Henkilökohtainen hyökkäys Yki Räikkälää vastaan

Ei maar, otsikko on vain clickbait. Harvoin olen tavannut ihmistä, jonka kanssa olen pääsääntöisesti samaa mieltä kaikesta: persukriittisiä trumppihulluutta inhoavia suvakkeja ollaan kummatkin. Ollaan kiinnostuneita elokuvista, teatterista ja musiikista (sillä erolla, että Yki osaa soittaa), molemmat ollaan ohitettu nuoruuden hulluus ja saavutettu kypsä hulluus.

Niin kauan kun olen Ykin tekstejä lukenut (siitä taitaa tänä vuonna tulla 10 vuotta), olen nähnyt hänen kamppailevan kristinuskon kanssa. Kerta toisensa hän kritisoi kristinuskon outoja piirteitä, kerta toisensa jälkeen hän jaksaa haastaa kristittyjä täysin oikeista asioista. Miksi kristinusko on tehnyt liiton vallan ja mammonan kanssa? Miksi kristinusko on pyhittänyt mitä kauheimpia väkivallan muotoja puolustaessaan Jumalaa, joka on siunannut, jopa määrännyt etnisiä puhdistuksia ja kansanmurhia? Miksi uskoa Jumalaan, jonka olemassaolon perusteeksi ei löydy mitään tieteellistä näyttöä. Miksi kuvitella, että raamattu on Jumalan sanaa, kun se on vain ihmisten kirjoittama legendakokoelma, jossa on historiallista totuutta vain legendan siteeksi, ei sisällöksi? Miksi ”kaikkivaltiaaksi” kutsuttu sallii vääryyden ja kärsimyksen? Miksi vain Jeesukseen uskovat pelastuvat ja mistä? Yki ei usko kristillisen Jumalan olemassaoloon, mutta tämä ei-olemassa-oleva ei jätä Ykiä rauhaan. Yhä uudestaan ja uudestaan Yki heiluttaa sanan säiläänsä ja käy urhoollisesti ei-todellisen kimppuun.

En aloita näihin kysymyksiin vastaamista esittääkseni ratkaisua näihin kysymyksiin, joita kaikkien kristittyjen tulisi kysyä, vaan Ykin pyynnöstä kerron oman näkökantani siihen, mitä pidän olevan Ykin silmiltä kätkettyä, jostain minulle tuntemattomasta syystä. Mitä pidän kristinuskon ytimenä, miksi minä haluan olla kristitty?

Me kristityt sanomme, että raamattu on Jumalan sanaa. Uskon näin olevan, koska uskon Jumalan olevan pohjimmiltaan kätketty. Hän puhuu meille ihmisen suulla ja ihmisen ymmärrystä käyttäen. Ihmistä on ensimmäisellä käskyllä kielletty tekemästä jumalankuvaa mutta heti ensimmäisestä käskystä alkaen ihminen ei ole koskaan tavoittanut ihannetta: ihminen on historian aikana yhä uudelleen ja uudelleen elänyt luomansa jumalakuvan ohjaamana ja tulkinnut tapahtumia ja niistä kirjoitettuja asioita tällaisten ihmisen mielen ja toiminnan luomien jumalakuvien valossa ja tässähän on soppa valmis. Vanha testamentti erityisesti on kuvaus historiansa ja ympäristönsä sitomien ihmisten reagoinnista ja keskustelusta jumalakuvansa kanssa. Todellinen Jumala elää ja toimii näiden kuvien takana. Väkivaltaiseen jumalakuvaan uskoville käy niinkuin Israelille kävi. Ken miekkaan tarttuu , se miekkaan hukkuu.

Ykin suuri ongelma on se, että hän lukee raamattua kuin fundamentalisti: se, mikä on kirjoitettu, on se, minkä mukaan kristitty elää. Minulla on vaikeuksia löytää yhteistä säveltä kristittyjen fundamentalistien kanssa, koska uskon kuiskauksiin, vihjeisiin, pinnan alle kätkeytyviin salaisuuksiin, tarinoiden muokkautuviin totuuksiin, monimerkityksellisyyteen ja allegorioiden jatkuvaan historialliseen syvyyteen. Se on mystiikkaa. Se on fundamentalistille kauhistus, koska hän ei pysty käsittelemään asioita mystikon keinoin.

Olimmepa uskovia tai uskonnottomia, me jaamme saman maailman. Saman kärsimyksen ja ilon lomittaman maailman. Miksi jaamme sen, emmekä paratiisia ilman kärsimystä ja kipua, johtuu siitä, että maailma nyt vaan on sellainen. Kristityt katsovat, että luominen on vielä kesken ja on olemassa toisenlainen ulottuvuus ja toisenlainen tulevaisuus. Ihmisen olemassaolo ei pääty siihen, mikä näyttää ilmeiseltä: jokainen ihminen on niin ainutkertainen, että kristityn uskon mukaan olemassaolo jatkuu jotenkin. Tämä on tietenkin tieteelliselle maailmankuvalle vieras ajatus, koska elämän totaaliloppuminen on se helpoin tapa ratkaista ikävä ongelma. Yki näkee kristityn asenteen fundamentalistin silmin: joko otat vastaan Jeesuksen tai menet helvettiin. Me mystikot emme pidä asiaa ollenkaan noin yksinkertaisena: itse asiassa en suinkaan ole ainoa, joka uskoo kaikkien valitsevan lopulta jotenkin Kristuksen samalla tavalla kuin erämaassa vedettä hortoillut valitsee vesilasin, kun se hänelle tarjotaan. Me näemme vain vajavaisesti, meidän kaikkien ymmärrys on hämärtynyt, emme tunne tämän olemassaolomme todellisuutta mutta kerran ”näemme kasvoista kasvoihin”, kuten raamattu opettaa. Helvetti? Helvetissä palavat ”kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi” eli väkivallan välineet.

Uskon kristinuskon ytimessä olevan oikeudenmukaisuuden nälän, rakkauden kaipuun ja yhteyden kaipuun ja ilon kaipuun. Uskon Ykin jakavan kanssani nämä ja silloin hän jakaa kanssani Kristuksen tahdon. Yki on siis kristitty ja parempi kristitty kuin minä, koska hän on myös kohtelias ja kunnioittava. Sitä minä en aina jaksa olla.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
14 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Markku Hirn

Näin hyvää keskustelun alustusta en muista moniin aikoihin lukeneeni. Analyysi Ykistä ei voi olla parempi. Samoin Juhan kuvaus omasta hengellisestä asenteesta on harvinaisen antava.

Mielestäni Yki ja jotkut hänen kaltaisensa ovat älyttömän tärkeitä dialogipartnereita kirkollisessa elämänkatsomuskeskusteluissa. Ykin nostamat ongelmat vaativat vastausta. Vahinko, että hän ei ole löytänyt (vielä) tietään suurempiin keskusteluyhteyksiin , sellaisiin joissa hän haastaisi suuret auktoriteetit vastaamaan.

Tottahan vuosikausia opiskelleet oppineet pystyisivät kohtaamaan Ykin, vai voisivatko? En muuten usko, että monikaan pystyisi kohtaaman häntä paremmin kun Juha. Juha onnistuu heittämään haasteen takaisin Ykille mielestäni tavalla joka vaatii vastausta. Luotan siihen että Yki poimii hanskan ja vastaa.

Yki on fundamentalismin vanki. Oikeastaan mitä muuta voi maallikolta odottaa? Jos ei lähde siitä mitä kirjoitettu on , niin mistä sitä pitäisi lähteä? Juhan tarjoama syvällisempi ymmärrys on elämän mittaisen painiskelun tulosta. Ei sellaista voi kirkollisen kulttuurin ulkopuoliselta odottaa.

Yki Räikkälä

No niin. Tähän on tultu. Päästy klikkiotsikkoon…

Vai kristitty… Heh. Ja kohtelias ja kunnioittava..? Pitänee vähän terästää linjaa.

Laadin, krhm, puolustuspuheen kunhan ennätän.

Yki Räikkälä

Aloitin Kotimaa24:ssa toukokuussa 2010. Vain noin vuosi aiemmin lakkasin olemasta hällävälisti. Vaikka koko ikäni olenkin ollut uskonnoton, en juuri piitannut uskonnollisista kysymyksistä, kirkon vallasta, pappien tietystä osuudesta ihmisten elämässä ristiäisistä avioliittoon vihkimiseen ja lopulta vainajan siunuuseen. Kaikki lapseni kastettiin ja pappi kävi kotonamme joka kerran. Neljä kertaa. Se niin kuin kuului perhe- ja sukurituaaleihin ja minä vähät välitin siitä. Olin sen verran tolerantti ja, hmm, kohtelias isäntä. Ja lapset olivat tärkeämpiä kuin joku juhlan muoto ja kävikö pappi, lukkari vai talonpoika talossa. Jokainen lapseni kävi myös rippileirin ja taas pappeja ja seurakuntalaisia kävi juhlissa. Ja minä kohtelias isäntä.

Mutta kun lakkasin olemasta hällävälisti jo hyvästi keski-iässä, muuttui ajatukseni myös siinä. Jos olisin ollut tiukka ateisti ja siten myös muotoseikoista kiinni pitävä, ei yhtäkään olisi kastettu, eikä yksikään olisi käynyt rippileiriä. -Mutta siltikään en olisi tuputtanut omaa näkemystäni heille. Minulla oli kasvatuksessani selvät sävelet siinä, että en tuputtanut omia näkemyksiäni, vaan asioista keskusteltiin ja toin tietty tarvittaessa oman kantani esiin. No, jokaisesta tuli sitten myös uskonnottomia. Tai olivat sitä ilmeisesti jo lapsuudestaan asti.

Minua voi pitää fundamentalistina, jos katson kristinuskoa Raamatun kautta, mutta en kyllä itse funkkuna itseäni pidä. Raamattu on kuitenkin se, mihin koko kristinusko perustuu. Ja kun se on erittäin ristiriitainen itsensä kanssa ja paradokseja esiintyy toisensa jälkeen, on minusta selvää, että sen kautta lähestyn uskon ihmeellisyyksiä. Ja sitä paitsi, kun vielä väitetään sen olevan Jumalan sanaa.

Nythän on niin, että toisen pään sisälle on hankala päästä. Jos ei uskova voi ymmärtää ateistin tai uskonnottoman maailmaa, en voi minäkään uskovan. En kamppaile kristinuskon kanssa, mutta ihmettelen sitä. En kuvitellut aikoinaan, että tästä minulle tulisi näin pitkällinen harrastus. Mutta kyllä harrastuksia pitää olla. Ja tämä on ollut antoisaa. Eihän sitä tekisi sellaista, mitä inhoaa.

Vaikka minulla on heikot tiedot fysiikasta ja muista tieteen aloista sekä universumista, on minulla kuitenkin selvästi tieteellinen maailmankatsomus. Näen maailman konkreettisena ilman mitään mystistä ulottuvuutta tai eteerisiä tekijöitä. Mutta silti pidän kaikkea tätä, elämää, valtaisaa universumia, valtavia tähtiä miljardeine eksoplaneettoineen, pimeine aineineen ja pimeine energioineen todella mystisenä ja kiehtovana. Minussakin on metafyysinen puoli, vaikka olenkin tylsä rationalisti. Näen universumissa ”pinnan alle kätkeytyviä salaisuuksia”. Niitä on ja niitähän tähtitiede, bioastronomia ja kosmologia pyrkivät selvittämään.

Teillä kristityillä on olemassa toisenlainen ulottuvuus. Mikä ettei. Minä en pidä yhtään mahdottomana, etteikö näin olisi. Universumi on paljastanut vasta pienen osan todellisuudestaan. Me tunnemme nyt vain kolme ulottuvuutta, ellei oteta mukaan vielä aikaa eli aika-avaruutta. Mutta jos onkin olemassa muita ulottuvuuksia? Emme voi tietää ja siihen uskonnot mieluusti kiilautuvat.

Näillä tietoa emme siirry mihinkään toiseen ulottuvuuteen eksituksemme jälkeen. On täysin vedenpitävästi ja vankkumattomasti todettu, että mieli on kiinteästi kytkeytynyt kudoksiin. Mitä mieli sitten olemukseltaan on, ei kylläkään ole vielä täysin selvää. Mutta persoonamme, jota sieluksi uskonnollisessa kontekstissa kutsutana, on kiinni aineessa ja sen häviämisen myötä häviää. Elämän totaaliloppuminen on jokaisen kasvin, eläimen ja ihmisen päätepiste. Se ei ole mikään ikävä ongelma rationalistille. Se on vain hyväksyttävä tosiasia.

Taivasta ei ole, eikä paratiisia. Ei muualla kuin ihmisen tavattoman mielikuvituksekkaassa mielessä. Taivaspaikka ja paratiisi ovat evoluution tuote ihmisen ajattelun kehittymisen myötä. Mielenkiintoisesti sinä, Juha, ajattelet kuten niin monien fundamentalistien paheksuma pastori Kylliäinen. Olet ns. universalisti… Niin minäkin sikäli, että ajattelen meidän kaikkien olevan osa loputonta ja ajatonta universumia. Pienen hetken. Olemme kuin kokosta sinkoavat sekunnin ajan hehkuvat säkenet.

Oikeudenmukaisuuden nälän, rakkauden kaipuun ja yhteyden kaipuun ja ilon kaipuun minä kyllä jaan sinun kanssasi. Nämä ovat universaaleja elementtejä meidän ihmisten kummallisessa elämässä.

Tuomo Hirvi

Onpa hienoa havaita kuinka aletaan jo analysoida ihmisiä ja toinen toisiamme mutta tällä kertaa pysytään asian analyysissä. Voisihan nätä alkaa lueskella mutta meilläpäin näitä sanotaan juoruiksi. Kylillä ja kujilla liikkui juoruämmiä ja ukkoja kertomassa tarinoita muista ihmisistä. Yleensä nämä olivat tehneet jotain.

Mutta ihan hienoa että tälläkin tavalla voidaan saada aikaan keskustelua.

Anne Mikkola

Tämä keskustelutyyli tuo muistumia pian entisestä presidentti Trumpista. Kielenkäyttö on yhtä solvaavaa silloin kun kyse on ”vihollisesta”. ”Heikko itsetunto” juuripa niin. Mikä on Trumpin itsetunto?

Viimeksi muokattu 1 kuukausi sitten by Anne Mikkola
Yki Räikkälä

Tuomo, meillä on siis tietty aika, n. 10 vuotta, kun olemme Juhan kanssa (no, vähän sinunkin) näistä tuolloin tällöin tahineet. Kertaalleen on juteltu nokakkainkin, mutta varsin maallisissa merkeissä. Mutta siis kun olen astunut teidän tontille, jos näin voi ilmaista, ja olen sitä tiettyä katsomusta ja sen kautta koetan vähän nyppiä teidän katsomusta, on ihan oikein ja kohtuullista, että Juha analysoi minua persoonana, sikäli kuin se näihin tiettyihin asioihin liittyy. Eikä siinä mitään.


Mutta joo. Minulle ei tuota ollenkaan surua, jos en näekään tai koekaan sitä näkymätöntä, mitä te pidätte todelisuutena – tavalla tai toisella. Itse olen sikäli todellisuusrajoitteinen, että näen todellisuuden tylsän rationaalisesti. Silti voin kysyä yhtä hyvin, että onko kuu tuolla taivaalla, kun yksikään näkevä olento ei katso sitä. Tai pitääkö petäjä ääntä kun se kaatuu Siperiassa eikä satoihin kilometreihin kukaan ole kuuntelemassa.

Minä voin miettiä ja ounastella, onko se v. 2017 lähellä käynyt Oumuamua vieraan sivilisaation lähettämä alus tai joku siltä karannut objekti, kuten eräs Harvardin professori otaksuu, vaiko pelkkä komeetta. Se kun käyttäytyi hieman oudosti. Teillä siihen on rajoitteita, koska silloin jumalanne luomistyö näyttäytyy tyyten toisenlaiselta kuin se on.

Olisipa hienoa kyllä, että saisi vaihtaa sen jumalan kanssa pari sanaa. Kysyisin kyllä heti, miksi kaikki kauheus ja pahuus, jos hän kerran kehtaa ilmoittaa olevansa rakkaus ja hyvyys ja vielä kaikkivoipainen ja kaikkitietävä. Kysyisin myös, kuinka monta sivilisaatiota universumin historiassa on ollut ja kuinka pitkiä nämä ovat olleet. Kun nimittäin on ajateltu, että sivilisaation kehittyminen vie miljoonia vuosia, mutta näillä on taipumus tuhota varsin nopeasti itsensä. Ja universumi on monta kertaa laajempi kuin me ikinä kyetään kuvittelemaankaan. Koko aurinkokuntamme on kuin atomi kaiken keskellä. Ja onko ikuisuutta? Onko ajalla alku ja loppu? Onko ylipäätään aikaa. Häviääkö aikakin, kun kaikki tähdet ovat kuluttaneet polttoaineensa loppuun ja kaikki on pelkkää pimeää tyhjyyttä?

Vielä huomautan, että minä EN ole fundamentalisti. Minulla ei ole fundamentteja. Ei oikein mistään. Ei varsinkaan Raamatusta. On vain tieteen ja kumuloituneen tiedon tuottamia tosiseikkoja. Opinkappaleita minulla ei ole. Olinkin huono koulussa. Keskittymishäiriöt. Enkä ole korkeasti opiskellut.

Anne Mikkola

”Kysyisin kyllä heti, miksi kaikki kauheus ja pahuus, jos hän kerran kehtaa ilmoittaa olevansa rakkaus ja hyvyys ja vielä kaikkivoipainen ja kaikkitietävä.”

Olisihan se aika siistiä, jos saisit tuohon vastauksen…

Yki Räikkälä

Jos noin kävisi, olisin joko hullu tai huumattu. Ja jälkeenpäin selvittyäni tapauksesta ihmettelisin, olinko hulluksi vaiko huumatuksi tullut.

Anne Mikkola

Joo.. sitä meinaan, että eihän tuohon kai kukan vielä ole vastausta saanut, että olisihan se kerta ensimmäinen..

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial