KESÄTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 35. Tekoäly ei synnistä tiedä

Selailin uusinta Porin seurakuntien Kirkkosanomia. Se kun jaetaan ilmaisena kaikille tasapuolisesti, niin kristittyjen, pakanoidenkin, kunnollisten ja kunnottomienkin postilaatikoihin tai luukkuihin. Sisältö aviisissa on sitä normaalia kirkon ja tietty seurakuntalaisten arjen, juhlan ja tapakäytäntöjen kuvailua ja kaikkea kivaa ja mukavaa. Jokaiselle (uskovalle seurakuntalaiselle) jotain. Eipä sen kummempia, eikä varsinkaan Kirkko ja kaupunki –lehden raflaavia ja epämukavaa oloa eräille aiheuttavia, krhm, raflaavia juttuja ja, krhm, liberaaliuksia.

Raflaavimmasta päästä Porin kirkon aviisissa lienee nyt tämä pilakuva. Mielenkiintoisesti kuva tuo esille kristinuskon peruskäsitteen ja fundamentin: SYNNIN. Synti on hirmuinen asia. Synti on saanut meidät huolestumaan taivaspaikastamme ja koko eksistenssistämme! Herra jumala, mitä olemmekaan tehneet koko elämämme ajan – jo syntymästämme asti. Silkkaa syntiä. Tekomme, ajatuksemme, olemuksemme on pelkkää syntisyyttä. En voi kävelläkään kaupungin kaduilla tekemättä syntiä. En voi edes pyöräillä ilman, että ajatukseni harhailee synnin poluille!

Olen pyöräillyt nyt tänä kesänä jonkun verran yli 1000 kilometriä. Fillarini mittari on mitannut aikaa, osamatkoja ja kaikkia pyöräiltyjä metrejä, joita on siis jo yli 100.000! Voisinko kainosti arvella, että edes joitakin metrejä olisi mennyt ilman syntisiä ajatuksia? Järjellä ajatellen näin voin, nimittäin useita kertoja olen aivan todennäköisesti mennyt konemaisesti eteenpäin tuskin mitään mielessäni pyöritellen. Fyysinen suoritus toisinaan tekee sen, että menee jossain flow-tilassa. Mutta toisaalta: lienen siinäkin olleeni jo synnin syövereissä – en ole pitänyt mielessäni Isää ja luojaani.

Polkupyöräni mittari ei nyt sentään ole tekoälyllinen laite, mutta jonkinlainen sellaisen esiaste. Siinä on eräänlainen alkeellinen tietokone. Se on ohjelmoitu tekemään mitä sen pitää tehdä. Sen suunnittelijat eivät käskeneet sitä muistuttamaan minua polkiessani maalliseen vaellukseen vääjäämättömästi liittyvästä tärkeästä ja alituiseen mielessä pidettävästä seikasta, nimittäin SYNNISTÄ.

Jumalalle on nähtävästi kaikista tärkein asia se SYNTI. Se on ohjelmoitu meihin kaikkiin, vauvasta vaariin. On pidettävä vaarin kaikesta, mikä saattaisi horjuttaa kapealta polulta sille leveälle tielle. Sille tielle, joka meitä kaikkia kiehtoo, mutta joka johdattaa turmioon ja kauheaan kadotukseen!

Kun ihminen toteaa ylpeästi jumalalleen tehneensä tekoälyn, ”kuvan itsestään”, on Jumalalla esitettävänä vain yksi kysymys: osaako se tehdä syntiä. Jos ei osaa, niin ei saatana, eihän siitä sitten ole mihinkään! ”Ei ole minulle mieluinen mokoma”…

Jumalalle ainoa kunnon otus on se, joka osaa tehdä SYNTIÄ. Sitä varten Hän tämän kaiken loi. Synti on mielettömän kiva juttu. Se on kaiken olevaisen idea. Jumala loi ihmisen siksi, että tämä keksi ensin synnin ja mietti sitten, että mihin sitä oikein käyttäisi. ”Jaa, mutta hetkinen, luodaankin IHMINEN!”

Tekoäly on tullut jäädäkseen, mikäli Putin tms. ei saa kaikkea tätä sivilisaatiota degeneroitumaan kivikaudelle. Me emme tiedä vielä, mitä kaikkea tekoäly tuo aikanaan tullessaan. Jos Putin, asteroidi tms. ei tule tekemään tästä kaikesta pirstaleita ja meistä jauhelihaa tai palauta meitä tähtipölyksi, tulee tekoäly ennen pitkää olemaan osa lajia ihminen. Siitä ei pitäisi olla mitään epäilystäkään. Lienee myös niin, että lähitulevaisuudessa tekoäly tulee tekemään sotimisestakin suurimman osan. Tekoäly vastaan vastapuolen tekoäly. -Ellei sitten käy niin, että tekoäly ymmärtää ihmiskuntaa paremmin sen, että mitä vähemmän tuhoa, sitä enemmän kehitystä ja hyvinvointia.

Tekoäly, mikäli se saa jatkaa kehittymistään (tekoäly kehittää itseään), se tulee tekemään ihmisjärjelle nähtävästi vieraita hyödyn ja haitan suhteiden laskelmia. Jos näin käy, ei tekoäly todellakaan tule tuntemaan sellaista käsitettä kuin synti. Mitä tahansa synti sitten onkin, on se pois suljettu hyöty/haittasuhteen vuoksi. Jos näin käy, niin voikin tulla olemaan niinkin, että tekoäly aikanaan sanoo Jumalalle, että PIDÄ TUNKKIS!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
13 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Kalevi Kauppinen

Kerro, mitä mielestäsi sana ”synti” tarkoittaa.

Meillä arkikielessä käytetään sanaa tottelemattomuus, jonka kaikki jotka kasvattavat lapsia tulevat sen kohtaamaan.

Seppo Heinola

Synti hamartia tarkoitta kirjaimellisesti ’kadottaa merkki’, mennä harhaan.Oli suuri synti jos siis heprealaiset ylipait kadottivat sen tähtimerkin/taivaankappaleen , josta Jumalan määräämät juhlapäivät juontuvat. Merkki katosi eri kalentereissa
eri tavoin ja se piti löytää uudelleen ja asettaa ’suurena sovituspäivänä ’takaisin paikalleen. Heprealaiset ylipapit, joka Jeesuskin oli (Kts. heprealaiskirje), ’sovittivat’/tasasivat siis myös kalentereita. Kun Jeesus sanoi olevansa esim. ’tie’ eli derekh, niin derekh saa juurikin lukuarvon 224, joka on eräs tasausväli kestäen 12 kpl kuun noodikausia. Taivaankappaleiden ’tiessäkin’ kyse on astronomis/astrologisesta symboliikasta ja ajanlaskuista ja kalenteri-sovituksista, joista mm. kuuluisassa Qumranissa tunnettiin huolta.
Luku 224 vastaa täsmälleen vuosimäärää, jonka aikana juutalainen äärimmäisen tarkka kuu-aurinkokalenteri edistää yhden vuorokauden, joka ko. 224:n vuoden aikana koostui 6 min. 25+25/57 sek. mittaisista vuosiheitoista. Eli vähintään 224:n vuoden välein tuli u h r a t a yksi vuorokausi pois (A /BRAM= 1 /224) ja SOVITTAA kalenteri kohdalleen. Että tämä ei ole sattumalta koskeva myös kuuta todentuu siinä, että heprean yhden juuri KUU – sanan eli JrvCh arvo on myös 224 kuten ovat sanat Oinas, Tie ja verbi Ympyröidä sekä RAM eli karitsa! Kaksi ensimmäistä ja viimeksi mainittu ovat Jeesus-epiteettejä ja ympyröiminen viittaa mm. kalenterin täyttymiseen. (Se on täytetty!) ja heprean kielessäkin nämä 224-sanat ovat kirjoitetut samoin kirjaimin. Näin Jeesus, jonka nimi vastaa y h d en vuorokauden tunteja, (Iesous 8+8+8=24!) sovittaa kalenterin yhden vuorokauden avulla aina 224 vuoden kuluttua. Hän oli välittäjä – mediaattori – kahden oikean ajan polulta eksyneen ja niin ’syntiä’ tehneen kalenterin väillä. Nyt on niin, että 224 vuoteen mahtuu juuri 12 kuun 18,6 -vuotista noodikiertoa. Näin interkalaatio voitiin laskea sekä kuun noodien että auringon avulla. 224 vuorokauteen mahtuu myös 8 kpl. 28 päiväistä kuukautta.

Kalevi Kauppinen

”Onko kaikki tottelemattomuus pahasta, vai olisiko siinä muitakin ulottuvuuksia?”

Silloin tottelemattomuus on pahasta, jos käsky on oikeutettu.

 ”Me emme tiedä vielä, mitä kaikkea tekoäly tuo aikanaan tullessaan.”

Tekoälykin on on ohjelmoinnin tulos, tekoäly ei koskaan pysty itsenäiseen ajatteluun, ei pysty tuntemaan vihaa, rakkautta, pelkoa. Kaikki mitä ihminen tekee, on vajavaista verrattuna ihmiseen, joka on korvaamaton. 

Anne Mikkola

Ykiltä itseltäänhän löytyy aika hyvä määritelmä synniksi tuossa poimimassani sitaatissa joka on pyörinyt jo pitkään tässä Blogimetsän etusivulla. Kun siihen vielä lisää, että tuo tunnistettu Jumala on koettu hyväksi Jumalaksi, niin eiköhän se ole siinä.

Ulla Tuominen

Syvämiete rakennettiin aikanaan ratkaisemaan ikiaikainen ongelma: Mikä on vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta. Seitsemän miljoonaa vuotta se ratkoi ongelmaa ja ilmoitti sitten: vastaus on 42.

Ongelmaksi jäi: Mikä on perimmäinen kysymys. Sen ratkomiseksi tarvittiin uusi superlaite, osaksi kone, osaksi maan elämä itse. Kun vastaus oli viittä vailla valmis, tuhosivat jotkut ryökäleet sen. Niinpä kysymys; mikä on perimmäinen kysymys, on vieläkin selvittämättä. (D. Adams: Linnunradan käsikirja liftareille)

Olisikohan tuo tekoäly sitten Syvämiete III, joka aikanaan yhdistää tieteen ja uskonnon ja muuta sellaista, Jumaluuden ja luonnon lait? Miten lienee?

Tähän mennessä tuo ”äly” on kyllä jo onnistunut luomaan ihmisille tehokkaita sotakoneita ja paljon uusia älyleluja näplättäväksi. .. Ja siinä sivussa siivottoman määrän elektroniikkajätettä. Tekoäly onkin siitä soma, että se ei tee syntiä eikä sillä ole moraalia enempää kuin moraalittomuutakaan. Eikä mitään vastuuta mistään.

Eettisiä ongelmia, ihmiskunnan todellisia ongelmia, se ei ole kyennyt, eikä edes pyrkinyt ratkaisemaan. Siinä roolissa on ollut uskonto, joka on pyrkinytt luomaan eettisen normiston vedoten korkeimpaan voimaan. Miten hyvin se on onnistunut on sitten toinen kysymys.

Olen hieman skeptinen tuon ”älyn” suhteen. Tapasin taannoin Pesäkallion suojelualueella nuoren miehen. Kuulokkeet korvilla (ei linnunlaulu pääse häiritsemään) ja kekitttynyt tuijotus navigointilaitteeseen. Väitti olevansa eksyksissä.

Kalevi Kauppinen

Uskontoja on monenlaisia, on uskonto joka ei käytä väkivaltaa ja sitten on uskonto joka haluaa valloittaa koko maailman vaikka väkivallan avulla.

Kun puhutaan uskonnoista, niin olisi hyvä kertoa, mitä uskontoa tarkoitetaan. Jos kaikki liitetään yhteen nippuun, niin se ei kerro koko totuutta.

Seppo Heinola

Yksi väkivaltaisin uskonto on ollut kristinusko aina siihen asti kun valistuksen ateistis-deistiset ajattelijat saivat aikaan muutoksen, joka pesi ko. uskonnon veriset kasvot. Vähiten väkivaltaa ovat käyttänet Tyynen Valtameren animistiset luontouskonnot.

Kalevi Kauppinen

Tuot hyvin esille sen, kuinka ihmiset omaavat uskonnon, jota he tunnustavat. Joka uskonnolla on oma lähtökohtansa, jota sitten uskon omaavat noudattavat omien tulkintojensa mukaan.

Kristinusko oli väkivallatonta vielä siinä vaiheessa, kun apostolit sitä veivät eteenpäin, mutta sen jälkeen siihen liitettiin väkivaltaa ihmisten toimesta, joka ei kuulunut alkuperäiseen uskoon. Usko otettiin vallan käyttöä tukemaan ja sen avulla hallittiin kansoja.

Maallistuminen ei ole rauhan edellytys, jos pakana kansat olisivat historiansa aikana selvinneet ilman sotia heimojen kesken, niin silloin olisi tilanne toinen.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial