1.
Yritän tutkia edellytysteni mukaan teemaa.
Kun ihmisyksilö hedelmöittyy miehen ja naisen välisessä sukupuoliyhteydessä, niin miehen n. 200 miljoonan siittiösolun armeija hyökkään naisen munasolun kimppuun tarkoituksella hedelmöittää se uuden ihmisyksilön luomiseksi naisen kohdussa. Tämä selvä?
Siittiöiden matka naisen hedelmöitettäväksi kypsyneen munasolun luokse ei kuitenkaan ole niitä helpoimpia reittejä.
Reitin varrella naisen hormonit tai muut ”munasolua puolustavat” elementit pyrkivät kaikin tavoin estämään siittiöitä pääsemästä munasolun luo.
Luonnon tarkoituksenmukaisuudesta kertoo se, että vain paras tai joskus muukin siittiösolu onnistuu pääsemään yhtä aikaa munasolun luo, jolloin munasolun kalvo päästää sen (joskus ne) siittiösolut solukalvon läpi hoitamaan hedelmöityksen. Silmänräpäystä paljon lyhyemmän ajan kuluessa munasolu ”luo” niin vahvan esteen, että muiden vähän myöhemmin perille päässeiden siittiöiden matka katkeaa ”portsarin täynnä kieltoon”.
Siis se, että Jumala ohjaisi siittiösolun solukohtaisesti hedelmöitystapahtuman suorittamiseen, so. että Jumala määräisi mikä siittiö sen pääse tekemään, on mieltä vailla.
Miksi Jumala siis tuommoiseen vähtiin ryhtyisikään, koska Hän voi ja on luonut tapahtuman hoitamaan sen.
Siitä puolestaan seuraa, että minä, joka tätä kirjoitan ja sinä, joka tätä mahdollisesti luet, emme ole jumalkohtaisen tapahtuman täsmätulosta.
Myös sielu, joka meissä on, syntyy vasta siinä vaiheessa, kun hedelmöitys on jo tapahtunut. Ei tunnu järkevältä, että jokaisessa siittiösolussa olisi ”sielun puolikas” ja munasolussa toinen. Vaikkakin hedelmöitystapahtumassa on vain yksi munasolu, niin niitäkin on naisessa useita tuhansia.
Koska Jumala on järkevä, ei tunnu järkevältä, että jokaisessa siittiö- ja munasolussa olisi valmiina sielun puolikas, koska tällöin ne puolikkaat joutuisivat aivan valtaosin hukkaan.
Järkevältä tuntuu ajatella, että sielu syntyy samalla kuin munasolu hedelmöittyy.
Vanhassa Testamentissa sielu yhdistetään vereen mm. ” Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on” (1. Moos. 9:4)
Wikipedia: ”Punasolu on nisäkkäillä tumaton, muodoltaan litteä, kaksoiskovera kiekkomainen solu. Linnuilla ja sammakkoeläimillä se on tumallinen ja muodoltaan ellipsoidi. Koalalla ja kultahamsterilla osa punasoluista saattaa olla tumallisialähde?. Kaikista veren soluista niitä on 99 prosenttia.” —”Yhden punasolun kehittyminen kestää noin seitsemän päivää ja sen elinikä on keskimäärin noin neljä kuukautta. Vanhetessaan ne menettävät kimmoisuuttaan, hajoamista tapahtuu eniten pernassa ja maksassa, minkä jälkeen makrofagit korjaavat syntyvän solujätteen.”
Vanhan Testamentin käsitys sielu = veri, ei tietenkään voi olla totta. Sielu on ihmisen henkinen, veri fyysinen ominaisuus.
2.
Kun ihminen kuolee – kuolee myöskin sielu.
Mm. tässä kohdassa sielun kuolema yhdistetään ihmisen syntiin: ” Ja vielä te kysytte: ’Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?’ Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.”(Hes. 18:19)
Ja koska jokainen ihminen tekee syntiä, oli kuinka hurskas tahansa, niin jokaisen ihmisen sielun on kuoltava.
- Mutta sielut herätetään.
Sillä nyt vielä olevan ajan mukaan kuolleet, niin ruumiit kuin sielutkin, ovat kuolleet.
” Se on onnettomuus kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, että kaikilla on sama kohtalo, ja myös se, että ihmislasten sydän on täynnä pahaa ja että mielettömyys on heillä sydämessä heidän elinaikansa; ja senjälkeen – vainajien tykö! Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. (Saarn. 9:3-5)
Mutta kaikki kuitenkin aikanaan herätetään, sillä ” Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” (2. Kor. 5)
Mutta tämä tapahtuu kahdessa vaiheessa: ” Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:5-6)
Ja lopuksi:
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.
Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. (Ilm. 20:12-15)
by 
Ihmnisen.veren ja sielun numerikkaa Genesiksessä on Raamatun hämmästyttävimpiä kabbalan ja tieteen suudelmia. Kaikki heprean sielu-sanat pehes,ruach ja neshmot saavat lukaurvon 16 ja kaksi noista sielu sanoista viittaa hengitykseen eli elämälle välttämättömään happeen, jonka atomipaino on juuri 16. Nyt se on juuri v e r e n hemi (rauta)molekyyli, joka sitoo tuon hapen ja kuljettaa sen ihmisen elimistöön ja ihmisestä tulee e l ä v ä sielu. No elämä on hepreaksi chaj ja sen lukuarvo on 18, joka on puolestaan elämälle vättämättömän veden molekyylipaino.
Ihmisen kromosomit otetaan hänen luuytimensä juuri verisolusta ja ihmisellä on 44 autosomista ja 45 naiselle ja miehelle yhteistä ja 46 kromosomia kaikkiaan. Nyt a-damin eli x. veren lukarvot ovat 44, 45 ja 46 eli täsmälleen samat.
Nefesh ja ruach saavat yhteisen lukuarvon 32, mikä on kabbalan sekä elämän puun että Genesiksen jumalanimien elohjim ja jhvh esiintymismäärä: elohjim 22 ja jhvh 10 kertaa.
Elämänpuu ylhäältä alas ja alhaalta ylös on 64, mikä’ on DNA:lle mahdollisten proteiinien määrä,
64 on Adamin ja Evan yhteinen lukuarvo.
Repikää tuosta 🙂
Ystäväni Pena, jolle lähetin nähtäväksi blogikirjoitukseni, vastasi seuraavasti ja koska se samoinkuin Seponkin blogivastaus meni aika paljon yli hilseeni, niin laitan sen tähän asiaan ehkä kiinnostuneiden kommentoitavaksi:
Pena 23.3.2017
1. Minusta on kovin vaikeaa kommentoida sielu-aihetta. Syynä tähän on se, että sielua ei Raamatussa koskaan kuvata.
2. Sielu ei ole sellainen ihmisen olemuksen osa, joka jollakin tavoin voitaisiin eristää.
3. Ihmistä sanotaan joskus sieluineen ja ruumiineen ”sieluksi”.
4. Ihmisen nimittäminen sieluksi merkitsee sitä, että hän on olento, joka on tekemisissä Jumalan kanssa.
5. Ihmisen nimittäminen sieluksi merkitsee myös sitä, että hänet voi Jumalan sana saavuttaa ja hänet ( ihminen ) on määrätty iankaikkiseen elämään.
6. Luther korosti ettemme me koskaan oikeastaan voi tietää, mikä sielu on. Hän sanoi:” Sielu on mysteeri, meidän tiedollemme tavoittamaton. Sielu-käsite on yhtä luoksepääsemätön meidän järjellemme kuin itse Jumala ja hänen tahtonsa.
7. On ennenkaikkea tärkeää muistaa, ettei kristillinen usko tunne minkäänlaista vastakohtaisuutta, mikä vallitsisi aineellisen, saastaisen ja alhaisten himojen täyttämän ruumiin ja toisaalta jalomman ja henkisemmän sielun välillä.
8. Ruumis ja sielu muodostavat kokonaisuuden niin kauan kuin me elämme tätä elämäämme.
9. Jumalan palvelukseen ja Hänen aneeksiantamuksensa piiriin asetettuina ruumis ja sielu ovat hyviä, mutta jollei Jumala saa hallita ihmistä, niin sielunelämä ei ole millään tavoin ruumista jalompi osa- pikemminkin päinvastoin.
Hieman koottuna :
* Ihminen = henki, sielu ja ruumis.
* Sielu on edellisen ”kolminaisuuden” hallitseva os, todellinen minä.
* Sielu asuu ruumiissa ja ohjaa sitä ja on vastuussa.
*Ajallisen (ruumis ja sielu ) ja iäisen ( henki ) tulee ihmisessä päästä oikeaan keskinäiseen suhteeseen, sillä iäisyysolentona on Jumalan yhteyteen pääseminen tasapainoisen elämän perusteena.
* Kun sanomme ihmistä sieluksi (…” niin ihmisestä tuli elävä sielu…”), tarkoitamme:
a) Ihminen (hän ) on tekemisissä Jumalan kanssa.
b) Jumalan sana voi saavuttaa hänet.
c) Ihminen on määrätty iankaikkiseen elämään.
* Usko näkee, että ihminen on kokonaisuudessaan Jumalan rakkauden luoma olento. SIIS; KAIKEN HÄN ON SAANUT LUOJALTAAN !!!!!!!!
Lainaus:
Siis se, että Jumala ohjaisi siittiösolun solukohtaisesti hedelmöitystapahtuman suorittamiseen, so. että Jumala määräisi mikä siittiö sen pääse tekemään, on mieltä vailla.
Miksi Jumala siis tuommoiseen vähtiin ryhtyisikään, koska Hän voi ja on luonut tapahtuman hoitamaan sen.
Siitä puolestaan seuraa, että minä, joka tätä kirjoitan ja sinä, joka tätä mahdollisesti luet, emme ole jumalkohtaisen tapahtuman täsmätulosta.
Olen edellisestä täysin eri mieltä. (KAIKEN HÄN ON SAANUT LUOJALTAAN …. Sillä Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa ja kaiken yläpuolella jne Ks. myös Room.11: 33-36 , esim. ” Sillä Hänestä, ja Hänen kauttansa ja Häneen on KAIKKI ”)
Lainaus:
Myös sielu, joka meissä on, syntyy vasta siinä vaiheessa, kun hedelmöitys on jo tapahtunut. Ei tunnu järkevältä, että jokaisessa siittiösolussa olisi ”sielun puolikas” ja munasolussa toinen. Vaikkakin hedelmöitystapahtumassa on vain yksi munasolu, niin niitäkin on naisessa useita tuhansia.
Koska Jumala on järkevä, ei tunnu järkevältä, että jokaisessa siittiö- ja munasolussa olisi valmiina sielun puolikas, koska tällöin ne puolikkaat joutuisivat aivan valtaosin hukkaan.
Järkevältä tuntuu ajatella, että sielu syntyy samalla kuin munasolu hedelmöittyy.
Kovasti epäilevää mieltä tuosta edellisestä ajatuksestasi. Se on vain ihmisen järkeilyä ja perusteluksi merkitsen tuon edelläolevan perusteluni. Ja sanoisin, että Jumala on kaiken ihmisjärkeilyn ym:n yläpuolella ( esim. Jes. 57:15 ).
Ei kannata pohtia sielun synnyn ajankohtaakaan, mutta minun kantani, jos on se kuitenkin sanottava, on sielun syntymisen hetki paremminkin syntymisen parkaisun hetki…..muistuttaisi paremmin: ”Ja Jumala puhalsi …hengen ja niin ihmisestä tuli elvä sielu”. Eli ihmislapsi alkoi elää sielun ruumiin ja hengen yhdistelmää ihan tavallisessa maailmassa…..
Blogisi loppuosaan sielusta, verestä ja hengestä en ymmärrä ottaa kantaa, mutta annan sinulle aika runsaasti purtavaa, josko se auttaisi sinua näiden vaikeiden, mielestäni meille tarpeettomienkin kysymysten pohdintaan:
TÄMÄ LOPPU ON KOKONAAN LAINAUSTA, SANAKAAN EI OLE MINUN AJATUKSIANI (Penan).
Veren karttamisen kielto apostolien päätöksessä koskien sitä, mitä Mooseksen lain kohtia kymmenen käskyn ulkopuolelta pakanuudesta Jumalan tykö palanneiden uskovien tulee noudattaa, (Apt 15:28,29) perustuu Vanhan testamentin kirjoituksiin, mikä oli apostoleiden ”Raamattu”. Uutta testamenttia ei vielä ollut kirjoitettu, joten apostolit perustivat opetuksensa Vanhan testamentin kirjoituksiin ja Jeesuksen puheisiin Pyhän Hengen antaman opetuksen ohella.
Kun luet seuraavat jakeet, niin huomaa, ettei veren karttamisen kielto koske muuta kuin veren syömistä ja sellaisen eläimen lihan syömistä, minkä verta ei ollut laskettu pois heti teurastuksen yhteydessä. Itsestään kuollutta, tukehtunutta tai petojen raatelemaa eläintä ei ollut israelilaisen lupa syödä. Riippumatta siitä, miten hepreankielen sana ”neefesh” (sielu, elämä, jne.) käännetään, niin tärkeintä on huomata se, että veren karttamisen kielto koskee vain syömistä, mutta ei verensiirtoa.
3.Mooseksen kirja:
3:17 Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.”
3.Mooseksen kirja:
7:22 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
7:23 ”Puhu israelilaisille ja sano: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa.
7:24 Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin; mutta älkää sitä syökö.
7:25 Sillä jokainen, joka syö sen eläimen rasvaa, josta tuodaan Herralle uhri, hävitettäköön kansastansa.
7:26 Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, ei lintujen eikä karjaeläinten.
7:27 Jokainen, joka syö verta, minkälaista hyvänsä, hävitettäköön kansastansa.”
3.Mooseksen kirja:
17:8 Ja sano heille: Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, uhraa polttouhrin tai teurasuhrin
17:9 eikä tuo sitä ilmestysmajan ovelle, Herralle uhrattavaksi, se mies hävitettäköön kansastansa.
17:10 Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.
17:11 Sillä lihan elämä on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska elämä on siinä.
17:12 Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.
17:13 Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan.
17:14 Sillä kaiken lihan elämä on sen veri, jossa sen elämä on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan elämä on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
17:15 Ja jokainen, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti; niin hän tulee puhtaaksi.
17:16 Mutta jos hän ei pese vaatteitansa eikä pese ruumistansa, joutuu hän syynalaiseksi.”
3.Mooseksen kirja:
22:8 Itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä hän älköön syökö, ettei hän siten saastuisi. Minä olen Herra.
5.Mooseksen kirja:
12:20 Kun Herra, sinun Jumalasi, on laajentanut sinun alueesi, niinkuin hän on sinulle luvannut, ja sinä ajattelet: ’Minä tahdon syödä lihaa’ – koska haluat syödä lihaa – niin syö lihaa mielinmäärin.
12:21 Jos se paikka, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee asettaakseen siihen nimensä, on liian kaukana sinusta, niin teurasta, niinkuin minä olen sinua käskenyt, raavaitasi ja lampaitasi, joita Herra on sinulle antanut, ja syö niitä porttiesi sisäpuolella mielinmäärin.
12:22 Mutta syö niitä, niinkuin syödään gasellia ja peuraa; niinhyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä niitä.
12:23 Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on elämä, ja elämää sinun ei pidä syömän lihan kanssa.
12:24 Älä syö sitä; vuodata se maahan niinkuin vesi.
12:25 Älä syö sitä, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, kun teet, mikä oikeata on Herran silmissä.
5.Mooseksen kirja:
14:21 Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Muukalaiselle, joka sinun porteissasi on, sinä saat antaa sitä syötäväksi, tahi myy se vieraalle; sillä sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa. Älä keitä vohlaa emänsä maidossa.
Hesekiel:
4:14 Mutta minä sanoin: ”Voi Herra, Herra! Katso, ei milloinkaan ole minun sieluni ollut saastutettu, minä en ole syönyt itsestään kuollutta enkä kuoliaaksi raadeltua nuoruudestani tähän asti, eikä ole mitään saastaista lihaa minun suuhuni tullut.”
44:31 Papit älkööt syökö mitään itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua, ei lintua eikä raavasta.”
Kaiken lihan elämä on sen veressä
Hepreankielen sana ”neefesh” voidaan kääntää suomeksi ”sielu, elämä, itse (englanniksi ’self’), persoona, henkilö, elävä olento, mielihalu, intohimo, ruokahalu”. Asiayhteys ja Raamatun kokonaisilmoitus auttavat ymmärtämään, mikä käännös on milloinkin Jumalan alkuperäinen ilmoitus meille.
Erityisen tärkeää on ymmärtää se, miten sana tulee kääntää jakeissa, missä sanotaan ”kaiken lihan elämän olevan sen veressä”. Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirroista juuri näiden jakeiden perusteella, koska ajattelevat, että ihmisen sielu asuu ihmisen veressä.
Tärkeimmät jakeet tätä asiaa käsiteltäessä ovat seuraavat:
1.Mooseksen kirja:
9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken.
9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen elämä (neefesh), sen veri, vielä on.
9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen elämän (neefesh), toiselle toisen elämän (neefesh).
9:6 Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.
3.Mooseksen kirja:
17:10 Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.
17:11 Sillä lihan elämä (neefesh) on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska elämä (neefesh) on siinä.
17:12 Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.
17:13 Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan.
17:14 Sillä kaiken lihan elämä on sen veri, jossa sen elämä on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan elämä on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
Veri tuottaa sovituksen, koska siinä on elämä. Jos sydän pysähtyy, verenkierto lakkaa ja aivot eivät saa happea, niin silloin eläin ja ihminen kuolevat. Sovitus saadaan aikaan viattoman uhrin kuoleman kautta. Näin veren vuodattaminen uhrieläimestä tarkoittaa sen elämän vuodattamista maahan: eläin kuolee ja sen veri tuottaa uhrilain mukaan sovituksen.
Uuden liiton puolella ei tarvita enää eläinuhreja, sillä Jeesuksen veren ja ruumiin kertakaikkinen uhri on tehnyt ne tarpeettomiksi ja vanhentuneiksi. (Hebr 5:1-11; 7:1-10:24.)
Adamin luominen
Jumala teki ihmisen alussa omaksi kuvakseen. (1Moos 1:26-28.) Adamin hän muovasi kosteasta savesta ja Eevan hän teki Adamin kylkiluusta. (1Moos 2:7,21-25.)
Kun Jahve teki Adamin, niin hän muovasi ensin tämän ruumiin ja puhalsi sen jälkeen hänen sieraimiinsa. Niin Adamiin tuli henki ja hänestä tuli elävä sielu. (1Moos 2:7.) Pelkkä ruumis ei ollut vielä elävä sielu, joten tarvitaan eläväksi tekevä henki, jotta ihminen voi elää.
”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (khajjee neefesh, Kerron tästä lisää myöhemmin, sillä ilmaisu voidaan kääntää sanoilla ”elävä olento” eikä se siten viittaa välttämättä ”sieluun”.).” (1Moos 2:7.)
Adamissa oli veri ja verenkiertoon tarvittavat järjestelmät valmiina, kun Jumala puhalsi häneen elämän hengen ja niin hänestä tuli elävä sielu. Pelkkä veri ihmisessä ei tarkoita sitä, että hän on elävä.
Ihmisen henki
Kun ihminen kuolee, niin hänen sydämensä pysähtyy ja verenkiertonsa lakkaa, jolloin veri maksoittuu, mutta ei poistu ruumiista. Ihmisen henki lähtee kuitenkin pois ruumiista ja menee Jumalan tykö.
”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Snj 12:7.)
Jahve ei käytä tässä Salomonin kirjoittamassa jakeessa sanaa ”neefesh”, niin että ”sielu” tai ”elämä” palaa hänen tykönsä. Herra käyttää sanaa ”ruwah”, mikä tarkoittaa ihmisen henkeä.
Raamatun mukaan ihmisessä on henki ja se tarkoittaa ihmisen aineetonta olemusta, missä tietoisuuden keskus eli ”minä” sijaitsee.
”Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.” (Job 32:8.)
Ihmisen henki on eri asia kuin eläimen henki. Sanontaa ”elävä olento” (khajjee neefesh) käytetään sekä ihmisestä (1Moos 2:7, elävä sielu) että eläimistä (1Moos 1:24.). Silti kumpaisenkin hengen kohtalosta kuoleman jälkeen on annettu erilainen kuvaus, kun käännetään sanatarkasti Saarnaajan kirjaa ja otetaan huomioon kaikki kohdat, missä samasta asiasta puhutaan.
Saarnaaja:
3:16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
3:17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
3:18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
3:19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki (ruwah) on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
3:20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
3:21 Kuka tuntee (jaadaa) ihmisen hengen (ruwah), joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen (ruwah), joka vajoaa alas maahan?
Salomo tuskailee tässä ihmisen elämän kohtaloa ja toteaa, että niin kuin eläimet kuolevat, niin myös ihmiset kuolevat. Kumpaisenkin ruumis menee tomuun, mistä ihmisen ruumis on tehty. (1Moos 2:7; 3:19.) Ihmisen henki ei ole kuitenkaan tullut maasta vaan Jumalalta, joka on sen antanut. Henki myös palaa Jumalan tykö, niin kuin Salomo kirjoittaa kirjansa lopussa:
”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Snj 12:7.)
Jos ihmisen ja eläimen hengellä ei olisi mitään eroa keskenään, niin silloin myös eläimen henki menisi kuoleman jälkeen takaisin Jumalan tykö. Nyt Salomo kuitenkin kirjoitti, että eläimen henki menee alas (Snj 3:21.) ja ihmisen henki ylös (Snj 12:7.) Jokin ero näillä hengillä siis täytyy olla eikä kyse ole pelkästään sellaisesta ”elämän hengestä”, mikä eläimillä on, kun ihmisestä puhutaan. (1Moos 6:17; 7:15, ruwah khajjee, elävä henki tai elämän henki)
Hepreankielen verbi ”jaadaa” on suomeksi ”tietää” tai ”tuntea”. Herra tuntee ihmisen sydämen eli hengen ja se kohoaa ylös kuoleman jälkeen. Eläimen henki sen sijaan vajoaa alas maahan: se ei sieltä enää ylös nouse. (Snj 3:21.)
Vaikka Adamista ja eläimistä käytetään samaa nimitystä – elävä olento (khajjee neefesh, elävä sielu, 1Moos 1:24; 2:7.) – niin silti ihmisten ja eläimen hengellä on ero: eläimen henki ei mene ylös Jumalan tykö, mutta ihmisen henki palajaa Herran tykö, joka on hengen hänelle antanut. (Snj 3:21; 12:7.) Siten vain ruumiin kohtalo on sama eläimillä ja ihmisillä, mutta ei hengen kohtalo. Ruumis muuttuu maaksi, mutta ihmisen henki jatkaa tietoista olemistaan – ei kuitenkaan enää tämän ”auringon alla” ja tämän maan päällä. (Snj 9:1-11.)
Jumala tuntee siis ihmisen hengen ja sydämen, minkä mukaan hän arvioitsee ja tuomitsee meitä. (1Sam 16:7.) Ihmisen henki on toiselta ihmiseltä kätketty, mutta Jumala tuntee hänet. Ihminen voi tutkistella itseään henkensä kautta ja hengellinen ihminen voi tutkistella myös muita ihmisiä, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkistella. (1Kor 2:10-16; 1Kor 14:20-25.) Emme tarkastele tätä asiaa nyt tarkemmin vaan toteamme sen, että Raamatun ilmoituksen mukaan ihmisessä on luonnollisin silmin näkymätön henki.
”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?” (1Kor 2:11.)
Ihmisen henki on aineesta riippumaton siinä mielessä, että voi irtaantua ruumiista. Tämä tulee ilmi Paavalin kertomuksesta, missä hänen tuntemansa mies temmattiin kolmanteen taivaaseen eli Jumalan paratiisiin. Paavali ei tiennyt sitä, oliko tämä mies ruumiissa vai poissa ruumiistaan: Jumala sen tietää.
2.Korinttolaiskirje:
12:2 Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
12:3 Ja minä tiedän, että tämä mies – oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää –
12:4 temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
Jos ihminen ei voisi olla itsestään tietoinen olento muuten kuin ruumiissa ollessaan, kun hänen aivonsa toimivat, niin tällaista ei olisi Paavalin tarvinnut kirjoittaa. Tämän lisäksi Johannes mainitsee Ilmestyskirjassa niiden sielut Jumalan alttarin alla, jotka olivat teloitetut Jumalan sanan todistuksen tähden. Nämä puhuvat valtaistuimella istuvalle, vaikka ruumiin ylösnousemusta ei ole vielä tapahtunut eikä heidän voida ajatella siten olevan vielä ylösnousemusruumiissa. (Ilm 6:9-11.) On siten hyvin perusteltu, että ihminen on henkensä puolesta itsestään tietoinen olento myös silloin, kun ei ole läsnä tässä kuoleman ruumiissa. (ks. myös Fil 1:22-24; Matt 17:1-8.)
Ihmisen henki on näkymätön meidän luonnolliselle näköaistillemme ja silmillemme. Paavali käytti tästä näkymättömästä ”minästä” nimitystä ”sisäinen” tai ”sisällinen” ihminen. (2Kor 4:16; Room 7:22.) Hän kirjoitti:
”Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.” (2Kor 4:16.)
Paavali ei tarkoita tällä sanalla sitä, että meissä on kaksi eri ihmistä yhdessä kuoressa. Hän vain erottaa toisistaan ihmisen hengen ja ruumiin, mikä on tehty myös Vanhan testamentin kirjoituksissa yllä osoitetulla tavalla.
Henki, sielu ja ruumis
Henki (pneuma) ja sielu (psyyke) tulee erottaa toisistaan, vaikka näitä kahta käytetään joskus lähes samassa merkityksessä tarkoittamassa ihmisen näkymätöntä sisäistä ihmistä. Ihminen ei ole siis vain henki ja ruumis vaan hän on henki, sielu ja ruumis. Tämä jako kolmeen osaan näkyy kahdesta Raamatun kohdasta. (1Tess 5:23; Hebr 4:12,13.)
1.Tessalonikalaiskirje:
5:23 Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Hebrealaiskirje:
4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Sielullisella (psykhikos) ihmisellä tarkoitetaan Raamatussa sellaista ihmistä, jolla ei ole Jumalan lapseuden henkeä. (Jda 1:19; 1Kor 2:14, käännetty vuoden 1938 Raamattuun sanoilla ”luonnollinen ihminen”.) Sielu ei silti yksin käytettynä tarkoita aina sielullista ihmistä, sillä meidän sielumme (psykhe) pelastuu. (1Piet 1:9.) Sielu voi tarkoittaa siten ihmistä kokonaisuudessaan, henkeä, sielua ja ruumista myöten, mutta erityisesti ihmisen henkistä puolta eli sisäistä ihmistä. (Matt 10:28; Luuk 12:19.)
Hengen ja sielun välisestä erosta ei ole Raamatussa annettu tämän selvempää kuvausta. Itse oletan lisäksi sellaista, että ihmisen henki ja hengen toiminnot eivät ole aineesta riippuvaista, mutta sielun toiminnot ovat. Sielun toimintoja ovat tunteet, tieto, tahto ja järki, mihin mm. päihteet, sairaudet ja vammat voivat vaikuttaa. Ihmisen henki voi silti olla elävässä tilassa ja Herran oma, vaikka hänen psyykensä eli sielunsa ei toimisi ”terveellä tavalla” esimerkiksi aivovammasta johtuen. Raamattu ei kuitenkaan sano tätä asiaa suoraan, joten on parempi jättää spekuloimatta enempää tällä ajatuksella.
Onko ihmisen sielu ihmisen veressä?
Tutkailen vielä sitä asiaa, missä ihmisen sielu asuu: veressä, sydämessä, aivoissa vai missä? Tähän ei löydy suoraa vastausta Raamatusta, ellei sitten käännä hepreankielen sanaa ”neefesh” sanalla ”sielu” ja usko, että sielu on veressä. (1Moos 9:5,6; 3Moos 17:11-14.) Jos joku uskoo sillä tavalla, niin se tuottaa monia moraalisia ongelmia ja vaikeuksia ymmärryksen kanssa. Yksi suurin ongelma moraalin kannalta on se, miten tulee suhtautua verensiirtoon ja tätä asiaa olen jo käsitellyt kirjoitukseni alussa.
Ymmärryksen tasolla tulee ongelmia, koska miten sielu voisi valua maahan (5Moos 12:24) ja lähteekö sielusta osa pois, kun ihminen vuotaa verta esimerkiksi kuukautistilassa tai saadessaan haavan? Verensiirron yhteydessä pitää miettiä sitä, siirtyykö osa sielua toiseen ihmiseen vai ei? Asuuko sielu jossakin tietyssä osassa verta, niin ettei se valu ulos ihmisestä veren mukana vai onko sielua jokaisessa veripisarassa? Jos on, niin silloin sielua tulee lisää, kun verisoluja syntyy imusolmukkeissa ja luiden ytimissä. Tämä vaihtoehto ei kuulosta ainakaan minusta uskottavalta.
Yksi erityinen ongelma on siinä, miten veri voi jäädä ihmiseen, mutta sielu lähtee hänestä pois ihmisen kuollessa? Verihän maksoittuu verenkierron lakattua ja ihminen kuolee, mutta veri jää ruumiiseen, ellei sitä valuteta pois. Tämä asia ei tuota tietenkään ongelmia niille, jotka eivät usko ihmisen ikuiseen henkeen hänen tietoisuutensa keskuksena, missä ”minä” sijaitsee. He pitävät ihmistä tietoisena olentona vain silloin, kun hän on elossa ja ruumiissaan. Näin ollen sielu voidaan selittää kuolleeksi eikä sen tarvitse lähteä pois ruumiista kuoleman hetkellä. On silti erikoista, jos samat ihmiset pelkäävät sielun kuitenkin siirtyvän toiseen ihmiseen, jos he uskovat, ettei sielu poistu ruumiista kuoleman hetkellä! Eikö silloin olisi viisainta tulkita sielu pelkäksi ”elämäksi” ilman hengellistä ulottuvuutta, niin ettei verensiirtokaan koidu kenellekään vahingoksi vaan päinvastoin?
Verensiirto ja hengen ”siirto”
Verensiirron kielto Jehovan todistajien opissa perustuu siihen oletukseen, että ihmisen sielu on hänen veressään, minkä vuoksi verta ei saa siirtää toiseen ihmiseen. Tästä voisi olla seurauksena se, että osa toisen ihmisen sielusta siirtyy siihen toiseen ihmiseen, jos ihmisen sielu olisi tosiaankin ihmisen veressä. Tällainen sielujen sekoittuminen toisiinsa on tietysti täysi mahdottomuus, sillä jokainen ihminen on yksilö perustuen siihen henkeen, mikä kullakin ihmisellä on ainut laatuaan.
Henkeä ei voida siirtää ihmisestä toiseen verensiirron kautta, koska henki ei ole materiaa. Raamatussa on kuitenkin yksi kohta, missä Jumala otti Mooseksesta sitä henkeä, mikä Mooseksessa oli, ja antoi sitä muille profeetoille ja Israelin kansan vanhimmille.
4.Mooseksen kirja:
11:16 Silloin Herra puhui Moosekselle: ”Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi.
11:17 Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.
…
11:24 Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille.
11:25 Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.
11:26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.
11:27 Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: ”Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.”
11:28 Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: ”Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!”
11:29 Mutta Mooses vastasi hänelle: ”Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!”
11:30 Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat.
Tässä kohdassa Herra Jahve käyttää hengestä hepreankielistä nimitystä ”ruwah”, mikä viittaa erityiseen Herran Hengen voiteluun hänen profeetoissaan. Kyse ei ole siis ihmisen oman hengen tai sielun siirtämisestä toiseen ihmiseen. Ihmisen sielua ei voida siirtää ruumiista toiseen eivätkä ne voi sekoittua keskenään. Ihmisen sielu ei myöskään vaella elämän ja kuoleman kiertokulussa, niin että käy välillä taivaallisissa puhdistustulissa ja ihminen syntyy uudestaan maan päälle joko ihmisenä tai eläimena, mitä hindulaiset ja eräät muut itämaisten uskontojen kannattajat väittävät. Tällaisia mielettömyyksiä esiintyy myös kristosofien, teosofien ja New Age uskonnon kannattajien keskuudessa.
Vastaavalla tavalla voidaan ymmärtää se, ettei Elias syntynyt uudestaan ihmiseksi ja Johannes Kastaja on eri henkilö eli persoona kuin Elias, vaikka Jeesus sanoi, että Johannes Kastaja oli Elias. (Matt 11:11-15.) ”Johannes Kastaja vaelsi Eliaan hengessä ja voimassa” kääntäen israelilaiset vanhurskasten mielenlaatuun ja isät lasten puoleen, mutta hän ei ollut sama henkilö kuin vanhan liiton profeetta Elias, tisbeläinen mies. (Luuk 1:15-17; 1Kun 17:1.) Tässä toteutui täydellisesti Malakian kautta tullut profetia, sillä ”tottelemattomien kääntäminen vanhurskasten mielenlaatuun” tarkoittaa samaa kuin ”lasten kääntyminen isien puoleen”. (Mal 4:5,6.) Branhamin opetuslapset luulevat profeettansa ja hänen näkemänsä enkelin välityksellä tulleen opin mukaan, että Elias tulee vielä takaisin ja hän oli William Marrion Branham, koska Johannes Kastaja ei muka kääntänyt lasten sydämiä isien puoleen vaan ainoastaan isien sydämet lasten puoleen.
Asuinpaikka ruumiissa
Veri on materiaa ja ihmisen henki on materialistisessa ruumiissa. Ihmistä tulee käsitellä kokonaisuutena, joka muodostuu kolmesta osasta: henki, sielu ja ruumis. (1Tess 5:23.) Näistä vain henki on aineesta irrallisena oleva näkymätön henki, mitä Paavali kutsuu ”sisäiseksi” tai ”sisälliseksi ihmiseksi”. (Room 7:22.) Hän kirjoitti, että ”vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu”. (2Kor 4:16.) Hän ei tarkoittanut tällä ilmaisulla sitä, että olisi olemassa kaksi eri ihmistä samassa ihmisessä. Tämä on vain tapa kuvata sitä tosiasiaa, että ihmisessä on henki ja tämä henki asuu aineellisessa ruumiissa.
Voidaanko ihmisen hengelle määritellä jokin tietty kohta, missä henki sijaitsee? Hengen sijaintia ei ole suoraan ilmoitettu Raamatussa. Silti henki mielletään hyvin läheiseksi ihmisen sydämen kanssa, mikä ei tarkoita aina sitä elintä, mikä pumppaa verta, vaan se tarkoittaa ihmisen hengellistä olemusta ja luontoa. Jeesus sanoi, että ihmisen suu puhuu ”sydämen kyllyydestä. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” (Matt 12:33-37.) Näin ihmisen sydän kertoo sen, millainen joku ihminen on: millainen on hänen ”luontonsa”?
Ihmisen sydämen ajatukset voivat joko syyttää tai puolustaa ihmistä omantunnon todistuksen kautta. (Room 2:15) Omatunto voi olla joko puhdas tai tahrainen. Paavalin mukaan pakanat, jotka eivät ole kuulleet Jumalan laista (kirjoitetusta sanasta) mitään, tuomitaan heidän omantuntonsa todistuksen mukaan. (Room 2:12-16.) Silloin paljastuu, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä.
Itse tunnen oman tietoisuuteni ja sen ilon tai tuskan sydämen seudulla. Siellä on myös omantunnon äänen keskus. En sano silti varmaksi, että ihmisen henki tai sielu asuu hänen sydämensä seutuvilla rinnassa. Ihminen on kaikesta huolimatta kokonaisuus, missä sielu hengellisenä käsitteenä asustaa. Kun sydän pysähtyy, verenkierto lakkaa ja aivot eivät saa happea, niin ihminen kuolee ja henki lähtee pois ruumiista. (Snj 12:7.) Tämä tieto riitää minulle siitä, missä ihmisen henki tai sielu asuu. Verta en pidä ihmisen tietoisuuden keskuksena enkä usko sielun olevan sillä tavalla kytketty aineeseen, että osa sielusta valuu ulos verenvuodon aikana.
Terv.
Pena