Kävin toissailtana (n. 14.11.2012) Korson kirkolla Varaventtiili-illassa Annele Rantavuoren kutsusta. Hän lupasi ottaa minut yökyläänkin kun valittelin matkan pituutta. Tällä kertaa heidän pappinsa Risto Auvinen puhui vanhurskauttamisesta.
Lähdin hiukan myöhässä kun K24:llä oli niin intensiivistä keskustelua. En meinannut löytää Korsossa parkkipaikkaakaan, kun oli vähän vieraat maisemat. Kun astuin jostain ovesta sisään kirkolle, se vaikutti aika autiolta. Kävelin jonkin käytävän päähän kun sieltä kuului ääniä. Kurkistan sisälle ja siellä oli ystävällisen näköisiä miehiä ja naisia varmaan toista kymmentä. Seisoin siinä oven suussa ja kävin katseellani läpi jokaisen löytääkseni jotkut tutunnäköiset kasvot. Yksi mies tervehti aidon iloisesti, mutta en muista häntä aiemmin tavanneeni. Tuntui, että seisoin siinä kauan hiukan hämmentyneenä.
Lopulta yksi miehistä kysyi edelleen ystävällisesti: Olet tulossa AA-ryhmään? Sanoin, että en ollut tulossa, mutta jos huolitte niin tulen kyllä mieluummin teidän tapaamiseenne. Muistin, kuinka Tauno J. Jokinen aikoinaan kieltäytyi ottamasta minua vierailulle heidän seurakuntansa kokoontumiseen, kun minulla ei ollut edellytyksiä. Muutamaa viinilasia vuodessa ei oikein saa väännettyä AA-asiaksi parhaalla tahdollaankaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Jatkoin: ”Olen aina halunnut päästä näkemään kuinka toimitte, mutta minua ei ole päästetty, kun minulla ei ole sitä ongelmaa”. Yksi miehistä toivotti kovasti tervetulleeksi: ”tule, tule” ja hymyili leveästi. Seison siinä ovella jonkin aikaa. Katselen muiden reaktioita tuohon kutsuun ja sanon, että täytyy varmaan kysyä muidenkin mielipidettä. Lopulta yksi miehistä tulee kohti ja alkaa kyselemään, että mihinköhän oikein olit menossa. No enhän minä edes muistanut mihin olin menossa, mutta neuvoi kuitenkin yläkertaan.
Sieltä löytyi sali, josta kuului iloista puheensorinaa. Kurkistan sisälle, ja ihan ensimmäisenä näen Annelen teepöydän äärellä kasvot oveen päin ja hän kajauttaa kovalla äänellä, niin että varmasti koko reilun 30 hengen seurakunta kuuli: ”Apua, Anne sä tulit!” Annele ei selvästikään ollut ajatellut, että oikeasti tulisin. Kommunikaatio katkos. No enpä astunut seurakuntaan anonyymisti. Kysäisen, että ”Ai, jäikö sulla talo siivoamatta?”. No eipä siinä mitään, olin silti tervetullut.
Tilaisuudessa kitaraa oli soittamassa K24:ltä tuttu Petri Väljä. Monet väännöt on tullut Petrin kanssa käytyä. Annele heti ensi töikseen esittelee meidät toisillemme. Tuli mieleen Petrin sanat jossain K24:n riitojen keskellä, että oikeassa elämässä ihmiset eivät haasta hänen kanssaan riitaa kun on iso mies. Kättelimme virallisesti. Joukossa huomaan myös yhden vanhan oman tuttuni Helsingin piireistäni. Olin unohtanut, että hän oli korsolainen.
Olipa outo tunne. Oli kuin olisi tullut ihan oikeaan seurakuntayhteisöön! Tuosta tunteesta onkin jo vuosia. Että se tuntui hyvältä.
Varsinainen virallinen osuus alkoi niin, että laulettiin punaisesta kirjasta laulu Petrin säestyksellä, ja sitten Risto alkoi opettaa Vanhurskauttamisesta. Aika pitkään puhui ja teologiaa ja kansa kuunteli. Itsekin opin paljon. Vilkuilen hiukan ihmisiä, että ovatko hereillä. Hyvin näyttivät kuuntelevan. Loppuhuipentumana Risto halusi myös näyttää meille miltä vanhurskauttaminen kuulosti ja laittoi tulemaan kohtauksen Mendelssohnin häämarssista. Aika vaikuttavat ”kihlajaiset” ne olivat.
Jossain vaiheessa Risto pyysi ihmisiä ryhmissä keskustelemaan, miten he olivat sen vanhurskauttamisen kokeneet omassa elämässään. Ihmeekseni ihmiset ympärillä keskustelivat ihan oikeasti aiheesta ihan luontevasti. Ja sitten keskusteltiin yhdessä. Ei tullut hetkeäkään sellaista oloa, että minulle olisi puhuttu kuin joillekin ymmärtämättömälle alaikäisille lapselle jotain fraaseja, mikä on aika tavallinen kokemus seurakunnan tilaisuuksissa.
Loppulaulun jälkeen ihmiset jäivät vielä juttelemaan. Kävin tervehtimässä tuota vanhaa tuttuni, vaihdoimme muutaman sanan Riston kanssa ja Varaventtiili-illoista vastaavan Mari Liimataisen kanssa ja lähdimme sitten Petrin kanssa ”kahville” naapurikorttelin pizzapaikkaan. Sillä välin Annele meni varmaan siivoamaan minulle makuuhuonetta.
Petrin kanssa ehdimme siinä reilussa tunnissa jakaa elämäämme ja aatoksiamme puolin ja toisin aika lailla. Olipa mukava tapaaminen ja mukava mies. Ajoin sitten Petrin perässä yöpaikkaani. Siinä vielä sitten juttelimme pari tuntia kun Annele oli saanut lapset nukutettua.
Aamulla lähdin sitten omia aikojani hiukan myöhemmin kun muu perhekunta oli poistunut kuka minnekin.
Tämmöistä seurakuntaa minä kaipaan. Harmi, että tuonne Korsoon on 1.5 tunnin ajomatka. Vähän liian pitkä kirkkomatka näillä bensan hinnoilla, vaikka Annele toivottikin aina tervetulleeksi yökyläänkin.
Julkaistu Kotimaa24.fi:ssä 16.11.2012
by 