Rukous on kriisissä! Rukous ei auttanut täyttämään luostarin kassaa. Elämä on raadollista – ja kallista. Rahaa vaaditaan sinne ja tänne, eikä mikään tahdo riittää. Omassa pienessä taloudessani, kuin myös työpaikassani, sen hyvin olen saanut kokea. Mikä nyt eteen, kun luostarin oma rukousmetsä tuli päätepisteeseensä, nimittäin ainakin osittaiseen päätehakkuuseen?
Ei ole viskin, ginin, absintin ja minttuviinan tislaaminen ja myynti tuonut tarpeeksi tulovirtaa luostarille, vaikka viinanmyynti muuten on helppoa. Niinkin helppoa, että Alkon pääjohtajan tuloksellinen toiminta palkittiin viime vuonna 420.000 euron palkalla ja tulospalkkioilla.
Jos ei ole rukous auttanut pelastamaan rukousmetsää, joka nimestä päätellen lienee ollut yksi rukouksen tyyssijoista, niin miten käynee nyt jatkossa rukoilun? Tosin en tiennyt, että munkit rukoilevat pöpelikössäkin, eikä vain kammioissaan tai päivittäisissä taikamenoissaan eli liturgioissaan, puoliyöpalveluksissa, aamupalveluksissa ja iltapalveluksissa.
Ehkäpä se kuitenkin on niin, että rukouksessa lopputulos on jokseenkin sama, rukoili sitten metsässä, avohakkuuaukealla, savottakämpän siimeksessä, lanssilla tai sitten munkinkammiossa.
Valamon luostarin tapauksessa kävi toteen se, mitä olen jo vuosikymmenet ollut mieltä. Rukouksessa ei ole voimaa. Ellei sitten rukoilijan oman psyyken kannalta. Jos näin on, niin hyvä niin. Mutta jos rukouksella ajattelee voivansa muuttaa maailmaa, tulee eteen teologinen pohdinta siitä, mitä kaikkia rukoilevaisten toiveita se jumala nyt täyttäisi. Jos joku rukoilun kohde toteutuessaan tuottaisikin toisaalla harmia tai olisi vastoin toisen rukoilevaisen toiveita? Tai jos rukoilija itse kuvittelee voivansa muuttaa asioita Jumalansa avulla lähettämällä tälle toiveita, on vaarana tälle tulla hybris omasta voimastaan.
”Rukouksessa on voimaa!”
Tuon lauseen olen nähnyt tuolloin tällöin. On tämän niminen facebook-ryhmäkin. Rukoilijoilla on nähtävästi käsitys siitä, että he voivat tuottaa Jumalansa avulla muutoksia omaansa ja muiden elämään. Se on hybristä ja korskeutta jos mikä. – Kuinka he kehtaavat..? Ja kyllä he kehtaavat – kuvittelevat voivansa käyttää Kaikkivaltiasta hyväkseen ymmärtämättä, että tämän tiet ovat tutkimattomat ja tapahtukoon VAIN tämän oma tahto! -Tosin mietin sitäkin, miten kaikkivaltiaalla ja kaikkitietävällä voi olla omaa eli vapaata tahtoa. Oma tahtohan muuttaisi tilanteiden mukaan historian kulkua, sitä kulkua, joka jo aikojen alussa määrätty on, ja jonka pitäisi olla muuttamaton. Tapahtumien kulku, jonka kaikkitietävä on luonut ja tiennyt ikuisuuden.
Rukous on pyytämistä tai kiittämistä. Jokainen vanhempi joutuu miettimään sitä onko lapselle hyväksi toteuttaa hänen pyyntönsä jos ei ole niin hän kertoo miten pyyntö tuottaa lapselle vahingon. Joskus lapsi ymmärtää sen mutta ei aina, siitä voi seurata kuikunpuuska.
Vanhassa Testamentissa Israelin kansan rukouksia Jumala ei aina kuullut koska kansa tieten tahtoen vastusti Jumalan tahtoa. Vasta sitten kun kansa joutui suureen hätään ja käätyi Jumalan puoleen Jumala kuuli heidän rukouksensa. Näin se tapahtuu tänäkin päivänä, on paljon tapauksia joissa ihminen on vajonnut niin syvälle rikosten, huumeiden ja alkoholin takia että ajattelee itsemurhaa mutta viimeisenä keinona sanoo, Jumala jos olet olemassa niin auta minua ja montakertaa apu tulee. Näitä miehiä on nyt tekemässä Jumalan valtakunnan työtä vankoloissa ja kaduilla entisten pohjalla olevien kaveriden kanssa.
Netistä löytyy näitä miehiä kertomassa omaa tarinaa, on hyödyllistä kuunnella miten rukous voi auttaa oikealle tielle.
Rukouksiini on näköjään vastattu, kun Valamon munkit ovat intoutuneet viinabisneksiin ja tärvänneet taloutensa.
Rukoilla voi monin tavoin. Ehkäpä Jumala on haluton leikkaamaan nurmikkoa kenenkään puolesta, mutta on suotuisampi antamaan voimaa nousta ylös ja mennä itse leikkaamaan sitä nurmikkoa.
Jumala ei ole aasi, jolla voi ratsastaa. Ei kannata rukoilla Jumalaa tekemään meidän töitämme, mutta paremmin onnistuu, kun rukoilemme itsellemme ymmärrystä toteuttaa Jumalan Tahtoa.
No munkithan ovat jo ammoin duunanneet akunaalia, käyttäneet puutarhan antimia ja viiniä ja liköörejä tehtailleet. Sinänsä mitään uutta Herran auringon ja silmien alla nuo Valamon veljet liene tehneet.
Ja totta totisesti, jos jumalaa rukoilee tekemään työt, niin taatusti ne tekemättä jäävätkin. Jos meistä ihmisistä suuri osa onkin laiskoja, minä muiden muassa, niin jumala se vasta laiska onkin. Laiskimuksista suurin. Paskat nakannut luomakuntansa eteen.
Ja sitten pikku sanaleikki:
Jumala ei ole aasi, jolla voi ratsastaa, mutta aaseja ovat ne, jotka jumalalla ratsastavat…
Babe in the Woods.. Näin englannissa kuvataan ihmistä, joka on pihalla, koska hänellä ei ole kokemusta eikä ymmärrystä mutta mielipiteitä kenties sitäkin enemmän.
Näin se varmaan onkin minun kohdallani mitä tulee uskomuksiin. Todellakin olen niistä pihalla. Mutta väitän, että minulla ON kokemusta näistä. Nimittäin olen joutunut olemaan lapsuudessani ja nuoruudessani näiden juttujen kanssa kosketuksissa, kuten niin monet. Vaikka tapaluterilaisessa lapsuudenkodissani ei juuri uskontoa esillä pidetty, niin koulussa kuitenkin. Parin viikon rippikeskitysleirissä minua indoktrinoitiin niin paljon, että todellakin koin olevani uskossa – vähän aikaa. Parin viikon normaalielämässä olon jälkeen tuo kokemus liudentui ja unohtui. Ja sitten olinkin vuosikymmeniä vähät välittämättä uskonjutuista. Nyttemmin sitten mielipiteitä onkin tullut esitettyä runsaasti – Juhan ja muiden uskovien harmiksi tai viihteeksi. 🙂
Vähän kuin EU ratkaisemassa pullonkorkkienpalautusongelmaa tai opetusministeriön virkamies laatimassa opetussuunnitelmaa.
Yki ei itse sitä varmaan huomaa, että hänen vuodesta toiseen jatkuvat ansiokkaat uskonnon kritiikkinsä ovat yhtä rukousta kaikki. Hän takoo ja kolkuttaa ovea vaatien vastauksia kuten kaikki rehelliset kristityt. Ja näille kolkuttajille on luvattu: eräänä päivänä heille vastataan niin, että kysyjäkin ymmärtää. Kaikkihan me olemme kysyjän paikalla
Näkemys se on tuokin. Itse asiassa vastaus kaikkiin kysymyksiini on jo olemassa. Mutta uskovat eivät sitä huomaa, vaan rukoilevat vuodesta toiseen, vaikka vastaanottaja puuttuu tyystin. Jos rukoilusta jotain hyötyä nyt sitten on, lienee kaiketi sen terapeuttinen vaikutus itse rukoilijaan.
Rukoilijat ja ns. etsijät varmaan kolkuttelevatkin ja kyselevät. Vastausta vain on turha odottaa, ellei sitten ole suggeroinut itsensä tilaan, jossa kuvittelee saaneensa vastauksia. Minä esitän kysymyksiä vain uskoville. Itselleni vastaus kysymyksiini on jo olemassa.
Olen usein miettinyt sitä, miksi joillakin ihmisillä on tarve jatkuvasti tuoda esille oma näkemyksensä sillä tavoin että Jumalaa ei voi olla olemassa koska se kaikki paha jota maailmassa tapahtuu sen voisi Jumala estää koska hänen pitäisi olla kaikkivoipa. Tämä ajatus on kieltämättä hyvin järkeen käyvä selitys epäuskolle.
On kumminkin otettava huomioon se että maailman kaikkeus on ihmisen aivoille käsittämättömän suuri kokonaisuus josta ihminen ymmärtää vain pienen murto osan. Uskomaton ihminen joka perustaa oman näkemyksensä siihen että kaikki mitä maailmassa tapahtuu on luonnon lakien mukaista johon ei tarvitä mitään korkeampaa voimaa joka pitäisi kaiken toiminnassa.
Mistä nämä luonnonlait sitten ovat tulleet, ovatko ne itsestään syntyneet, siihen on vaikea uskoa. Minusta on järkeen käyvä selitys sille että on voima joka on kaikki mitä on olemassa, sille on alulle panija ja se voima pitää kaiken toiminnassa ilman tätä voimaa ei olisi mitään eikä mikään toimisi.
Monet uskovat tieteen ratkaisevan kaikki olemassa oloon tarvittavat kysymykset. Paljon tiede onkin kehittynyt ja kehittyy edelleen, mutta on syytä ottaa huomioon se että tiede käsittelee vain näkyvää osaa maailmasta, ei siis kokonaisuutta. Näkyvä osa maailmassa on vain parikymmentä prosenttia. Tiede on viime aikona tulut siihen tulokseen että sen näkymättömän osan täytyy olla olla olemassa että kaikki toimii kuin se tänä päivänä tekee. Uskomaton ihminen käsittelee vain pientä osaa maailman kaikkeuden kokonaisuudesta, kun taas uskova ihminen uskoo Jumalan luoneen kaiken ja pitää kaiken myös toiminnassa, tämä on perimmäinen ero eri maailman katsomusten välillä.
Minä taas olen usein miettinyt sitä, miksi Suomessa valtionkirkko saa monta tuntia viikossa Ylen kanaville tuoda esille näkemystä, että on jumala ja tulee elää tämän käskyjen mukaan, ettei joudu helvettiin. Samoin sitä, miksi Suomessa peruskouluissa opetetaan uskomusta, jonka mukaan on jumala ja on tämän poika, joka uhrasi itsensä kaikkien puolesta, ja jonka mukaan tapahtui syntiinlankeemus, jonka vuoksi me kaikki olemme tuomionalaisia.
Maailma on todellakin monimutkainen ja suuri kokonaisuus. Kukaan yksittäinen ihminen ei sitä voi ymmärtää, eikä tarvitsekaan. Sitä varten on olemassa monet eri tieteen alat, filosofiset koulukunnat jne.
On kiistatonta, että täällä Telluksella kuten koko universumissa pätevät samat luonnonlait. Tiede pyrkii selvittämään, miten nämä ovat syntyneet. Uskonnot eivät, koska kaikki on selvää – on se kaikkivaltias jumala (niitähän on tuhansia, valinnanvaraa riittää), joka on kaiken alulle pannut ja hoitaa edelleen ylläpidon.
Mutta mistä tämä on tullut? Ja mitä tämä teki ennen kuin loi maailman..? Jos jumala loi maailman, voi hyvällä syyllä kysyä, kuka loi jumalan. Ja niin edelleen. Yhdelläkään uskovalla ei ole vastausta tuohon. Uskomattomalla on.
Tiede ei suinkaan tutki vain ”näkyvää” maailmaa, vaan kaikkea sitä, mikä fysikaalisesti on olemassa ja vaikuttaa niin, että sitä voi mitäta tai sen voi havaita. Monet todelliset fysikaaliset ilmiöt ovat näkymättömiä, mutta kuitenkin eri tavoin havaittavissa. Henkimaailmaa jumalineen ja paholaisineen ei ole olemassa muualla kuin ihmisten mielikuvituksessa. -Heti, kun yleispätevä havainto henkien olemassaolosta saadaan, muuttaa se tietysti asian. Sitä odotellessa…
Näin eräs uskova virallisesti julkaistussa kirjasessaan kuvaa rukousta: ”Rukous on kristityn supervoima. Rukous on kristillinen elämäntapa, tapa olla olemassa ja yhteydessä Jumalaan. Jos usko on kuin ystävyyssuhde Jumalan kanssa, on rukous ikään kuin viestittelyä nänen kanssaan. … Rukouksessa voi paitsi kertoa Jumalalle mieltään painavista asioista, myös kiittää häntä ja pyytää sitä, mitä tuntee juuri nyt tarvitsevansa. … Harvemmin Jumala vastaa konkreettisesti sanoilla, vaikka sekin on toki mahdollista.
Niinpä niin. Supervoima. Mutta kaikki uskovat, jotka rukousta ovat yrittäneet määrittää, toteavat suunnilleen samoin kuin tuo. Varsinkin tuo ”ystävyyssuhde” tuntuu perin kummalliselta. Minä kyllä edellytän, että ystävä on oikea olemassa oleva ihminen, jonka kanssa syntyy dialogia. Mielikuvitusystävät kuuluvat joko lapsuuteen tai sitten syystä tai toisesta häiriintyneeseen aikuisen tajuntaan.
Eli jos kokee tarvitsevansa jotain, sitten pyydetään sitä Jumalalta. Pyydetään siis yliluonnollista ratkaisemaan joku ongelma, vaikka sen vaikutus muualla voi olla muille vähemmän hyvä.
Mutta siis, kun rukoilusta ei oikeasti todellakaan ole konkreettisia seurauksia, voi se toimia vähän kuin terapeuttisena toimintana – vähän kuin oikean psykoterapeutin istunnolla.
Mutta sitten tuo, että tuon kirjoittajan mielestä Jumala voi vastata ”konkreettisilla” sanoilla. Jos joku todellakin kuulee Jumalan puhetta, on silloin oikeasti syytä hakeutua hoitoon.