Juhannuksen 2022 epistola

Juhannuksen voi viettää raittiistikin, kunhan noudattaa sääntöjä. Nämä säännöt tulivat kauan Ukon maljan aikojen jälkeen. Ukon maljoja lienee kumotun tyystin säännöttömästi.

Toisinaan tulee mietiskeltyä, miksi joku kantaa antiikin ajan teloitusvälineen kuvaa kaulallaan. Siis ristiä. Vähän sama kuin itse roikottaisin hirsipuu- tai sähkötuolikorua kaulallani. Giljotiinikorun roikottaminen kaulalla olisikin itse asiassa kiintoisa ajatus. Ristin kaulalla roikottaminen on signaali ympäristöön. Joko sillä ilmoitetaan kuuluvan tiettyyn yhteisöön tai sitten ilmaistaan kuuluvan siihen osaan ihmiskuntaa, joka pelastuu. Siis vähän parempaan osaan ihmiskuntaa. Näin ei tietenkään kristityistä valtaosa ajattele, ellei sitten alitajuisesti. Uskovia on yhtä montaa sorttia kuin on kunnottomia uskonnottomiakin.

On juhannuspäivä. Eilen oli Johanneksen nimipäivä. Isäni toinen nimi oli Johannes. Hänen äitinsä oli perin juurin uskovainen. Tosin nimi on ollut aikoinaan varsin yleinen varsinkin toisena nimenä. Vuosisatojen kristinuskon perintöä Suomessa. Tämä uskonto ei tullut tänne vienosti ja yhtenä vaihtoehtona, vaan se tunkeutui tänne väen väkisin. Pakanauskonnot yksinkertaisesti kiellettiin. Ja vuodenkierron juhlat varastettiin kirkon omaan käyttöön kaikkialla missä vain uusi uskonto sai vallan. Uskonnot ovat aina valtapolitiikkaa.

Juhannus ei ole aina ollut juhannus, vaan keskikesän juhla kesäpäivän seisauksen kunniaksi. Ja Ukon kunniaksi. Vielä 1800-luvulla Etelä-Karjalassa juhannus oli Ukon juhla. Tuo planetaarinen ilmiö on tunnettu jo pitkään. Kristinuskon myötä juhlan nimi muutettiin juhannukseksi ja pakanalliset menot kiellettiin sakon uhalla. Vielä muutama sata vuotta sitten sai sakkoja, jos joi Ukon maljoja tai Ukon vakkoja. Päivämääräksi määrättiin 24. päivä kesäkuuta, sopivasti juuri puolen vuoden erolla Jeesuksen syntymään. Kirkkopoliittinen päätös. Mutta työmarkkinapolitiikka vei tästä kuitenkin voiton sikäli, että 1955 lähtien juhannuksen ajankohta määräytyi niin, että se on aina kesäkuun 19. päivää seuraava viikonloppu. Tänä vuonna Johannes Kastajan syntymäpäivää saatettiin viettää kristillisesti aivan oikeaan aikaan.

Moni kristitty kerääntyy kokkojen äärelle, mikäli säätila kokon sytyttämisen sallii. Mutta kokon polttaminen on ikivanha pakanallinen riitti, kuten myös railakas ja raikuva juhlinta. Pyrkimyksenä oli ajaa pahat henget huut helkkariin. Tietty satokauttakin yritettiin parantaa: mitä enemmän oltiin ympäripäissään, sitä enemmän pitimän saada viljaa. Jos ei taika aina toiminutkaan, tätä taikaa ei taatusti jätetty väliin.

Johannes Kastaja on kristinuskon yksi peruskaraktäärejä. Legendan mukaan tämä sarjakastaja peräti kastoi Jeesuksenkin. Sittemmin Johanneksen kaula katkaistiin, jotta pää saatiin tuotua tarjottimella eräisiin bileisiin bilettäjien piristykseksi. Kaula katkaistiin todennäköisesti kirveellä. Mutta koska tämä Johannes on selvästi marttyyri ja tämän kohtalo liittyy olennaisena osana kristinuskon saagaan, niin voisi aivan hyvin ja perustellusti ristiriipuksen vaihtoehtona riiputtaa kaulassa kirvestä. Mutta eipä liene ollut kristikansan suosikki.

Minä vietän muun kristi- ja pakanakansan mukana juhannusta juhannus -nimellä, kun se nyt sellaisena on sadat vuodet tunnettu. Ukon maljat jos muutamatkin tulee tietty kumottua… Lähipitäjässä on perinteinen juhannusjalkapallo-ottelu, jossa edellisenä päivänä Ukon maljoja enemmän tai vähemmän kumonneet Niittyluodon ja Sandöön äijät pelaavat. – Muuten, kesäkuun 24. päivä vietettiin paitsi Johannes Kastajan syntymäpäivää, myös kansainvälistä keijukaispäivää. Olisipa edes niistä tuomaan rauhaa päälle maan. Mutta ei. Johanneksen kastama Jeesus, joka julisti, ettei ollut tullut tuomaan rauhaa maan päälle vaan miekan, on nähtävästi väkevämpi…

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial