Sosiaalietiikan professori – ja Helsingin piispakandidaatti – Jaana Hallamaa kirjoittaa Kanava-lehdessä pitkälti hyvin kriittisesti eutanasia-aloitteesta. Suomen Kuvalehti julkaisi pitkän esseen vapaasti luettavana kopiona. Koko teksti on luettavissa tästä.
Tässä muutamia otteita:
”Säätäessään eutanasialain yhteiskunta ei suinkaan – niin kuin monet lakia ajavat näyttävät ajattelevan – luovuta yksilölle tämän omaa kuolemaa koskevaa päätösvaltaa, vaan muotoilee kriteerit, joiden nojalla elämän elämisenarvoisuutta punnitaan.”
Hallamaa on huolissaan yhteisöllisistä asenteista, jotka vaikuttavat elämän arvoon. Hän kirjoittaa siitä, kuinka lääkärien vastustuksesta ei välitetä. Professiota vaaditaan toimimaan vastoin etiikkaansa. Ei välitetä myöskään vammaisjärjestöjen vastustuksesta.
Hallamaa kirjoittaa:
”Vammaisjärjestöjä rauhoitellaan individualistisella argumentilla: eutanasia ei ota kantaa elämän arvoon, vaan toimenpide perustuisi ihmisen omaan tahdonilmaukseen.
Keskustelun yksilön päätösvaltaa korostavassa pohjavireessä on jotain samaa kuin toisessa ajankohtaisessa debatissa, joka koskee alkoholilain muuttamista.
Sääntelyn vapauttamista kannattavat vetoavat yksilön valinnanvapauteen ja siihen, ettei alkoholin saatavuuden lisääminen pakota ketään nauttimaan sitä. Liikakäytön ajatellaan perustuvan ihmisen omaan valintaan.
Asiantuntijoiden esittämä tilastoaineisto alkoholin saatavuuden ja alkoholihaittojen välisestä yhteydestä ei tunnu vakuuttavan säätelyn purkamista kannattavia. On kuin heidän käsityksensä inhimillisen toiminnan lähtökohdista ja luonteesta ei sisältäisi lainkaan yhteisöllisiä tekijöitä.
Sosiaalipsykologia on jo kauan sitten osoittanut, että myös kaikkein yksilöllisimmiksi mieltämämme päätökset muotoutuvat vuorovaikutuksessa yhteisöihin, joiden jäseniä olemme.
Sosiaaliset ehdot – kuten vuosikausia jatkunut puhe vanhusväestön ja vajaakykyisten kansantaloudelle aiheuttamista kestämättömistä kustannuksista – vaikuttavat siihen, kuinka ”vapaaehtoisen ja harkitun” pyynnön eutanasiasta voi tehdä ”kenenkään painostamatta”.”
Hallamaa kirjoittaa myös, että missään maailman maassa eutanasia ei ole laillista. Mieluummin vain tilanne – Suomesta poikkeava – on johtanut käytäntöön, jossa siitä ei rangaista. Tai kuten Sveitsissä sallitaan kansalaisjärjestöjen järjestämät itsemurhat. Hallamaa huomauttaa, että Suomessa itsemurhassa avustaminen ei ole laitonta. Sitä ei käytetä kuitenkaan hyväksi, vaan halutaan velvoittaa lääkärit toteuttamaan surmaaminen.
Hollannissa slippery slope näyttää toimivan. Hallamaa antaa lukuja:
”Kansalaisaloitteen mukaan eutanasiaan oikeuttavat kriteerit täyttäisi vuosittain 100–200 ihmistä. Luku on pieni, kun se rinnastetaan kuvauksiin eutanasialain kiireellisestä tarpeesta.
Tilastojen mukaan Hollannissa hylätään kolmasosa eutanasia-anomuksista. Siellä ongelmaa on yritetty ratkaista lieventämällä jatkuvasti eutanasian ehtoja.
Väestömäärään suhteutettuna Hollannin vuosittaiset eutanasialuvut ylittävät noin kymmenkertaisesti suomalaisessa kansalaisaloitteessa esitetyn arvion, joskaan määrän ei ole arvioitu kasvaneen kovin paljon lain säätämisen jälkeen.”
Miksi sitten tätä ajataan? Hallamaa arvelee:
”… eutanasiakeskustelu on kanava hahmottomille peloille. Ajatus kuolemasta, jota voi itse hallita, suitsii myös muuta ahdistusta.
Eutanasiakansalaisaloite edustaa tapaa mieltää ihmisten tärkeät toiveet tai tarpeet yksilön oikeuksiksi. Viime vuosikymmeninä on vahvistunut käsitys, että näin määritellyt oikeudet voidaan turvata parhaiten säätämällä niitä koskeva laki.
Laki on kuitenkin paitsi jämerä, myös jäykkä instrumentti. Monia yhteiskunnallisesti ja kansalaisten kannalta merkittäviä asioita ei voida ratkaista tyydyttävästi erityislainsäädännöllä.”
”Ei ole pohdittu sitä, miten eutanasialaki muokkaisi käsitystämme ihmisyydestä ja yhteiskunnasta.
Eutanasian mahdollisuus värittäisi vääjäämättä kaikkea keskustelua kuolemasta ja kärsimyksestä. Voisimme ruveta uskottelemaan, että jokaista uhkaavaan kauhistuttavaan menetykseen – kykyjen katoamiseen, avuttomuuteen ja riippuvuuteen – on olemassa ratkaisu.”
Essee kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Tässä vai pikaisia näytepaloja. Mielenkiintoista, että Hallamaa viittaa myös siihen debattiin jota käytiin vuosia sitten raskaudenkeskeytyksiin liittyen. Nykyäänhän aborttien tekemistä vaaditaan kaikilta terveydenhoidon työntekijöiltä. Hallamaa oli muinoin muistaakseni vahvasti sitä mieltä, että aborttien tekemisestä ei sovi kieltäytyä vetoamalla omaantuntoon (?). Siinä mielessä hän on johdonmukainen, että ei näe mahdolliseksi, että eutanasiasta olisi hyväksyttävää kieltäytyä, jos se on laissa, mutta mitä ilmeisemmin raihnainen elämä lopussa on arvokkaampaa kuin alkava elämä alussa.
Hallamaan vertaus alkoholilakiin on täysin ontuva. Alkoholin vapauttamisen vastustajat pyrkivät estämään varsin nuorten ihmisen sairastumisia ja ennenaikaisia kuoemia. Eutanasia koskisi jo varmasti muutenkin kuolevaa ihmistä.
Eutanasialain vastustaminen siksi, että eutanasia koskisi vain yksilöä, on absurdi. Eutanasian myöntäminen koskee tietysti v a i n kutakin yksilöä, ei sitä muihin ihmisiin kohdisteta…
Vaikka minun pääni on maailmassa koko maailma on minulle vain minun päässäni. Näin yhden ihmisen kärsimys on aivan yhtä suuri kuin miljoonan ihmisen.,koska kärsimys voidaan tuntea vain yksissä aivoissa kerrallaan. Mitään kollektiivisia aivoja ei ole.
Pointti onkin siinä, että yksilöä ei voida irrottaa yhteisöstä. Miksi ei kelpaa itsemurha? Miksi pakottaa lääkärit tappamaan?
Jokainen yksilö on aivotoimissaan irti yhteisöistä, kuten sanoin yhteisöllisiä aivoja ei ole. Kipu ja kärsimys on primääristi aina yksilön asia ja kokemus vaikka empaattistakin kärsimystä tietysti esiintyy, mutta sekin tunnetaan yksilöllisissä aivoissa.
Ja tietenkin itsemurha tai avustettu itsemurha kelpaa. Mutta miten esim. ihminen, joka ei itse kykene kuin liikuttamaan silmäripisään, sen tekisi?
Eikä ketään lääkäriä siihen pakoteta. Laki lähtisi vapaehtoisuudesta. Ja lääkäri ei aiheuttaisi kuolemaa, joka on j o a l k a n u t. Lääkäri vain jouduttais kuolmisprosessin lopputulemaa. Pitäsikin puhua hyvästä kuolemisesta eikä hyvästä kuolemasta. Siihen liittyy aina hyvä saattohoito ja lain toteutuessa tarpeen vaatiessa ja pyynnöstä hyvä eutanasia.
Asiat nyt vaan ei toimi noin. Vapaaehtoisuus on vapaaehtoisuutta vain ennen lain säätämistä, ja kuten Hallamaa kirjoittaa, ihminen ei ole riippumaton ympäristöstään. Ilmeisesti et ole tietoinen miten vanhuksia jo nyt kohdellaan? Eikä kyse ole edes resursseista.
Aluksi tarve on 100 ja sitten 10 000 kun vanhan ja raihnaisen elämällä ei enää kenenkään mielestä ole arvoa.. ovat vain taakaksi. Luitko jutun, ja luvut Hollannista?
Eikö ole mielenkiintoista, että eutanasia ei ole missään maassa laillista? Sinusta Suomessa sen siis pitäisi olla?
”ihminen ei ole riippumaton ympäristöstään.”
Tuskissaan kiemurtelevalle kuolevalle potilaalle ympäristöllä ei ole enää mitään merkitystä.
Vapaaehtoisuus pysyy vapaaehtoisuutena jos ja kun se säädetään lakiin.
Olen seurannut vanhustenhoitoa Suomessa läheltä kun toimin 97.11 v eläneen äitini
päällekatsojana. Hän sai erittäin hyvän kojhtelun ja hoidon. Hänen 7 kohtaa murtunut säärensä esim leikattiin onnistueesti vaika hän oli jo 95 vuotias. Hoidoista olen kulut myös monilta sairaaloissa työskenneiltä sukulaisiltani ja etenkin x vaimoltani, joka oli hoitaja mm. syöpäsairaalassa.
Kaletevala pinnalla pelottelu on vain probakandaa. Ja on muistettava että pinta voi kallistua – jos kallistumisiin uskoo – myös toiseen suuntaan ja palauttaa meidät ajalle jolloin homot ja noidat poltettiin
ja kanavarkaat ruoskittiin julkisesti torilla. Äärikonservatismin jäljet pelottavat.
Äärikonservativismiako se on, jos Suomessa ei saisi ihmistä tappaa tavalla, jolla missään muuallakaan maailmassa ei saa tappaa? Eikö se mieluumminkin ole ääriliberalismia.
Miten tähän karmaisevaan konservatiiviseen kuolemankipujen kauhuskenaarioon sopii esimerkiksi tämän kirurgin kokemus?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005094784.html
Käytin Anne samanlaista liioittelua kuin mitä eutanasian vastustajat kaltevan pinnan kauhukuvillaan maalaavat. Puhuin äärikonservativeista/totalitaristeista tilanteessa , jos/kun he olisivat saaneet yhteisössä sen vallan, joka pahimmillan veisi meidät takaisin kauhujen aikaan. Kokemusta asiasta meillä on lähihistoriassammekin.
Eutanasiassa joka annetan jo varmasti muutenkin kohta kuolevalle potilaalle varsinainen tappaja on siis tämä sairaus, lääkäri vain jouduttaa prosessia. Jos – kuten opetetan – sairauksissakin tapahtuu Jumalan tahto- niin lääkärihän itse asiassa vain auttaa Jumalan tahtoa toteutumaan hieman nopeammin.
Saattohoitokotien läkärit myöntävät, että on tilanteita joissa ei m i k ä ä n riitä tuskien lopettamiseen.
Seppo. Jaana Hallamaa konservatiivitotalitaristi? Veikkaan, että on ilman muuta sateenkaariväen piispakandidaatti, jos ryhdyn ennustajaksi. En epäile yhtään, etteivätkö asettaisi Hallamaata esimerkiksi Laajasalon edelle. Eikä se johdu sukupuolesta, vaan suuremmasta suvaitsemattomuudesta konservatiivisten ajattelumaailmaa kohtaan. Tai näin ainakin ennen tätä kirjoitusta.
Hallamaan mielestä KAIKKIEN terveydenhoidon ammattilaisten tulee osallistua abortteihin omaantuntoon katsomatta, jos se heidän tehtäviinsä kuuluu, ainakin noin lähtökohtaisesti.
Tämä kirjoitus onkin siksi hiukan yllättävä.
Muuten Seppo, aika äsken tädiltäni kysyttiin sairaalassa, että elvytetäänkö, jos tulee tarvetta. Oli aika kauhistunut, että tuolla lailla kuolemaa tarjoiltiin. Oli kaatunut ja lonkka mennyt tohjoksi. Nyt on taas kotona. On vain vanha. Halusivat tarjota eutanasiaa tavalla, joka oli aika loukkaavaa hänelle ainakin. Oletusarvo alkaa olla, että ”vanhaa ei elvytetä”, koska vähän luut krakaa, ja siitä on vaivaa ja elo on vaivalloista ”MUIDEN MIELESTÄ”. Eli annetaan vanhuksen ymmärtää, että parempi olisi jos kuolisit pois. Vaivaksi olet. Tämä on juuri se mistä Hallamaa puhuu. Vanhuksen velvollisuudeksi alkaa tulla kuolla mahdollisimman pian.
Tämä todellakin muuttaa ihmiskäsitystä, elämän arvoa ja kaikkea sellaista. Tästä jos mistä seuraa aatteita, joiden nimiä ei ehkä vielä edes tiedetä.
Anne hyvä, EN sanonut Hallamaata yhtään miksikään, sanoin näin:
”Puhuin äärikonservativeista/totalitaristeista tilanteessa , jos/kun he olisivat saaneet yhteisössä sen vallan, joka pahimmillan veisi meidät takaisin kauhujen aikaan.”
Eli viittaisin t u l e v a i s u u t e e n, missä kaltevanpinnan vierittäminä oltaiisiin mahdollisesti lopulta tilanteessa, missä silloisilla äärikonsuilla olisi kaikki valta. Ja se on historiassa nähty mihin se johtaisi.
Futuristisesti ajattelen myös,että muutaman sadaa vuoden kuluttua, jos ihmiskunta ylipäätään on vielä’ olemassa, kauhistellaan aikaamme, joka kielsi eläinten kiduttamisen, mutta ei yliluonnollisten olentojen pelossa ihmisten.
Elvytyskysymyksen voi kyllä kuulla toisinkin, siinähän tarjotaan elämää mihin sana elvytyskin viittaa. Sitä kysytään siksi että kaikki sitä eivät halua. En esim. minä tunne mitään halua maata letkuissa ja usein omissa ulosteissani päivästä toiseen.
Ai että sairaalassa elämän tarjoaminen kuoleman sijaan on jotenkin erityinen erikoistarjous mielestäsi. Eipä tähän ole mitään lisättävää. Onneksi missään maassa maailmassa ei olla sinun linjoillasi ihan vielä. Minusta on jotenkin erikoinen tämä nykyajan muoti, että kun halutaan päästä omasta elämästä eroon, niin siihen täytyy sotkea muutkin ihmiset. Ajaa junan alle tai päin rekkaa tai toista autoa. Tai pakottaa lääkärit tappamaan. Aiheuttaa muille traumoja. Varmaan se on sitten sitä kaivattua tasa-arvoa.
Anne hyvä, minun on vaikea ymmärtää, että alat lähes aina keskusteluteluissa, kun joku kykenee perustelemaan Sinun omastasi poikkeavan kantansa hyvin, tanssittamaan olkinukkeja ja turvautumaan karkeaan liioitteluun.
Jos karkeistan minäkin, niin kuolemansairaan varsinainen tappajahan on Jumala, joka sairauden hänelle on sallinut., kenties jopa antanut ja vähintääkin hyväksynyt.
No asiallisesti: Tappo on aina laiton ja juridinen termi ja lallinen eutanasia ei siis ole tappo. Vai kutsuisitko esim. amerikkalaisia kuolemantuomioruiskeen antavia viranomaisia tappajiksi? Tai sotaoikeuden määräyksen toimenpaneman teloituskomppanian sotamiehiä tappajiksi? (Tämä näin periaatteessa,minä en hyväksy kuolemantuomioita,jota eivät perustu vapaaehtoisuuteen kuten eutanasia.)
Kolari-itsemurhien vetäminen tähän on aivan asiatonta ikäänkuin kukaan sellaista kannattaisi puhumattakan että kehottaisi. Itsemurhista puheenollen maissa missä esim. snp avioliitot on hyväksytty, ovat itsemurhat vähentyneet.