KESÄTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 29. Arkkipiispa jutustelee lämpimikseen

Kuva Tapio Luomasta: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Kirkolliskokous on taas avattu. Arkkipiispa Tapio Luomoa piti 3.8. avauspuheen kokousväelle. En tiedä, mutta epäilen, että ainakin osalla kuulijoista lienee ollut kiusaantunut olo, kun teologian tohtori puhuu minuudesta. –”Kuka minä oikein olen?” Että kun se omakuva muokkaantuu ja elää keskellä kaiken muutosta ja elämänvaiheissa. ”Minuuden rakentuminen on elinikäinen projekti.” Rippikouluikäisille tällainen voi olla peräti uuttakin asiaa, mutta aikuisille ja korkeisiin asemiin päässeille nyt ehkä ei. Hän sai vielä käyttää aihetta käsitellessään muodikasta sanontaa ”identiteettipolitiikka”.

Sitten arkkipiispa herätti hajamielisen kokousväen omaperäisellä havainnolla; hän totesi korostaen, että ”uskontojen ja katsomusten vuoropuhelu on ensiarvoisen tärkeää”. Lieneeköhän kukaan ennen tätä tullut ajatelleeksikaan?

Mutta se identiteetti. Arkkipiispa kiteytti identiteettipuheensa omaperäisesti, että ”kristityn identiteetti on sitä, että on Kristuksen oma”. Hänestä identiteetti kristityn tehtäväna ei ole ensi sijassa julistaa ”kristittyjä arvoja”, vaan ”pitää esillä evankeliumin ainutlaatuista viestiä pieniä, heikkoja ja syntisiä ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa koko maailman”.

Näin se sitten on. Tohtoristason mies julistaa kirkkokokousväelle, josta suurin osa on yliopistokoulutettuja, että Jumala haluaa pelastaa meidät kaikki! Ja kokousväki nyökyttelee, vaikka onkin ajatuksissaan jo jossain ihan muualla. Miettii, miten kattoremontti kotona edistyy, miten sopia eiliset pikkuskismat puolison kanssa, kuinka paljon sitä lainaa vielä olikaan maksettavana, mihin osakkeisiin sijoittaa seuraavaksi, milloin auton huolto nyt olikaan, onkohan iltajunassa riittävän väljää jne. Se sanoma, että Jumala haluaa pelastaa meidät kaikki, on jo tuttua ja moneen kertaan kuultua huttua. Ei mitään uutta taivaan alla.

Ja niin se onkin jo useasti kuultu. Kaikkivaltias, kaikkitietävä, jo ennalta tietävä ja äärettömän hyvä Jumala haluaa siis pelastaa kaikki luotunsa. Mutta miltä? Helvetiltä, kadotukselta, unohdukselta vaiko miltä? Tästäkin on vuosisatoja korkeasti oppineet kirkonmiehet vääntäneet, mikä se on, miltä pelastua. No sama se. Olennaisempi seikka on se, että miten kaikkivoipa voi ”haluta”? Ja miten se kaikkitietävä, siis kaiken jo ennalta tietävä, haluaisi? Haluaminen on siinä hetkessä tapahtuvaa. Kaikkitietävän ei tarvitse haluta mitään. Jos tämä haluaa jotain, ei tämä voi olla kaikkitietävä eikä varsinkaan kaikkivoipainen. Ei siis mikään jumala, vaan inhimillinen olento. Mutta kun tietääksemme jumala ei ole inhimillinen olento, ei ihminen, ei mikään. Vain joku eteerinen henki tms. Kuuluuko uskovan kristityn identiteettiin tuo ristiriitainen jumalakuva? On siis mahdollista, että sille, jolle mikään ei ole mahdotonta, on kaikkien pelastaminen mahdotonta. Niin kai sitten.

Minä en ole korkeasti koulutettu enkä teologiaa opiskellut. Mutta silti minulla on tunne, että arkkipiispan, korkeasti koulutetun ja korkeasti palkatun teologin ajatuksissa on joko jotain perin omituista, jos hän on tosissaan, tai sitten tämän puheissa jotain perin falskia – leipäpiispan lämpimikseen jutustelua, kuten tuo kirkolliskokouksen puhe nähtävästi enimmäkseen oli. Tai sitten hän vain inhimillisti – antropomorfoi – Jumalan. Se ei sinänsä ole kummallista. Se on perin inhimillistä.

Lähde: Seurakuntalainen 3.8.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
17 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Tauno J. Jokinen

Joo Yki, joutava haluaminen on varsin tyhjänpäiväistä. Eilen pelattiin golfia neljän hengen porukalla. Pojat julistivat kunnon kristityn tavoin, kuinka he haluavat tehdä birdejä ja voittaa kisan. Ei niitä birdejä tullut, eikä kisaa voitettu. Jossain välissä sanoinkin, että lopetetaan se haluaminen ja ruvetaan tekemään.

Kun arkkipiispa ei kehtaa kertoa, mistä pitää pelastaa, minä voi tehdä sen arkkipiispan puolesta. Asiahan on kirjattu Suomen lakiin, jossa on kerrottu, minkälaista uskoa arkkipiispan kirkko tunnustaa ja arkkipiispa itse on valalla vannonut tunnustavansa.

Helvetti on kirkon teksteissä nykyisin suomennettu kadotukseksi, mutta ei sitä tulista järveä sentään kokonaan ole saatu sammumaan:

Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen. Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

Tässä olis varmaan vinkkiä sille kristittyjen Jumalallekin, että eikun pelastaa, jos kerran niin kovasti haluaa. Lopettaisi nyt vaikka aluksi kastamattomien lasten tuomitsemisen ikuiseen piinahelvettiin, kun kerran ne lapset ovat täysin syyttömiä siihen, ettei heitä ole kastettu.

Viimeksi muokattu 2 kuukausia sitten by Tauno J. Jokinen
Anne Mikkola

Tässä justiinsa tyttöjen kesken mietittiin, että mitä sitä voisi haluta elämässä tehdä ja aikaansaada. Onko tuommoiset aatokset perkeleestä, ja olisi parempi olla haluamatta? Kysynpä vaan.

Tuossa ehkä kuukausi sitten jäi blogi kirjoittamatta Steve Jobsista. Kuuntelin nimittäin 30 tunnin äänikirjan hänestä, ja oli aikamoinen kertomus kyllä. Enpä olisi ihan tuollaista alkua Applelle osannut ajatella. Vähän ulkomaalaisempi henki kuin Einari Vidgrenin tarinassa. Molemmat halusivat aina ja ikuisesti. Ei toi nyt niin kummoista elämää ollut ehkä, mutta saivathan haluta. Toisaalta jos eivät olisi halunneet, saattaisi olla että ei olisi Ponssea, mutta olisi Deere. Ei olisi Appleä, ja liekö Microsoftiakaan nykymuodossa, ehkä olisi vaan Nokia näppäimineen.

Mitäpä tähän alan mies Tauno sanoisi?

Tauno J. Jokinen

Molemmat halusivat aina ja ikuisesti.

Joo, …

Varmasti Steve ja Einari halusivatkin kovasti. Eivät he kuitenkaan jääneet saarnastuoliin ihmettelemään, miksi illallinen ei ole ilmainen.

Jos Kaikkivaltias Jumala tekisi Steven ja Einarin lailla ´hommia otsa hiessä, jotta ihmiset välttyisivät tulisesta helvetistä, Sielunvihollinen saisi yksinään paistaa makkaraa siellä helvetissä.

Anne Mikkola

”Jos Kaikkivaltias Jumala tekisi Steven ja Einarin lailla ´hommia otsa hiessä, jotta ihmiset välttyisivät tulisesta helvetistä, Sielunvihollinen saisi yksinään paistaa makkaraa siellä helvetissä.”

Ehkäpä kaikkivaltias Jumala tekeekin hommia Steven ja Einarin lailla. Ainakin kristillisen dogman mukaan tämä Jumala otsansa hiessä antoi Poikansa ihmisten tapettavaksi, koska just halusi jotain niin kovasti.

Tuo sielunvihollinen ei jostain syystä ole minulle ollut toistaiseksi ainakaan tietääkseni mikään traumatisoiva olio. Onhan se Raamatun ja ugandalaisenkin ymmärryksen ja elämänasenteen mukaisesti vain luotu ja vähävaltaisempi olio kuin tuo kaikkivaltias.

Ymmärrän kyllä, että harhautunut kirkko käyttää Perkelettä vallan ja pelottelun välineenä. Se on mitä minä kutsuisen perkeeleestä peräisin olevalta harhautukselta. Sen kuvaaminen ikään kuin vaatii jotain vahvempaa sanaa. Se on melkein yliluonnollisen oloista, koska sillä pelottelulla ja Jumalan tekemiselllä pahaksi saadaan aikaan pahaa jälkeä.

Anne Mikkola

Joo. Tiedän. Ja olen samaa mieltä siitä tarpeesta. Ja siitä, että tuommoinen helvetillä/sarvipäillä pelottelu ei ole mistään kotoisin – paitsi perkeleestä. Minusta se on niin syvältä, että siihen sopii tuo vahvempi ilmaisu. Jotkut asiat ovat niin uskomattoman voimallisesti tuhoisia/harhauttavia/valheellisia ja jostain syystä taikka toisesta tarttuvat ihmisen psyykeen (tai mikä lie oikea ilmaisu), että juuri tällaisissa tilanteessa ajattelen ilmiötä ”vahvemmin termein”. Sama juttu tuo Taunon usein käyttämä esimerkki helvettiin lähetetyistä kastamattomista lapsista. Se on tuota samaa perkeleellistä meininkiä. Tässä eräät piispat sekoilevat juuri.

Mietinkin että, jos on totta että mitään sielunvihollista ei ole ja koko käsite on tuhoisa, niin mitä kenties tiedostamatonta tuhoa se sitten minulle on aiheuttanut? Olisiko hypoteeseja? Tätä jäin tänään miettimään kun meditoin taas kerran tuota Taunon kommenttia.
Tämä potentiaalisesti harhautunut raamatun kertomus perkeleestä nimittäin auttaa jotenkin minua silloin kun tällaista käsittämätöntä pahuutta näkee muualla tai huomaa siihen itse langenneensa. Voi sanoa, että se on perkeleestä ja samalla että Jumala on sitä suurempi, eikä sillä ole todellista voimaa, jos sille helvetillä pelotelleelle tädille tai ylen uutisankkurille tai muulle manipulaattorille vain sanoo vaan että ”oletpa tyhmä kuin koliseva öljytyynnyri”.

Voihan sille manipulaattorille toki ilmankin sielunvihollisia noin sanoa, mutta sitä on vaikea selittää, miten tuollainen pahuus saa sellaisen voiman ja joukkovoiman, ja tuhovoiman. Se mikä näyttää ja vaikuttaa kuten ISO pahuus onkin sellainen pikkuperkele, jolla ei ole mitään voimaa oikeasti, mutta silti noilla jutuilla on voimaa ja paljon. Tässä on se todellisuus missä eletään mun silmin nähden ainakin. Yki varmasti ymmärrät mitä tarkoitan oikein hyvin (jos haluat), koska koko ajan puhut samoista asioista, mutta käännät sen vain kristinuskon arvosteluksi. Noin niinku meinaan vaan, että voimme nähdä saman todellisuuden ja vain sanoittaa/uskoa sen eri tavoin. Ei siinä niin suurta eroa taida olla. Toki en sanoita, enkä ymmärrä tätä jonkun fundamentalisti-kirkollisen-kirkon valtaa pönkittävän dogman pohjalta, joka tässä kai on valtaosin kritiikin kohteena sekä Ykin että Taunon suunnalta.

Kirkon oppi on eri asia kuin kristinusko. Ei niitä mielestäni pidä pitää synonyymeina. Se on aika harhauttavaa, koska kristinusko on paljon laajempi asia kuin luterilainen tai katolinen oppi. Toki tuo Taunon tapa ilmaista asia on oikein tehokas jos vastapuolena on luterilainen piispa, joka uskoo että kristinusko on sama kuin luterilaisuus, missä muodossa se milloinkin sattuu inkarnoitumaan Suomessa poliittisesti korrektilla tavalla.

Juha Hyrsky

Nyt pohtii Anne viisaasti. Kiitos.

Anne Mikkola

Mitä ihmettä… Mitähän nyt sanoin väärin kun noin kiitellään. Eihän näin voi käydä.

Luin tekstini näin ollen uudelleen läpi miettien missä tuli heitettyä jotain kieroon. Huomioni pysähtyy kyllä tuohon viimeiseen kappaleeseeni ja kirjoittamaani: ”kirkon oppi on eri asia kuin kristinusko”. Tarkemmin sanottuna varmuudella voi sanoa, että ”kristinusko on eri asia kuin minkään kirkkokunnan dogma”. Mutta voiko sanoa, että kristinuskoa olisi ilman noita varhaisen kirkon yhteisesti hyväksyttyjä uskonkappaleita, joihin Tauno viittaa? Ehkä ei olisi kristinuskoa ilman niitä tai ehkä olisi parempana. Siitä en ole varma, mutta voi olla että nuo dogmat tarvittiinkin. Se ei tietysti tarkoita, että niissä jokainen lause on puhdasta totuutta, vaikka niissä olisikin kristinuskon ydinopinkappaleet – noin niinku oppirakennelmana.

Juu mutkun eikun niinku.

Viimeksi muokattu 2 kuukausia sitten by Anne Mikkola
Tauno J. Jokinen

Joo Anne, …

Kirkon opista on helppo keskustella, kun se kerran on kiveen kirjattu ja lakikirjaan kaiverrettu. Ei varmaankaan ole väärin sanottu, että kristillinen oppi ja sitä vartioiva hengellinen valtaeliitti on sielunvihollisen itsensä luomus – jos nyt tällainen ilmaus sallitaan. Sen verran paljon sotaretkiä ja kidutusta on pakanoiden vapauttamiseksi omasta uskostaan ja hengestään järjestetty.

Kanadassa kaivetaan auki hautoja, joista paljastuu Amerikan alkuperäiskansojen laajamittainen henkinen nöyryyttäminen. Yhdysvaltojen katolinen kirkko on menossa konkurssiin, kun pedofiilipappien uhrit vaativat oikeudessa vahingonkorvauksia. Tämä meidänkin kirkkomme rahoittaa edelleen Taiwanin oppilaskodin lapsiseksiskandaalista tunnetun Suomen lähetysseuran toimintaa.

Toki voidaan väittää, että aitoa kristinuskoa on sellainen kristinusko, josta pahuus ja pahat teot on poistettu. Ikään kuin jokaisella voisi olla omaan korvasyyhyynsä sopiva käsitys Hyvästä ja Oikeasta – ja se olisi kristinuskoa.

Minulla ja Ykilläkin on käsitys Hyvästä ja Oikeasta, eikä kristinusko ainakaan minulla sovi lainkaan siihen viitekehykseen. Hyvän ja Oikean edistämiseen politiikka on uskontoa parempi väline – vaikkakin sillä foorumilla taidamme Ykin kanssa ymmärtää Hyvän ja Oikean kovasti eri tavalla.

Toki jokainen kutsukoon omaa käsitystään Hyvästä ja Oikeasta kristinuskoksi, jos niin hyväksi kokee. Sitä Hyvää ja Oikeaa voi sitten lähteä puolustamaan vaikka asevoimin Afganistaniin. Onneksi siellä Afganistanissa Jumala on asettunut Talebanien puolelle ja auttaa Afganistanin kansaa vapauttamaan maansa kristityistä miehittäjistä jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä.

Sääli vain niitä viattomia afganistanilaissiviilejä, jotka luottivat kristittyjen sanaan ja nyt joutuvat juoksujalkaa pakenemaan henkensä edestä.

Anne Mikkola

Kyllä mä tästä olen Tauno edelleen eri mieltä, vaikka ymmärrän ”kristittyjen valtioiden” ja kirkkojen pahat teot, mutta en osaa niitä suuremmiksi pahoiksi teoiksi nimittää kuin kommunistien Kiinassa tai Neuvostoliitossa puhumattakaan Pohjois-Koreasta. En mitenkään voi kuitenkaan kieltää sitä Jumalaa, joka kristillisessä muodossa vastaan käveli tai ohi vilahti. Sekään ei olisi totta. Semmoista paradoksia se elämä näkyy olevan.

Mutta kerrohan mitä olet mieltä Steve Jobsista? Oletko lukenut sen kirjan hänestä?

Viimeksi muokattu 2 kuukausia sitten by Anne Mikkola
Tauno J. Jokinen

En ole lukenut Jobsin kirjaa. Aika tyypillinen entreprenööri-johtaja, jolla oli hyvin vahva ote organisaatiossa. Sinällään poikkeuksellista tuon kokoluokan yrityksissä, että kykenee pitämään homman omissa näpeissään. Aikoinaan 80-luvulla tein hommia Applen kottaraispöntöllä. Sinällään ihan kiva vekotin, mutta dokumentit happanivat lopulta käsiin, kun niitä ei saanut siirrettyä muihin järjestelmiin.

Anne Mikkola

Joo, se oli niitä aikoja. Vaikea uskoa että nuo päivät ovat niinkin lähimenneisyyttä.
Suosittelen kyllä kuunneltavaksi. Nexstorysta tai Elisakirjasta ainakin löytyy, ja kivaa matkaseuraa vaikka autoiluun, nikkarointiin tms tekemiseen. Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla aatoksiasi/aatoksianne tuosta ihmisestä. Hyvin erikoinen tapaus. Apple -tulee nimenä tulee muuten siitä, että mies söi jossain vaiheessa vain omenoita.

Todella jotenkin yllättävän oloinen kertomus, hiukan ehkä omanlaisensa kuitenkin, vai onko tyypillinen sittenkin. Jobsin sattumalta tulevassa Piilaaksossa alkanut tarina kuvaa samalla myös koko tuon keskittymän syntyä ja asioiden yhteyksiä. Nuo ihmiset kaikki tunsivat toisensa.

Jobsilla oli jo syöpä, josta ei ollut kertonut Isaacsonille kun pyysi tätä kirjoittamaan kirjan hänestä. Tämä kieltäytyi, mutta lopulta suostui kun Jobsin vaimo otti yhteyttä ja sanoi, että jos aikoi homman tehdä, nyt olisi viimeiset hetket. Jobs ehkä ei kirjaa koskaan lukenutkaan. Sanoi että halusi että lapsensa voivat lukea että missä ja miksi hän oli kun ei ollut heidän kanssaan. Kirjan kirjoittajalla oli täysin vapaat kädet haastatella kaikkia ihmisiä maan päällä Jobsista ja kirjoittaa mitä halusi. Ja niin teki. Siitä jää hiukan kaipaamaan Jobsin omia ajatuksia ja logiikkaa.

Siinä kulkee huumeet ja zen-buddalaisuudet sulassa sovussa. Jokusen viikon sen jälkeen kyselin tilanteissa välillä, että What would Steve Jobs do, tietämättä oikein onko tuo positiivinen vai negatiivinen kysymys, mutta joka tapauksessa niistä pohdinnoista syntyi aika hedelmällistäkin keskustelua ugandalaisten kanssa ja muuten. Valitettavasti en yhtään enää muista mitä se oli. Ehkä Meri muistaa, jos tätä lukee.

https://www.amazon.com/Steve-Jobs-Walter-Isaacson-audiobook/dp/B07ZMKXMTG/

Seppo Heinola

Olen minäkin aihetta pohdiskellut ainakin yhden esseen verran: Seppo Heinolan blogi: https://www.kotimaa.fi/blogit/saatanan-synty-antiikista-kristinuskoon/

Anne Mikkola

Jobs oli täysi rebel. Ei suostunut bisneksen pukeutumissääntöihin eikä käyttäytymissääntöihin yms., mutta hänen ajatuksensa ja täydellisyydentavoittelunsa lopulta aina kantoi ja oli se voittava juttu joka vei eteenpäin. Vaikka kuinka halusivat välillä hänestä eroon, pakko oli jälleen ottaa mukaan. Kun hänet potkittiin Applesta kerran ulos, loi uutta joka sitten loppupelissä muistaakseni yhdistettiin Appleen herra Jobsin kera tai siihen suuntaan. Nykyinen toimitusjohtajakin on Jobsin tilapäiseksi valitsema. Ihan kuten Ponssenkin nykyinen toimitusjohtaja on Einarin valitsema.

Applella näkyy menevän oikein hyvin nykyäänkin, kuten Ponssellakin. Tai saas nähdä huomenna kun osavuositulokset tulevat – siis Ponssen.

Seppo Heinola

”Ja siitä, että tuommoinen helvetillä/sarvipäillä pelottelu ei ole mistään kotoisin – paitsi perkeleestä.”

Oppi helvetistä ja ikuisesta kidutuksesta on tietysti kirkon kivijalka, vaikka käsite on eufemismiteltu piiloon. Juuri helvetiltähän Jeesus perisyntisen pelastaa. Helvetti on siis syy ja Jeesus on vasta seuraus.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial