KESÄTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 33. Jeesus, minkä näköinen mies!

Juudean kuvernööri Publius Lentulus kirjoitti kirjeen Rooman senaatille, jossa hän kuvaili Jeesusta pitkäksi ja miellyttävän näköiseksi, että hänellä oli kunnioitusta herättävät kasvot ja kastanjan väriset hiukset.

Me länsimaiset olemme ihastuneita miehissä vaaleansyvänruskeisiin hiuksiin – kastanjanvärisiin, hyvin muotoiltuun samanväriseen partaan, sinisiin silmiin, sopivasti vaaleaihoisuuteen, ja sopusuhtaisiin ja komeapiirteisiin kasvoihin. Sellaisia miesmallit kaikki on mainoskuvastossa. Ja sellaisena me kaikki näemme vapahtajamme Jeesuksen ja sen näköisenä hänestä on tehty kuvia vaikkas kuinka monen taiteilijan toimesta.

Mutta minkähänlainen kummajainen olisi ollutkin antiikin Levantissa tuon näköinen kulkija? Olisi taatusti herättänyt huomiota, vaikka olisi ollut tuppisuu ja säyseä kuin lammas. Tästä ulkonäöllisestä eriskummallisuudesta olisi kirjoitettu runsaasti huomautuksia. Mutta ei. Itse asiassa Jeesuksen ulkonäöstä ei ole ainuttakaan todesta otettavaa kirjallista kuvausta. Ei varsinkaan Raamatussa. Tuo alussa siteeraamani juttu on 1000-luvulla osoitettu väärennökseksi. Eikä tuota Publius Lentulustakaan ollut edes olemassa… Mutta mielenkiintoisesti jo kauan ennen vuosituhannen vaihtumista oli ulkonäköpaineita – ja varsinkin kun kyseessä oli idoli tai sellaiseksi mielletty tai haluttu.

Jesaja ennusti ilmeisesti Jessen ulkonäön näin Jesajan kirjassa: ”Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.”

Jesaja, mikäli oli olemassa, ymmärsi kuvauksen pitämän olla ympäristön todellisuuden mukainen. Suurin osa Levantin miehistä lienee ollut vähän toisen tyyppisiä kuin meidän länsimaiset ihanteet ovat. Kuvaparissa siis se länsimainen ihastuttava lempeäkasvoinen Vapahtaja ja faktoihin perustuva rekonstruktio Raamatun ajan tyypillisestä miehestä.

Todellisesta historian Jeesuksesta ei ole ainuttakaan sellaista faktatietoa, millä Raamatun Jeesusta voisi perustella, vain pari lyhyttä mainintaa, joista voi todeta vain Jeesus-nimisen henkilön ainakin olleen, kuten Josefuksen kirjoituksessa. Mutta sekin on epäluotettava todiste, nimittäin varhaiset kristityt olivat aivan hyvin voineet peukaloida Josefuksen kirjoitusta.

Torinon käärinliinasta monet uskovat, että siinä on Jeesuksen kuva. Mutta minä totean, että liina on taitavasti tehty pila. Ja kuva on tietysti sellainen, millaisena Jeesus on liinan valmistusajan, keskiajan ihmisten, käsityksissä ollut. Pitkä, liehulettinen, komeissa kasvoissa hienosti muotoiltu parta. Aivan kuten taiteilijoiden näkemyksissä. Mielenkiintoisesti varhaisimmassa Jeesusta esittävässä freskossa 200-luvun puolivälistä tämä kuvataan nuoreksi, parrattomaksi ja LYHYTTUKKAISEKSI. Ja niin aivan oikein: Jeesuksen aikoihin ei juuri suvaittu hippitukkaa äijillä…

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
5 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Yki, jos tuo käärinliina on aito, ja kuulunut nimenomana Jeukselle,(mikä ei ole itsestään selviö) se todistaa Jeesuksen selvinneen hengissä ristiltä, mutta voi toisaalta sanoa, että ylipäätään joku mies, jota on ruoskittu, on ollut veren valuessa liinaan, hengissä. Tästä tullaankin todennäköisimpään liinan kuvan syntyvaihtoehtoon, jonka ovat esittäneet kaksi korkea-arvoista englantilaista vapaamuuraria Lomas ja Knight kirjassaan The Hiram Key: Heidän lähtökohtanaan on tietysti muurarillinen perimätieto, jota he täydentävät monin liinaa ja ko. Molayn oikeudenkäyntiä koskevin havainnoin. Liina olisi ajanlaskumme alusta asti Jerusalemin temppelissä, sittemmin temppeliraunoiden alla säilytetty papillinen liina, jonka temppeliritarit 12oo-luvulla toivat Eurooppaan, mutta jonka sitten suurinkvisiittori Quilllaume Imbert takavarikoi temppeliritareitten vainon aikana Pariisin temppelistä ja jonka hän sitten kääritytti kiduttamansa suurmestari Jaques Molayn ruumiin ympärille, Molay selvisi kidutuksesta hengissä ja liina joutui häntä hoitaneen toisen temppeliritarin haltuun, jonka perhe (Charnayt) sitten julkisti liinan myöhemmin. Näin selittyvät liinan ajoitukset.
 
Molay-teoria selittää hyvin liinatutkimuksen ristiriidat: Liinan toivat temppeliherrat Palestiinasta ja liina on ikivanha essealaisten liina ja siinä on siksi Palestiinasta siitepölyjätteitä, mutta liinassa oleva kuva onkin sitten myöhemmältä ajalta eli 1300-luvun alusta.
Liinahan tuli julkisuuteen juuri temppeliherrojen välityksellä.

Temppeliherrat olivat palvoneet myös ”kasvoja” joiden luultiin kuuluneen ”Mahometille” eli Baphometille, jonka nimi on kuitenkin athbas-anagrammin sanasta sophia eli viisaus. Nämä ”kasvot” kuuluivat temppeliherrojen Palestiinasta temppeliraunioista löytämälle ”päivienalkuisälle” eli Attik Yomimille, joka on ollut heprealaisten eräs salaperäinen kulttiesine, jota yksikertaiset kirkonmiehet luulivat Saatanaksi.
 
The Hiram Key, se on myös Jeesus=essealainen teeman kannalta mielenkiintoinen, vapaamuurariperinne pitää Jeesusta ilman muuta essealaisena. Siksi kannataakini huomata, että brittiläinen sidnologi (liinatutkija) Vera Barclay on havainnut, että Qumranin luostarin hautausmaalla olevat sadat mies-vainajat on haudattu samassa asennossa kuin käärinliinan mies, kasvot ylöspäin ja niin, että kädet ovat taivutettuna lantion päälle siten, että kyynärpäät työntyvät ulospäin.
Tämä hautaustapa on voinut heijastua essealaisten seremonialiinassa, johon on piirretty samanlainen kuva, jonka päälle vihittävä asetettiin.
 
Nyt voi kysyä, josko radioaktiivisesti saastunut ja ionisoitunut keho yhdessä hien jms. kanssa on voinut polttaa jälkiä kankaaseen. Kertomus siitä, että Jeesus olisi säteillyt ns. kirkastusvuorella saattaa kertoa hänen käsitellen liitonarkkia ja saanen shekinahin loistamaan ja tällöin hän on voinut saada säteilyä ja myös ionisoitua.

Seppo Heinola

Kidutettu Molay luovutetiin Charnayn perheelle, joka hoiti häntä liinan alla. Molay vangittiin uudelleen ja poltettiin myöhemmin. Liitonarkin radioaktiivisuudesta on kirjoittanut mm. ruorasalainen lentokoneinsinööri Henry Kjelsson. Molayta on voitu hoitaa vaikkapa radium-pitoisella voiteella.

Seppo Heinola

En tiedä, onko tehty koetta, missä jonkun keho olisi saatettu radioaktiivisesti ionisoiuduksi siten, että kehon yllä olisi ollut liina kuin kotelo.
Niin, ko hoitoliinan tarkoitus oli suojata koko keho päästä kantapäihin hyönteisiltä ja muilta mönkiäisiltä ilmavasti niin, että liina ei koskettaisi missään ihoa. Ilmavuus auttoi ruoskanhaavoja paranemaan eikä liina takertuisi verisiin haavoihin. Liina olisi siis asteltu kehon ylle kuin kotelo. Olen muuten keskustellut Hiltusen kanssa ja osoittanut hänelle hänen näkemyksensä mielestäni heikkoudet.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial