KESÄTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 25. Epikurolaista pähkäilyä

Kevyttä epikurolaista kesähelteen uuvuttamassa päänupissa.

Eli kesän 2021 ensimmäinen kesäteräteologinen päivittely. Olen näitä samoja kysymyksiä esittänyt jo kauan. Jo paljon ennen kuin tiesin Epikuroksen näistä mietteistä. Toistan itseäni ja argumenttejani, mutta niin tekevät kaikkien uskontojen uskovat.  Eikä niissä mikään milloinkaan muutu. Siitä vieläpä ylpeillään. Halveksitaan tiedettä, että sepä joutuukin koko ajan korjaamaan itseään…

Uskovat toistavat oppimiaan ja papeilta kuulemiaan dogmeja ja Raamatun oppeja. Ateistit ja muut kunnottomat toistavat vasta-argumenttejaan toisistaan tietämättä ja usein muilta niitä oppimatta. Eikä ihme – Raamatulla perusteltavaa uskoa ja sen paradokseja on helppo kyseenalaistaa, vaikka ei olisi muilta näitä kuullut.

Tässä siis nuo epikuroon mietelmät. Jokainen kunnon kristitty uskovainen tietysti tietää nämä. Ja näillä on vastauskin valmiina.

Jumala siis tahtoo ettei pahuutta olisi, mutta ei kykene estämään. Voiko tällainen jumala olla kaikkivoipa? Jos ei, niin mikä jumala tämä silloin on?

Jos Jumala onkin kykeneväinen, mutta ei halua?
Silloin tämä on pahansuopa
.

Jos hän onkin sekä kykeneväinen että tahtova?
Mistä sitten tulee paha?

Eikö hän olekaan kykenevä tai halukas?
Miksi sitten kutsua häntä jumalaksi?

–  –  –

Ja sitten tähän jatkoksi: Jumala siis loi sen pääpirun, Luciferin, kuten kaikki lukuisat muutkin Luciferia seuranneet petturienkelit – ja Jumala oli jo ennalta valmistanut näille sen paikkansa, helvetin. Taatusti tietäen, mitä tuleman pitää. Kuten tämä pystytti sen tietyn puun ja pani kärmeksen viekoittelemaan Eevan, joka vei lankeemukseen mukanaan miehen. Mutta miksi? Kun eihän kaikkitietävä, kaikkialle näkevä, kaikkivoipa ja Hyvä Jumala ehdoin tahdoin luoduilleen olisi pahaa halunnut?

Ja se muuten siis oli vain käärme. Vasta kristinuskon kehittelijät keksivät paljon paljon myöhemmin, että se paratiisin käärme olikin se sielunvihollinen, paholainen, Lucifeerus. Tuo alla oleva piirros selventää hyvin tätä paratiisikertomusta ja sen sisältämää paradoksia.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
4 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Kun nimeni asian yhteydessä mainittiin tunnen tarvetta toistaa käsitykseni myös paratiisista. Se on vertauskuva, eli:

Paratiisi

Edenin Gan-puutarhan kirjaimien G ja N nimet ovat ’kala’ ja ’kameli’ ja muut merkitykset ovat mm. aidattu puutarha sanajuuresta, joka merkitsee yrttitarha, myös suljettu puutarha; viimeksi mainittu viittaa nuoreen siveään neitoon, jonka ’tarha’ on vielä suljettu, so. että neito on neitsyt. Tässä mielessä onkin mielenkiintoista, että sana geeni nykyhepreassa on myös gan ja että sukupuolta tarkoittava moderni latinan sana genus on selvästi samaa juurta. Genitalis oli roomalainen synnytyksen jumalatar. Suljetusta puutarhasta kerrotaan Laulujen laulun luvussa 4 jakeessa 12-14:

 

12. Mies: Rakkaani, valittuni! Sinä olet suljettu puutarha, lukittu tarha, sinetöity lähde,

13. paratiisi, jonka purojen äärellä kasvaa granaattiomenoita, monia maukkaita hedelmiä, hennaa ja nardusta,

14. nardusta ja sahramia, kanelia ja mausteruokoa ja suitsukepuita, mirhaa ja aloeta, kaikkein parasta balsamia.

15. Sinä olet puutarhan lähde, elävän veden kaivo, johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!

 

Raamatussa kääntämättä jätetty paratiisin puutarhan nimi Eden merkitsee sananmukaisesti intohimoa, nautintoa. Sanajuurena on kiehumiseen viittaava ad josta johdetaan myös taipuisuutta ja pehmeyttä tarkoittavat adjektiivit.

Tässä mielessä kirjainsymbolit ovat kuvaavia: A:sta Ajin eli ’lähde, D:stä dalet eli kolmio, kieli ja N:stä nun eli kala. Piirroksina voisimme siis kuvata intohimoa soikiolla, joka vastaa sekä lähdettä, silmää että kalaa ja soikion yläosaan voimme piirtää pienen kolmion ja hieroglyfi kuvaamassa intohimon lähdettä on valmis.

 

Huomattavaa on myös, että Vanhan testamentin Laulujen laulussa esiintyy myös varsinainen sana Paratiisi, Pardes,’, jonka juuri ei ole kuten luulisi kreikan paradeioksessa eikä hepreassa vaan sanskritin sanassa paradeca, joka merkitsee talon lähellä olevaa puutarhaa.

Paratiisi-kertomuksessa elämän puu kääntyy myös ’elämän sauva ja kun se seisoi ’keskellä paratiisia’ eli intohimon kaivoa, lähdettä tai puutarhaa ja kasvoi rypäleen muodossa ’hedelmiä’ joita vastaavat sanat viittaavat myös heprean sanaan ashka (kives) ei ole vaikea ajatella, mitä vertauskuvastolla on tarkoitettu. Esim. käärme on phallokseen, siis elämän sauvaan’ liittyä energia, joka tuon sauvan saa kasvamaan kun intohimon kaivon vesi lämpiää.

Seppo Heinola

Lähtökohtainen lähde Hebrew – Enlish Bible Jerusalem 1977, siitä Bereshit ja Sir ha Shirim. Gesenius Hebrew-Chaldee Lexikon to the Old Testament Bake Bookhouse 1988. Zohar, https://en.wikipedia.org/wiki/Hebrew_alphabet

Juttu on sarja johtopäätöksiäni, jotka nousevat laajasta rabbiinisesta kirjallisuudesta, Scholem Kabbalah, The Book of Bahir jne
Aryeh Kaplan Zefer Yetzirah, Lempiäinen: suuri Symbolikirja.

Viimeksi muokattu 3 kuukausia sitten by Seppo Heinola
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial