaisella haluaminen tuntuu tyystin absurdilta.
Jos joku kertoo uskovansa, että Jumala haluaa meidän uskovan häneen ja pelastuvan, tulisi tämän minusta pohtia ajatuksiaan jumalasta ja kyseenalaistavan nämä käsityksensä.
Jaana Pölläsen ei ole tarvinnut kyseenalaistaa uskonsa kohdetta. Eipä tietty, jos niin on kasvanut ja jumiutunut ajattelemaan. Sitten on niitä, joita on pienestä pitäen indoktrinoitu lujan uskon ympäröimänä, mutta silti kyseenalaistavat näille tuputetun.
Tietysti on niin, että jos elää terveenä aineellisesti suhteellisen mukavasti yhteiskunnassa, jossa kaikki suunnilleen toimii, jossa hallituksen tekemät leikkaus- tms. päätökset eivät itseään pahemmin heilauta, ei ole vaaraa joutua väkivallan kohteeksi tai joutua keskelle pommitusta, on helppo elää kyseenalaistamatta mitään. Voi hyvin uskoa, että kaikki se kiva-kiva, aineellinen hyvä, terveys ja muu mukava ovat vain osoitus Jumalan suunnattomasta hyvyydestä, armosta ja siunauksesta.
Silloin on helppo pitää mielestä poissa se kenties takaraivossa piilevä ajatus siitä, että uskoo vain pelosta. Että jos ei usko, joutuu helvettiin. Ja että sellainen jumala, joka kaikkivoipaisuudessaan näin toimii luotujensa kanssa, onkin itse asiassa paha.
Siis miksi jotkut uskovat? Hyvä kysymys.En usko että monetkaan uskonnolliset ihmiset analysoivat omaa uskoaan, vaan se on heidän enemmän tunnepitoista kokemusmaalimaansa kun rationaalista ajattelun maailmaa. He eivät kysy itseltää tuota että miksi minä uskon , vaan he uskovat vaan ja elävät sitä hedelmöittävässä ilmapiirissä.
Pitkän päälle siitä tulee identiteetin osatekijä ja eihän sellaista kyseenalaisteta. Sellaisen murtuminen on vakava asia joka todellakin ajaa ihmisiä masennukseen ja epätoivaan. Joillekin uskonnollisuudesta vapautuminen on vapautta.
Tuo laulaja nainen on siis myöskin evankelista. Se on vaikea rooli , niinkuin saarnaajana olo missä yhteydessä tahansa. Silloin on opettajan paikalla ja tehtävä on yrittää tehdä ihmisiä samanmielisiksi.
Saarnataan kaikkea kaunista ja hyvää tarkoittavaa. Nykyisin harvemmin puhutaan synnistä ja parannuksenteontarpeesta paitsi maallisissa asioissa niikuin luonnonsuojelussa.
Olen tavannut jokun evankelistan ja joitakin pappeja jotka ovat palaneet kareelle ja kuitenkin epätoivoisesti yrittävät jatkaa työtään . Vaihtoehtona olisi pettymys koko elämään. Jotkut ovat onnistuneet kääntämään selkänsä kaikelle mitä uskonto merkitsee.
Evankelista maalaa Jumalan suureksi ymmärtäväksi syliksi jonne kaikki ovat tervetulleita. Hän samaistuu tietynlaiseen hyväntahtoiseen äitirooliin , mitä muutakaan hän voisi saarnata? Eksistentioaaliset kysymykset ovat kaukana hänen maailmastaan samoin loogiset uskonnon vastaväitteet. Ne eivät kertakaikkia kiinnosta koska ne eivät edistä asiaa.
Niin, miksi joukut ovat kiinni hengellisessä tutkistelussa? Mihin kysymykjsiin hengellisyys on vastaus?Uskovaisuus on vain yksi tekijä hengellisyydessä.
Jos on uskossa tunnepitoisten kokemustensa myötä, tapahtuu siinä sitten rationaalisen ajattelun taustalle työntämimen. Kuitenkin arjessa voidaan toimia vaikka kuinka rationaalisesti ja kyseenalaistaa joitain tapojaan.Tällöin henkilöllä on kaksi ajattelun tasoa, on se arjen rationaalinen taso ja irrationaalinen, hengellinen taso, johon mikään todellisuuden faktat tai todisteettomuus omasta uskosta ei vaikuta.
Esiintyvällä taiteilijalla saa olla vakaumus ja mielipiteet. Mutta jos tämä taiteensa tuottajana alkaa saarnata poliittisia mielipiteitään tai uskomuksiaan yleisölle, on se vähän ongelmallista – ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole samaa mieltä. Ainakin silloin, jos taiteilija on laulaja ja konserteissaan omaa ideologiaansa saarnaa. Kuvallisissa taiteissa on vähän eri juttu. Kuvataiteilija voi ottaa teoksissaan yhteiskunnallista kantaa ja uskova maalari voi tehdä hengellisiä kuvia. Näyttelyyn mennessä vierailijoilla useimmiten on tiedossa, mitä menevät katsomaan.
Hengellisyys kuuluu olennaisesti juuri uskoon. Se, joka ei usko jumalaan, ei ole hengellinen. Tällöin oikea termi, jos puhutaan immateriaalisista asioista, on henkisyys.
Täysin samaa mieltä. Ajattelussa voimme liikkua eritasoilla muissakin kun uskon kysymyksissä. Esmerkiksi moraalin maailmassa.
Joo Yki, …
Uskon todellisuus ja tiedon todellisuus ovat erillisiä. Hieman samalla tavalla, kuin piirustustehtävä, jossa pitää vetää numeroita yhdistävää viivaa. Usko on se viiva, joka luo tiedolle merkityksen. Kun uskonnollisen uskon merkitys hiipuu, se korvautuu jollakin vaihtoehtoisella uskomusjärjestelmällä.
Sellainen ajatus, että rationaalisuus olisi jotenkin dominoiva asia on virheellinen. Loppujen lopuksi ihminen toimii aina jonkinlaisten perustavien uskomusten varassa. Jos faktat eivät ole yhteensopivia perustavien uskomusten kanssa, faktat saavat väistyä.
Helsingin kaduilla istuvat elokapinalliset ovat hyvä esimerkki tällaisesta vaihtoehtoisesta uskomusjärjestelmästä. Näille nuorille maapallon pelastaminen ilmastonlämpenemiseltä on elämän tarkoitus. Se tosiasia, ettei kadulla istuminen mitenkään hidasta ilmastonlämpenemistä on näille nuorille merkityksetöntä.
Riippuu siitä, mitä uskolla tarkoitetaan. Uskomukset kylläkin ovat ohjanneet historian saatossa kaikkea kehitystä – tai ennemminkin uteliaisuus. Mutta tieteessäkin edetään toisinaan tiettyjä uskomuksia koettelemalla ja asettamalla tutkimusmetodeja jonkun tietyn olettamuksen mukaan. Mutta kyse ei tietenkään ole samanlaisesta uskomisesta kuin uskonnollisessa uskomisessa.
Siihen en usko hetkeäkään, että faktuaalisesti uskonnollisen uskon merkityksen hävitessä se korvautuisi jollakin muulla uskomuksella. Joillakin varmasti, mutta ei läheskään kaikilla. Sama juttu sen kanssa, että jos faktat eivät sovi uskomuksiinsa, saavat faktat väistyä. Näin käy niillä, joilla omien uskomusten kyseenalaistaminen on liian vaikeaa tai ajattelu on muuten laiskaa.
Elokapinalliset on mainio puolesta tai vastaan -testi. En ota kantaa muuten kuin että kunnioitan sitä, että on nuoria, jotka kyseenalaistavat vallitsevat totuudet. Mitä tulee ilmaston lämpenemiseen, on se kaikesta päätellen todellista. Ja ihmisen vaikutus siihen ilmeisesti myös totta. Mutta ilmasto ja sen ilmiöt ovat yhtä epävarmoja ja ennustamattomia kuin talous, enkä tiedä, mikä on totuus.
Jos elokapinallisille on selvää, ettei se kadulla istuskelu lämpenemistä hidasta, on se toiminta itsessään heille merkityksellistä.
”Riippuu siitä, mitä uskolla tarkoitetaa”
Usko – uskonto… Usko on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, elämän ja moraalin kompanssi, johon jokaisella on oikeus niin kauan kun se ei vahingoita muita.
Uskonto on mm. vahva kulttuuria määrittelevä tekijä, mikä nykyisessä monikultturisessa yhteiskunnassa nousee erityisen vahvasti esille. Se määrittää pitkälti ihmissuhteita, oikean ja väärän, yhteisöä rakentavan ja hajoittavan normiston.
Minun silmiini on pistänyt mm. että psykoanalyysin neljä suurta ovat kukin tahollaan jollakin tavalla sidoksissa uskontoon. Freud oli Juutainen, Jung oli papin poika ja omalla tavallaan syvästi uskonnollinen, Adler oli ortodoksijuutalainen, joka kääntyi myöhemmin kristinuskoon, From oli juutalainen. Nousiko käsitys ihmisestä uskonnon pohjalta ???
Uskonto ja usko ovat kautta aikojen kuuluneet ihmisyyteen sen syvimmässä merkityksessä. Tieteellä on oma tehtävänsä. Sen tehtävä ei ole enempää kumota kuin vahvistaakkaan uskontoa tai myyttien merkitystä inhimillisessä elämässä.
”Taivaassa ja maan päällä Horatio, on paljon mist` ei su järkioppis uneksukaan”
(Shakespeare)
ps. Seurakuntalaislehden haastattelemat Taru Häkkinen ja Jaana Pöllänen tuskin ilahtuvat siitä, että heidän henkilökuhtaisia ominaisuuksiansa tai uskoaan repostellaan julkisella foorumilla.
Uskonto on ollut kulttuuria määrittelevä tekijä. Siinä ei ole mitään kummallista, kun tietoa ei ole kunnolla ollut kuin vasta joku 200 -300 vuotta. Sitä ennen uskonto teki tieteen virkaa. Mutta tämä vaikutus on vähenemässä luonnollista tietä. Tosin kehittyvissä maissa uskonto on edelleen vahvana vaikuttajana samoin kuin islamistisissa yhteiskunnissa.
Varmasti usko on ollut kautta aikojen ihmisyyteen vahvasti liittyvänä, mutta samoista syistä kuin tuossa edellisessä. Ja siis on vähenemässä mitä enemmän tietoa tulee ja mitä vähemmän jää tilaa mielikuvitusolennoille.
Mitä tulee Taru Häkkiseen ja Jaana Pölläseen, ovat he itse asettaneet itsensä alttiiksi menemällä julkisesti levitettäviin lehtiin haastateltaviksi. Silloin annetaan ikään kuin lupa toisille näkemyksille ja tulla arvioiduiksi. Sama pätee kaikissa julkisuuteen asettumisissa. Sama pätee myös siinä, että kun esittäytyy julkisissa tiloissa tai kadulla ja tulee valokuvatuksi, ei ole mahdollista kieltää sitä valokuvaamista tai edes kuvien julkaisemista, mikäli siinä ei ole kunnianloukkauksesta tai muusta henkilökohtaisuudesta kyse.
Joo Ulla, …
Usko ja uskonto eivät ole erillinen osa yksilön uskomusjärjestelmää.
Freud kuvaa ihmisen uskomusjärjestelmää termillä ’yliminä’. Yliminä sisältää kaiken sellaisen opitun, joka on ihmisen pitkäaikaisessa muistissa. Käytännössä ihminen toimii yliminän ohjaamana viettipohjansa eli ’Id’:in luomassa virikeympäristössä.
Rationaalista toimintaa kuvaava ’minä’ tai ’ego’ rajoittuu lyhytaikaisen muistin käsittelykykyyn, joka on jokseenkin olematon. Kahden puhelinnumeron yhteenlasku ilman kynää ja paperia on normaalille ihmiselle mahdoton tehtävä, jos nuo numerot pitäisi säilyttää muistissa laskutoimituksen ajan.
Ihmisen oppiminen on mallien rakentamista ’yliminään’. Jo olemassa olevien mallien muuttaminen on usein mahdotonta, vaikka mallit ovatkin usein pahasti virheellisiä.
Olen joissain opetustilanteissa käyttänyt esimerkkinä polkupyörällä kääntymistä kertoen, että ’polkupyörä kääntyy oikealle, kun ohjaustankoa kierretään vasemmalle. Tähän on selkeät fysikaaliset syyt, mutta silti puolet ihmisistä ei kykene tätä faktaa hyväksymään.
Kaiken kaikkiaan ihmisen toiminnallisuus pohjautuu lähes kokonaan luuloihin ja uskomuksiin. Helpoin tapa vaikuttaa uskomuksiin on tarinoiden kertominen.