Kaksi karhua ja 42 poikaa

Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: ”Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia.” Hän sanoi: ”Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja.” Ja he toivat sen hänelle.

Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: ”Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa.” Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.

Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: ”Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!” Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi. Sieltä hän meni Karmel-vuorelle ja palasi sieltä Samariaan. Sen pituinen se. (2. kuninkaitten kirja 2:19 – 25)

Ehkä olen väärässä, mutta otaksun, ettei pyhäkouluissa ole juuri tätä tarinaa kerrottu. Siis tuota jälkimmäistä osaa. Itse en käynyt pyhäkoulua, joten minulla ei juuri ole tietoa opetuksen sisällöstä. Pyhäkoulussa opetetaan Raamattua leikkien ja laulaen. Kahta karhua ja 42 poikaa ei ole ihan helppo leikkiä. Ei vaikka ei olisi korona-aika. Harvassa pyhäkoulussa on niin suurta ryhmää, että saataisiin homma roolitettua.

Meille aikuisillekaan ei saarnastuolista tuota juttua julisteta. Eikä myöskään tuota Elisan maagista temppua puhdistaa lähde. Siellä Raamatussa ne kuitenkin ovat. Joka ainoassa, jota edelleen myydään ja jaetaan vähän siellä täällä.

Tuosta lähteestä tulee mieleen kyllä sekin, että miksei Herra puhdistanut tuota lähdettä heti, kun se kerran tuotti kuolemaa ja keskenmenoja? Miksi ihmeessä tarvittiin profeetta tekemään taikoja?

Mutta kuten tiedämme, perustuu koko kristinusko magialle. Koko Raamattu kannesta kanteen on taikaa ja magiaa täynnään. Jeesus oli nähtävästi maageista merkittävin.

Noiden 42 pikkupojan raatelua emme koskaan näe kerrottavan pyhäkoululapsille. Turha pelotella pikku lapsukaisia, etteivät vieraannu uskonnosta, eivätkä kenties alkaisi peräti ateisteiksi. Kuten tiedämme, on koko kristinusko pelotuksen uskonto. Kauheuksia toisensa perään, pelottelua ja uhkailuja. Täytyy olla aikuinen, että ymmärtää näiden nyt vain kuuluvan meidän luotujen elämään.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
9 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Yki, ei nuo raamattufundiksetkaan ymmärrä, että kertomus on eräiden astronomisten tapahtumien vertauskuva, joihin liittyy 3, 5 vuoden eli 42 kuukauden aika ja 2 karhua eli 2 tähdistöä: Ursa Minor ja Ursa Major,joiden liike ’syö’ eli kuluttaa 42 kuukautta. Sanaleikki alkaa avautua myös siitä että heprean sana karhu on BD eli numerot 2 ja 4 tai 4 ja 2 vierekkäin 42 eli ’poikien’ lukumäärä. 42 on 3×14 mikä oli Jeesuksen sukutaulussa esi-isien määrä. Mikä on tuo astronominen ilmiö, sen kerron tulevassa kirjassani.

Viimeksi muokattu 28 päivää sitten by Seppo Heinola
Seppo Heinola

Yli. Palasiksi pilkkominen tarkoitti sitä, että ajanjaksot erityisesti vuosikierrot oi jaetavissa/palasteltavissa osiin eri tavoin. Vuosi voitiin jakaa esim. 12 tai 13 palaseen tai vaikkapa kolmeen neljäkuukautiseen jaksoon, joissa kussakin oli 91 päivää. 91 vastasikin sana Amen, joka oli alun perin tarkoittanut ajan mittaamisessa tarvittua aurinkoa. 42 kuukautta sisälsi 1260 päivää, ja esim. Ursa Majorin eli suuren Karhun osan Otavan,(jonka linja vei Pohjantähteen) temmeltäessä taivaalla esim. tämän 3,5 vuotta , se pilkkoi tuon ajan liikkuessa edelleen osiin. Hyvä esimerkki tästä palastelemisesta tai leikkaamisesta on myös tähdistönimi Väinämöisen viikate.

Seppo Heinola

Luku 42 esiintyy myös ajanlaskuun liittyen eräänä merkittävänä els-klippinä, jonka avulla heprealaiset määrittivät itselleen luomisen tarkan alun teen siitä erikseen blogin.

Seppo Heinola

En saanut blogia onnistumaan, joten panen 42 lisäpiirteen tähän: Lukua 42 lienee syytä selvittää hieman tarkemmin: Genesis 1-4, Raamatun alkujakeet, joista ensimmäinen ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”, antavat t Beth-kirjaimesta alkaen els 42′ n mukaan kirjaimet BHRD eli itse asiassa numeroyhdistelmän, jota heprealaiset tarvitsivat kuusyklin tarkan alkamishetken ja kuukauden keskimääräisen pituuden laskemiseksi. Koodi BHR”D alkaa Genesiksen 1.sanasta breshit ja jatkuu sanoissa bohu, jomer ja jabdel, ja näistä koodinkantajista voidaan muodostaa edelleen lause:” Alussa sanoi tyhjyys: Eroitettakoon!”

Kuukauden pituuden aivan oikea määritys riippuu siitä, miten tarkasti kierron alku- ja loppupiste voidaan määrätä, ja kun kuu kiertää maan joka kuukausi hieman eri tavoin, voidaan lisäksi puhua vain kuukauden keskimääräisestä ajasta, joka saadaan ottamalla niiden kuukausien ajallinen keskiarvo, jotka sisältyvät niihin 689, 282 vuoteen, joiden kuluttua ko. sykli alkaa taas samasta avaruudellisesta asemasta.

Tämä keskiarvo on tämänpäiväisten tieteellisten satelliittimittausten mukaan 29, 530588 vuorokautta. Hämmästyttävää, todella ”aavemaista”, kuten ”Cracking the Bible Code” kirjan kirjoittaja Jeffrey Satinover sanoo; että nyt se, että bhrd-koodin perusteella tehty laskelma antaa täsmälleen saman tuloksen, siis kuun keskimääräisen kiertoajan suurella tarkkuudella !

Juutalaisen perimätiedon mukaan oikea uuden kuun tarkka ensimmäinen hetki koitti näet luomisen kuudennen aamun toisella hetkellä. Eli siis 5:n päivän ja 14:sta tunnin kuluttua luomisesta. Tämä päiväys merkitään heprealaisittain numerokirjaimin djv, joka vastaa merkintää 6/14. (d=4, j=10, v=6 / gematria). Tällä hetkellä kuukello alkoi tikittää. Saman perimätiedon mukaan Mooses oli toisaalta saanut jumalallisena ilmoituksena kuukauden tarkan keskiarvon 29, 53059 vrk ! (desimaalit 88=9). Tietoa oli kuljetettu vuosituhannet juutalaisten oppineiden keskuudessa. Näiden lukujen 6/14 ja 29,53059 avulla voitaisiin nyt määrittää aina oikea uuden kuun hetki ja siten oikeat juhla-aikojen alkamiset.

Tradition mukaan laskelmien lähtöpisteet saatiin Tooran antamien vihjeiden perusteella. Ajateltiin, että Jumalan 42 kirjaiminen nimi viittaisi näihin laskelmiin. Laskelmien alkupiste oletettiin olevan Jumalan kosmisessa mielessä olleessa kuvitteellisessa vuodessa ennen oikeita aikoja ja päiviä.

Tämä piste löytyisi kun laskettaisiin kuuvuosi eli 12 X 29,53059 vrk eli 354,36708 vrk taaksepäin lähtien tradition antamasta 1. oikeasta uuden kuun hetkestä 5 vrk 14 tuntia. Tämä laskelma johtaisi kuvitteelliseen hetkeen Tishrin (syys-lokakuu) kuun 1. maanantain 5,204 tuntiin. Nyt tämä ilmaus 2.päivä 5,204 tunti vastaa rabbi Bachay`n ja Genesiksen 1-4 jakeiden koodikirjaimia BHR”D, sillä kirjaimet ovat noiden lukujen vastineita.

Kuuluisa rabbi Rambam (Moses Maimonides) vahvistaa asian 1300-luvulla todeten, että ”Ensimmäinen konjunktio, josta aletaan laskea uusi kuu, tapahtui Jumalan luomista ennakoivana maanantaiyönä (2.päivänä) sen viidennen tunnin 204 tuhannesosatunnilla.”

Viimeksi muokattu 27 päivää sitten by Seppo Heinola
Markku Hirn

Ihailen Sepon taitoa käyttää numerologian logiikkaa. En usko että Suomesta löytyy moniakaan jotka vastaaviin suorituksiin kykenisivät. Sen puutteessa saa tyytyä ilmiteksteihin ja niiden paljastamiin ongelmiin ja niiden ratkaisuyrityksiin. Kabbalah ja juutalainen mystiikka sinäänsä , on mielenkiintoista ilman numeroihin syventymistäkin.

Seppo Heinola

Lämmin kiitos Markku tuesta. Tässä BHRD koodissa kuten monessa muussakin seison tosin jättiläisten hartioilla eli Moses Maimonideksen ja Jeffrey Satinoverin, joilta ole nuo yo. laskelmat ja koodin purun saanut. 2 karhua (Ursat/ Dbm) ja 42/ astronomia on omaa oivallustani.

Juha Hyrsky

Ajattelin, että en kommentoi mutta sitten kävin kummityttöni kanssa keskustelun, joka jätti hieman surulliseksi. Häntä ahdistaa maailman todellisuus: koronat, miesten naisiin kohdistama väkivalta, ilmastonmuutos… kaikki, mikä modernia ajattelevaa älykästä nuorta ymmärrettävästi ahdistaa.

Minut jätti surulliseksi se, että hän lukee faktoja vain tietystä näkökulmasta. Häneltä jää varjoon se, että hieman näkökulmaa vaihtaen faktat eivät katoa mutta kulman vaihtamisesta syntyvä pieni repeämä saisi valon tunkeutumaan aina vain enenemässä määrin pimeyteen.

Näiden Ykin fundamentalististen raamatunselitysten suhteen on sama juttu, oli sitten kyse ykiuskosta tai kristinuskosta. Yki lukee raamattua toisin, kuin ylivoimaisesti suurin osa kristityistä. Jostain kumman syystä Yki haluaa samaistua sekopäihin. Syytä en ihan ymmärrä.

Ihan lyhyesti: suurin osa kristityistä lukee raamattua, uskonnon nimen mukaan, Kristuksen opin läpi. Se on ainoa kristillinen tapa . Pohjimmiltaan kaikki rehelliset kristityt ymmärtävät, että raamattu on kertomus siitä, miten ihmiset omassa , meiltä jo kadonneessa, maailmassaan ymmärsivät Jumalan ja loivat sen perusteella suhteensa tuohon, mitä nyt vaikka paremman puutteessa kutsuttakoon jumalaksi tai Jumalaksi. Sellainen ihminen on, siksi raamattu on ”Jumalan sanaa”: se on aidosti ihmisen kertomus ihmisestä luomassa suhdetta omaan elämäänsä, siihen minkä Raamattu kuvaa upean mystisen oudosti niin, että Jumala puhalsi elämän hengen saveen ja tomuun, siihen,miksi me kerran kaikki muutumme.

Ykiltä puuttuu tämä näkökulma. Mutta miksi hän jatkaa jo umpikuolleen hevosen ruoskintaa? Sitä en tajua.

Tauno J. Jokinen

”Ykiltä puuttuu tämä näkökulma. Mutta miksi hän jatkaa jo umpikuolleen hevosen ruoskintaa?”

Ei kristinusko vielä kokonaan ole kuollut – edes Suomessa. On täysin perusteltua tuoda esiin kristinuskon väitteiden ristiriitaisuus, jotta kaikki vuosisatojen ajan harhaanjohdetut ihmiset pääsevät vapauteen perisyntiopin ikeestä.

Juha kehottaa lukemaan Raamattua kristillisen opin läpi. Parempi on lukea Raamattua lapsenuskon silmin aivan kuten Yki tekee. Kristinuskon petollisuuden ymmärtää jokainen, joka tarkastelee kristinuskon dogmeja avoimin mielin.

On syytä myös kysyä, mikä kristinusko on oikein. Sekö, jossa ihmiset ovat perisynnin panttivankeja, vai sekö jossa ihmisellä on vapaa tahto tulla sellaiseksi ihmiseksi kuin Jumala on hyväksi nähnyt.

Onkos se kristinusko oikeaa uskoa, jossa helvetin tuli on ikuinen ja päättymätön kidutusrangaistus niille, joita ei ole kastettu, vai olisiko se alkuperäisempi siltikin parempi, jossa Helvetin tulessa ollaan vain sen aikaa, että sielu puhdistuu taivaskelpoiseksi.

Jos ylipäätään halutaan puhua kristinuskosta, niin mitä monesta eri uskonlahkosta mahdetaan tarkoittaa? Voidaanko tukeutua esimerkiksi siihen kristilliseen uskoon,  joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa, vai pitäisikö sittenkin tyytyä johonkin inhimillisempään?

Viimeksi muokattu 25 päivää sitten by Tauno J. Jokinen
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial