KESÄTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 28. Jerusalem – tarinoiden kaupunki

Kuten tiedämme, ovat uskonnot pääasiassa fiktiota. Ne ovat keränneet aineistoa muista tarinoista, legendoista ja uskonnoista. Abrahamilaiset uskonnot ovat toistensa versioita, mutta katsovat aina oman tarinansa olevan se ainoa oikea. Ainakin nykyisin. Joskus Jerusalemissa muslimi ja juutalainen saattoivat juhlia yhdessä toistensa pyhiä juhlia. Jerusalem sijaistee Pyhällä maalla ja se on Pyhä kaupunki. Kaikille kolmelle uskonnolle. Siellä on fundamentalistisia kristittyjä, fundamentalistisia muslimeja ja fundamentalistisia ortodoksijuutalaisia. Jokainen haluaisi nykyisin kaupungin vain itselleen. Koko kaupunki on satujen tyyssija, tarinoiden kaupunki ja historia värittynyt, mistä uskonsuunnasta sitä sitten katsookin.

Historioitsija Simon Sebag Montefiori on todennut, että useiden Jerusalemien pyhien paikkojen tarinat ovat varastettu toisilta uskonnoilta. Palestiinan historiaa tutkinut tohtori Nazmi al-Jubeh on sitä mieltä, että jos fiktion ottaa kaupungin tarinoista pois, ei jäljelle jäisi juuri mitään. Montefiori kuvaa ”kaupungin hulluutta Jerusalemin kuumeeksi, jossa Jerusalemin parantavaan voimaan uskova ´potilas´ kiihtyy pyhien paikkojen välittömässä läheisyydessä”.

Eräs venäläinen kirjailija käväisi 1800-luvun puolivälissä pyhiinvaelluksella Jerusalemissa, tarkoituksenaan löytää henkinen rauha ja innoitusta kirjoitustyöhönsä. Hän ratsasti kaupunkiin asiaankuuluvasti aasilla. Hän halusi kirjoittaa jatkoa kuuluisalle romaanilleen, mutta homma tyssäsi siellä ja siihen. Hän vietti Pyhällä haudalla yhden yön ja sen jälkeen menetti ajatustensa juonen eikä kirjoittamisesta tullut enää oikein mitään. Kuusi vuotta aiemmin tämä kirjailija, Nikolai Gogol, oli saanut valmiiksi sen kuuluisan ”Kuolleet sielut” -kirjansa. Matkansa jälkeen hän ei maininnut enää koskaan nimeä Jerusalem. Ja tuhosi käsikirjoituksensa. Kirjallinen ura upposi uskonnon harjoittamisen alle tai kuihtui sen vuoksi. Tarinat saivat jäädä. Omat tarinat nimittäin.

Tiettävästi monet turistit ja myös kaupungin asukkaat ovat sairastuneet Jerusalem-syndroomaan, joka on luokiteltu mielen sairaudeksi. Kaupungin historia uskontoihin kirjoitettuine henkilöineen vaikuttavat niin syvästi, että nämä ovat alkaneet samaistua näihin tarinoiden henkilöihin. Tietysti kristityt samaistuvat oman uskontonsa henkilöihin ja juutalaiset tietty Vanhan testamentin henkilöihin.

Elämä on parasta huumetta”, todetaan EHYT ry:n kampanjan iskulauseessa. En nyt tuota kovasti epäilekään. Monet hakevat stimulantteja tylsäksi kokemaansa elämäänsä päihteistä ja huumeista. Yleensä siitä on seurauksena mielen tylsyys, mikäli homma jatkuu pitkään. Toiset taas hakevat stimulanttia tupakasta ja alkoholista, mutta kohtuudella annosteltuna. Monilla se toimii, ainakin näiden oman väittämänsä mukaan. Uskonto on yksi huume. Monet alkoholistit tai nistit ovat saaneet huuruisen elämänsä katkaistua uskon avulla (yhtä monet myös ilman uskoa). Jotkut tiedemiehet ovat selvittäneet, että uskonnolliset kokemukset ja päihteiden vaikutukset tapahtuvat suunnilleen samoilla aivojen alueilla. Ikään kuin vaihdetaan huumetta. Ainakin fyysisesti terveellisempään kieltämättä. Gogolille Jerusalemin hulluus tai pyhästä paikasta huumaantuminen ei nähtävästi tehnyt hyvää.

Mutta eipä se ole tehnyt hyvää alueen israelilaisille eikä palestiinalaisille. Uskonnot ovat tarinoita. Tarinat ovat useimmiten mielenkiintoisia ja inspiroivia. Uskonnot kuitenkin ovat tuoneet Jerusalemiin ja ”pyhälle” maalle pelkkää kurjuutta ja surkeutta. Jerusalemkin taitaa jäädä ikuiseksi onnettomien tarinoiden kaupungiksi.

Lähde: Tuomas Mustikainen: Kielletty kansa – elämää palestiinalaisalueilla, 2014

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial