Luin tässä illalla Porin Kirkkosanomia, Porin seurakuntien lehteä.
Entinen Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari (kok.) kolumnissaan kertoi, kuinka suomalaiset saattaessaan J.K. Paasikiven lähetystöä Moskovaan neuvottelemaan lähtiessä lokakuussa 1939 lauloivat virttä ”Jumala ompi linnamme”. Tietysti toivottiin ja rukoiltiin, että Suomi välttyisi sodalta. Ei vältytty. Ei Jumala estänyt Stalinia hyökkäämästä. Sota tuli ja kymmenet tuhannet uhrit, sadat tuhannet muuttuneet elämät ja kohtalot sekä menetetyt maat. Tämän Jumala salli eikä tikkua ristiin linnan eteen tehnyt. Täyttä katastrofia ei tullut vain siksi, että Stalin oli vainoharhoissaan tapattanut upseeriston parhaimmiston jo vuosia aiemmin.
Toisessa kolumnissa seurakuntapastori Tanja Häkkinen kertoi, että ”heikkoutemme vetää puoleensa Jumalan voiman”. Kolumni käsitteli joulun alusaikaa ja sitä, kuinka epätäydellisiä olemme. ”Jeesus, joka on täydellinen, tuli meidän maailmaamme, joka on epätäydellinen”. Ihmettelen kyllä kovasti. Minulle on aina kerrottu ja olen tuhannesti lukenut, kuinka Jumala teki meistä itsensä kuvia. Kuinka Hän voi tehdä niin huonon kuvan? Eikö Hän itse ole täydellisyys, kaikkeus, ja mitä definitiivisin olento? Sitten tämä menee ja tekee täydellisyyden suunnilleen vastakohdan, rupisen ja vajavaisen olennon omakuvakseen. Sitten Hän lähettää ihmiseksi syntyvänä oman poikansa. Ihmisen, joka sitten onkin täydellinen. Miksi näin? Eikö tuollainen ole vähän kuin kettuilua ihmisille? Uskottelee ensin, että me olemme Hänen kuviaan ja sitten emme olekaan, ja lähettää täydellisyyden perikuvan meille viisastelemaan.
Jos me olemme niin heikkoja ja kurjia, niin sekö on sitten se, joka vetää Jumalan huomion ja suvaitsee lähentää voimansa meitä kohti? Hänellähän olisi kaikki valta ja voima saman tien tehdä meistä vahvoja, kunniakkaita ja loistokkaita olentoja. Miksi odotella heikkouskohtauksia ja kompurointeja? Ja onnettomia päätöksiä tai harkitsemattomuuksia, jotka aiheuttavat pahimmillaan useiden ihmisten sairastumisen, vahingoittumisen ja pahimmillaan kuoleman, joka taas aiheuttaa lukuisille ihmisille kärsimyksiä? Kun Hän voisi aivan hyvin estää ne. Vai voiko? Onko Hän kaikkivoipa vaiko vain utelias tarkkailija, joka kenties vielä lyö vetoa enkeleiden kanssa, että putoaako tuoltakin hölmöltä pää vaiko ei? Ja putoaako tuo nuori tyttö kivikkoon selfietä satametrisen jyrkänteen reunalla ottaessaan?
Hänellä olisi ollut kaikki valta ja voima tehdä omasta leikkikentästään, maailmasta, täydellinen. Mutta ei. Jatkuvia maanjäristyksiä ja tulivuoren purkauksia. Nyt on Balilla ilmeisesti alkamassa uusi purkaus. Kymmeniä tuhansia ihmisiä on jouduttu evakuoimaan. Menneet vuodet ovat tuottaneet uutisia kauheista tulvista, hirmumyrskyistä ja maanjäristyksistä. Kuolleita näissä onnettomuuksissa kymmenin tuhansin. Miljoonat ovat joutuneet kärsimään hätää vain siksi, että maapallo on epävakaa ja paikoin vaarallisen vihamielinen paikka ihmiselämälle ja kulttuurille.
Mutta sitten tämä Tanha Häkkinen kertoilee mairean mukavasti, että ”maailmamme tarvitsee enemmän kuin koskaan rakkautta ja toivoa. Sitä saamme Jumalalata, joka ei ole unohtanut meitä. Siinä on toivomme. Jumala välittää vielä tänään. Hän näkee ja kuulee Hän haluaa täyttää meidät omalla toivollaan ja rakkaudellaan”. Ei herranen aika sentään! Kun luen tällaista höttöä ja katselen maailmaa, sitä mitä nyt vain näen, niin väistämättä tulee mieleen, onko tällaisen kirjoittaja nyt varmasti miettinyt edes sitä yhtä kertaa mitä kirjoittaa. Näen niin rajun ristiriidan tällaisen kynäilyn ja todellisuuden välillä, että se on vähän kuin mitä on ”Metsän tarina” elokuvassa kuvatun metsän olotilalla ja sen nykyisellä UPM:n toteuttaman avohakkuuraiskauksen jälkeisellä nykyisellä olotilalla.
Kysymys onkin siis, että miksi Jumala loi epätäydellisen maailman, ihmisen. Kysymyksen vastaus on uskossa. Usko kantaa uuteen ja täydelliseen. Uskon ydin on Jeesuksen Ristissä. Ei täällä maailmassa mikään ole varmaa eikä totta vaan pelkistä sopimuksista me puhumme kun puhumme totuuksista. On sovittu, että jokin on jotain. Siihen ihmisen järki riittää mutta Jumalan järki ylittää tämän ajan eli on se toinen elämä johon usko kantaa.
Näin minä ajattelen. Kun aika päättyy niin usein sanotaan, että kuoli ”uskossa Vapahtajaansa turvaten”. Tällaiselle ihmiselle tuo kysymys ei ole oleellinen vaan se usko. Siitä en toki pidä, että meillä on tapana kerätä sädekehää uskosta itseemme. Horjuu se joka päivä tämä vakaumus ja se siitä tekeekin juuri mielenkiintoisen matkan.
Mutta eikös Jumalalla ollut tarkoitus luoda täydellisen maailman ja definitiivisen olennon kuvakseen eli ihmisen? Näinhän Genesiksessä kerrotaan. ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” Eli priimaa tuli eikä sekundaa, mikäli jumalallisesta näkökulmasta asiaa tarkastellaan ja mikä ettei, jos Jumala kertoo Raamatussa katsoneensa kaiken olevan hyvää.
Mutta sitten ei olekaan: me olemme heikkoja, häilyväisiä, vinoutuneita, väkivaltaisia, ahneita, laiskoja, liian ahkeria, kiipijöitä, sortajia jne. Ja maapallon geologia ja klimatologia ovatkin kiikkeriä, häilyviä, epästabiileja ja toisinaan todella vaarallisia.
Mikä meni pieleen vai tiesiko Jumala tämän kaiken etukäteen? Jos ei, niin miksi ei tiennyt? Voiko sellainen olla kaikkitietävä ja jos ei ole kaikkitietävä, niin voiko olla jumala?
Usko voi olla horjuvainen, mutta sitten on ne, jotka eivät ensinkään usko. Minulla ei ole minkäänlaista taipumusta tai edes kallistumista uskonnolliseen uskomiseen, joten sikäli minulla ei voi sellaista horjumista olla. Jos jotain sovitaan, eikä toinen pidä, horjuu tietysti silloin minulla luottamus tuohon toiseen. Jos tiedän, että se oli hajamielisyyttä tai muuta kykenemättömyyttä, osaan suhtautua ymmärryksellä, mutta jos se on selvästi tietoista, luottamukseni takaisin saaminen ei heti onnistu. Kun tämä tarpominen täällä on usein aika konstikasta, on minusta helpottavaa se, ettei minulla ole sellaista uskoa, jota maailma koettelisi ja se usko olisi horjuvissa.
Paljon on ikäviä asioita tapahtunut, mutta vielä ikävämpiä on tulossa. Osan aiheuttaa ihminen mutta luonnon ikävät tapahtumat tulevat lisääntymään, näin on kirjoitettu.
Raamatun tuntevan ihmisen ei tarvitse hämmästyä koska hän voi lukea kaiken menneen ja tulevan. Joskus kun lukee sanomalehtiä tai kuuntelee uutisia niin tapahtumat käyvät yhteen ennusteiden kanssa, näin se vain menee.
Entä itse kysymyksiini, onko niihin Kalevi sinulla vastausta?
Ei ole vastausta, jokainen etsii itse vastaukset näihin kysymyksiin ja elää sitten niiden mukaan.
Vastauksia ei löydy Jumalaa syyttelemällä ja vaatimalla tilille ihmisten pahoista teoista, koska ihmiset tekevät pahaa omasta halustaan.
Luonnonmullistuksiin ei ole mitään selitystä, osaan esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen kyllä voitaisiin vaikuttaa mutta sekin on ihmisestä itsestään kiinni.
Meillä ihmisillä on tapana sanoa että kyllähän minä mutta kun nuo muut. Kaikista vaikeampi on muuttaa omia elintapojaan. Arkipäivässä tapahtuu paljon sellaista minkä voisimme tehdä toisin jos ajattelemme yhteistä hyvää.
Niinpä niin. Vastauksia ei ole kysymyksiini. Tiedän sen. Kerrot ihan tavallisista asioista, kuten presidenttimme aikoinaan, kun hänkin halusi tuoda aspektia syrjäytymiseen…
Kerrot inhimillisyydestä. Tätähän me olemme. Kuka syyttelee jumalaa? Olen kuullut tämän usein, mutta en ymmärrä koko lausetta. Kuka sellainen, joka uskoo Jumalaan, alkaa syytellä tätä?
Minä taas en milloinkaan syytä jumalaa tai jumalia, koska minun maailmassani ei näitä ole. Kaikki jumalat ovat tyyten ihmisten keksintöä ja siksi nämä kantavat hyvin inhimillisiä määreitä.
Itse ihmettelen sitä, miksi uskomanne jumalan ja tämän ominaisuuksien, jotka on siis Raamatussanne kerrottu, on niin kova ristiriita. Tai siis sitä ristiriitaa en ihmettele, koska sekin on inhimillinen juttu, mutta sitä, ettei noista ristiriidoista huolimatta katsotte uskontonne olevan harmoniassa kaiken kanssa.
Yki, jotta huomaisit, niin minulla on tuossa heti alempana kysymyksiä juuri sinulle osoitettuina!
Esittämiini kysymyksiin ei juuri ole vastauksia, ellei sitten uskomuksista lähteviä. Esittämiisi kysymyksiisi ON vastauksia – tieteen esittämiä. Ne ovat ainakin konkreettisiin todisteisiin ja tutkimustuloksiin perustuvia. Vastasin niihin nyt niin kuin osaan.
”Esittämiisi kysymyksiisi ON vastauksia – tieteen esittämiä. Ne ovat ainakin konkreettisiin todisteisiin ja tutkimustuloksiin perustuvia.”
Tiede vastaa monella tapaa, riippuu siitä keneltä kysyy. Tieteellä on yhteen kysymykseen monta vastausta, joten uskon varaan se jää, ei tosin kristinuskon.
Jos nyt ajatellaan, että siinä on enemmistön mielipide oikea, siihenkin historia osoittaa ettei sekään pidä paikkaansa.