
Erään vitsin mukaan yli 1000-vuotiaat ilmiöt ovat uskontoja, kaikki nuoremmat kultteja. Jos näin, niin kyllä kristinuskoa on sitten pidettävä uskontona, ei kulttina.
Bobby Henderson kehitti v. 2005 pastafarismi -nimisen uskonnon. Sen palvomisen kohde on lentävä spagettihirviö. Sen palvojilla on tapana pitää pastasiivilää päässään uskonnollisena päähineenään. Henderson kehitti tämän vastavetona osavaltiossaan, kun kreationismia sai opettaa kouluissa. Hän vaati, että pastafarismia olisi yhtä lailla saatava opettaa.
Jos joku liike tai kultti kestäisi sadat vuodet ja ylittäisi 1000 vuoden rajan, niin niitä kai sitten voi pitää uskontoina. Jos pastafarismi olisi olemassa vielä v. 3005, niin olisikohan se sitten uskonto? Tosin ei kehitelty parodia kestä kovin kauaa.
Yksi kultti on sellainen yli tuhatvuotinen, josta siis on tullut uskonto ja on ollut vaikuttamassa täällä Suomessakin useita satoja vuosia. Kristinusko. Tosissaan kehitelty uskonto, joka kuitenkin sisältää parodisia aineksia, säilyy vuosisadasta toiseen. Nähtävästi on niin, että legenda, jota vain toistetaan totuutena alituiseen ja levitetään, muuttuu massojen mielissä totuudeksi. Näin kaikissa uskonnoissa.
On mielenkiintoista se, kuinka kristityt korostavat perhearvoja ja sitä ainoaa oikeaa tapaa seksuaalisuudessa, vaikka aikansa kulttihahmo, nykyisin uskonnon päähenkilö oli vähän kaikkea muuta. Nimittäin Jeesus, joka ylin palvontakohde kristinuskossa on, ei ollut ollenkaan perheihminen. Päinvastoin. Hän sen sijaan halveksi perheinstituutiota ja ihmisiä, joille läheiset olivat tärkeitä. Hän jopa käski seuraajansa vihata vanhempiaan ja sisaruksiaan. Yhtä opetuslapsistaan Jeesus kielsi menemästä isänsä hautajaisiin. ”Antakaa kuolleiden haudata kuolleensa”.
Hautaan pian äitini tuhkauurnan. Olenko kuollut? Toinen jalka krematoriossa? Jos Jesse tarkoitti kuolleilla henkisesti kuolleilla, niin vastustan jyrkästi. Väitän, että kun tai vaikka olen saattanut hautaan useita sukulaisia ja nyt pian molemmat vanhempani, en ole henkisesti yhtään kuolleempi kuin Jeesuksen seuraaja, joka jättää vanhempansa kuoppaamisen muiden hoteisiin ja lähtee seuraamaan tuota vaeltelevaa ja monimerkityksisyyksiä laskettelevaa hippiä.
Kun Jeesukselle kerrottiin, että hänen äitinsä ja veljensä olivat paikalla, hän totesi kylmästi, ”kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni? Tässä ovat minun äitini ja veljeni”, viitaten ympärillään oleviin vieraisiin kuuntelijoihin. Äitiään hän puhutteli sanalla ”nainen”. Ei häävi vanhempansa kunnioitus. Eikä esimerkki.
Jeesuksella ei ollut vaimoa, eikä tyttöystävää, vaan hän vaelteli mielenkiintoisesti miesporukassa ympäriinsä ja majoittui ties missä muiden nurkissa. Hän vaati seuraajiaan kulkemaan hänen kintereillään uhraamatta ajatustakaan näiden perheenjäsenille.
Itse asiassa Jeesus rikkoi itse kymmentä käskyä, joista yhdessä KÄSKETÄÄN kunnioittamaan vanhempiaan.
Sen verran tuohon yo:n että kyllä Jeesuksella oli naispuolinen kumppani, nimitäin Maria Migdol, ei tornin Maria. Teologit kiistelevät mitä tuo sana kuppani kr koinion on tarkoittanut, sillä se saattoi tarkoittaa matkakumppania mutta myös sukupuolikumppania. Marian evankeliumin mukaan Jeesus suuteli tätä kumppaniaan usein suulle. Sana ’usein’ ja ’suulle’ erottavat ko suudelman tavanomaisesta tervehdys-poskisuudelmasta.
Näin kai. Mitä sitten Jessestä tiedetäänkään? Monenmoisia teorioita on esitetty, mutta millekään ei oikein ole vedenpitäviä todenteita.
Mutta sama se. Oli miten tai siten, on se Raamattuun uskoville hankaluus: jos Jessellä oli miehen luonnolliset vietit ja veto naissukupuoleen, on se hankaluus, joka vetää maton alta Jessen jumalallisuudesta.
Jos Jessellä taas oli, hmm, sukupuolinen suuntaus sellainen, joka ei missään nimessä ole ”luonnollinen”, eikä suinkaan Jumalan ehdottoman säännön mukainen, vetää se jalat alta koko uskomusjärjestelmältä. -Vaikka kanonisoitu Raamattu selvästi kertoo Jessen nimenomaan viihtyneen herraseurassa.
Jeesuksen herraseuraisuus saa erinomaisen selityksen tohtori Barbara Thieringiltä. Jeesus oli essealainen munkki,jotka olivat vain miehiä, ja heillä oli naimattomuuslupaus munkkina oloaikanaan. Kolmen vuoden jälkeen he saattoivat avioitua, jos lähtivät luostaristaan, ja jos olivat olleet naimissa jo ennen munkiksi ryhytymistään, piti olla tuo aika selibaatissa.