toivottaa Anne ja Basil blogimetsän asukeille.
Kuvassa näette kulutusjuhlani nimeltä Basil. Tarvitaan ruokaa, lämpöä, lääkärikäyntiä, possun sydäntä ja leluja kissanhiekkaa plus minun aikaa ja palveluksia. Kaikki tämä lisää bruttokansantuotetta paitsi raksut, jotka lisää Saksan bruttokansantuotetta.
Ihmisen kulutus menee myös ruokaan, lämpöön, sähköön, bensaan ja vakuutuksiin ja silmälääkärille ja toivon mukaan tammikuussa terävästi näyttäviin silmälaseihin, tyroksiiniin ja verenpainelääkkeisiin ja semmoiseen pieneen kerskakulutukseen kuten suklaaseen, juhlamokka-alennuksiin, porkkanoihin, kermaan, maksalaatikkoon ja lanttulaatikkoon. Äiti toi kinkun puolikkaan joten se menee äidin kulutukseen.
Noin 60% länsimaan bruttokansantuotteesta menee hyödykkeiden ja palvelusten kulutukseen – näihin kuuluvat opettajien ja terveydenhoidon palkat, jos semmoisia palveluita esim. joku sattuu tarvitsemaan. Ikävä homma, jos valtiolla ei ole näihin varaa, sillä köyhällä kansalla tuskin on varaa yksityisestä koulutuksesta ja terveydenhoidosta maksaa, ainakaan jos tulee isompi hommeli vastaan. Jos julkinen valta ei pysty velkojaan joku päivä hoitamaan sitten leikataan näistä enemmän ja enemmän. Ei auta silloin sanoa, että jos otettaisiin vielä lisää velkaa ja investoitaisiin se vaikka teatteriin tai akkutehtaisiin tai vetyputkiin, niin kyllä sitten päästään eroon köyhyydestä. Ihan kiva, mutta siinä tilanteessa Suomi ei saa sitä velkaa enää, vaikka olisi kuinka suuremmoista yltäkylläisyyttä tulevaisuudessa tiedossa.
Islanti meni taannoin maksukyvyttömäksi ja todella pitkään maa oli kansainvälisten pääomamarkkinoiden ulkopuolella. Onneksi heillä oli kalat ja lämpimät lähteet. Mitenkä mahtoi käydä niiden rikkaiden, jotka olivat sijoittaneet pääomansa ulkomaille? Ainakaan niille pankkiireille, jotka ostelivat puoli Helsinkiä, ei tainnut käydä kovin hyvin. No se oli heidän oma vika, mutta en itse asiassa tiedä, miten kävi ”tavallisen kansan” sijoitusten. Saivatko rahansa takaisin halutessaan vai pitikö odottaa kymmenen vuotta, että valuuttaa sai taas siirrellä paikasta toiseen.
Islannin ongelma taisi olla pankkien hyvin aggressiivinen kasvu, joka perustui velkavipuun. Pankkikriisin seurauksena pankeista tuli maksukyvyttömiä. Pankin olivat hyvin suuria Islannin kokon nähden, joten Islannin oli pakko antaa pankkien mennä konkurssiin.
Islanti sai tuntuvaa rahoitustukea Maailmanpankilta ja Pohjoismailta ja otti haltuunsa islantilaisten yksityisasiakkaiden pankkiasiat. Englanti hoiti oman maansa kansalaisten talletussuojan.
Loppujen lopuksi Islanti elpyi varsin ketterästi ja on jälleen yksi maailman vauraimmista valtioista.
”Islannin finanssikriisin aikana pääomaliikkeiden sääntely tarkoitti tiukkoja rajoituksia, jotka estivät ulkomaisen valuutan virtaamisen maasta. Nämä rajoitukset otettiin käyttöön marraskuussa 2008, kun Islannin suurimmat pankit romahtivat. Sääntelyn tarkoituksena oli vakauttaa talous ja estää Islannin kruunun arvon lisäromahdus.
Käytännössä tämä tarkoitti:
Nämä toimenpiteet purettiin asteittain vuosina 2015–2021 talouden elpyessä ”
(sanoo copilot).
Tämä siis tapahtui kun yksityiset pankit menivät nurin ja maa kieltäytyi pelastamasta systeemiä. Vasta 2021 purettiin tuon mukaan viimeisest sääntelyt. Ei hirmuisesti auttanut tässä rahan vieminen ulkomaille, ehkäpä. Jos valtio menee maksukyvyttömäksi, ne se onkin sitten vielä toinen juttu. Ja tämä Islannin casehän oli tosiaan ”menestystarina” mitä nyt ihmiset menettivät säästönsä.