Körttiläisyyden eli Herättäjyhdistyksen uskonopin julkilausuttu totuus lienee, että Paavo Ruotsalainen oli fasisti. Vai oliko?
Hän itse nimitti itsensä piikkisimmäksi ihmiseksi. Roskasakin piikkiseksi puuksi. Lieneekö tässäkin ollut alkoholilla ja julmetuilla ryyppyjuhlien jälkeisellä krapulalla oma osansa. Krapularyyppy helpotti hetken mutta ei vienyt autuuteen.
Muiden herätysliikkeiden merkkihenkilöt kirjoittivat kirjoja ja loivat uskolle erilaisia julistuksia miten tällä opilla mennään taivaaseen. Lestadius uskoi kuolemattomuuteensa ja samanmielisen ihmisen anteeksiantoon. Tulee mieleen ajatus ettei niin pahaa etteikö anteeksiannosta taivaaseen livahtaisi. Silti joutui hänkin toteamaan mädäntyneen uskonveljen olleen vain luukasa aikojen jälkeen. Kuolemattomuus lienee sittenkin uskonvarainen autuus.
Paavo Ruotsalainen heittäytyi armon varaan ja jos mahdollista vielläkin huonompana ihmisenä kuin oli tarpeen.
Fasisitiksi hän kasvoi körttipapiston kautta. Oliko hän tietoinen fasisti. Tuskinpa sentään mutta körttikansa ainoana pelastuvana väkenä oli hänelle ongelma. Siksi vain osalle heistä voi luvata autuuden.
Evankeelisuus ja Hedberg ei rallatellut oikealla opilla vaan iloisella menolla ojasta allikkoon mutta armollisten pitojen kautta kannel soi taivaassa. Se mistä herätysliike jakeiden piruiseen raamattuopetuksen on keksinyt lienee muöhempää perua. Kun haluaa änkyröidä niin on parempi aina panna hanttiin.
Miten selvisi fasisti taivaan portilta. Oppera ”Viimeiset kiusaukset” ratkaisee asian niin, että hän turvaa Jumalaan mutta tarttuu naisen käteen. Nerokasta.
Nämä ajatukseni ovat heittoja ja ne sai liikkeelle Jari Jolkkosen juttu tv:ssa ”Viimeiset kiusaukset” oopperasta, jonka Joonas Kokkonen kirjoitti Martti Talvelalle. Ehkäpä juuri siksi oopperan antama kuva on turhankin jykevä.
tuomo
Viimeiset kiusaukset kokenut Ukko-Paavo näyttäytyy ooperassa jykevämpänä kuin olikaan.
1800-luvulla vaikuttaneen Paavo Ruotsalaisen määritteleminen fasistiksi tuntuu vähän kaukaa haetulta. Fasismin mieltää syntyneen vasta joskus 1900-luvun alussa, jolloin Mussoliini ja kumppanit perustivat valtansa fasistiseen ideologiaan. Tänä päivanä tosin kaikki ”vahentuneet auktoriteetit” ja kansallismieliset ovat ”fasisteja”.
Näin Etelä-pohojolaasilla sukujuurilla varustettu katsoo körttiläisyyden invaasiota Pohjanmaalle historian näkökulmasta. Se oli pitkälle vastareaktio 1800-luvun häjyjen ja puukkojunkkareiden aikaan, jolloin väkivalta ja levottomuudet levisivät Pohjanmaalla.
Körttien yksioikoisuus ja hurskaus sai Eteläpohjanmaalla sitten vastaansa evankelisuuden. Minunkin mummani nimitteli körtejä armonkerjäläisiksi – körtit puolestaan evankelisia suruttomiksi.
Vaikuttiko muuten Keski-Pohjanmaan herännäisyyteen enemmän Kustaa Malmberg kuin Ruotsalainen??
Muuten Viimeiset kiusaukset upeine kuoroineen on hieno teos.
Kyllä sitä armonkerjäläisyydeksi nimitettiin meilläkin körttejä. Suruttomia evankeeliset olivat ennen nyt enempi änkyröitä.
Fasismi määriteltynä poliittisin termein on lähinnä pilkkakirves nykyään. Jolkkosen ajatus näytti lähtevän siitä mihin päädyttiin kun maassa kapinoitiin.
Kokkosen ooppera on ihan oikeasti suurteos ja historiallinen dokumentaatio.
”Jolkkosen ajatus näytti lähtevän siitä mihin päädyttiin kun maassa kapinoitiin.”
Tuota jäin miettimään.
Perinteisten neljän herätysliikkeen nousuhan ajoittuu 1800-luvun alkupuoliskoon. Samaan aikaan ajoittuu myös kansallinen herääminen, suomen kielen arvostuksen nousu ja ajatus Venäjästä irottautumisesta. Fennomania oli yksi ajan ilmiö, mikä tietysti voidaan kovasti ponnistaen tulkita vaikka fasismiksi.
Uskonto on osa kansallista kulttuuria ja identiteettiä ja luterilainen kirkko poikkesi venäläisestä ortodoksiuudesta. Jos kansallismielisyys on fasismia pistää naapurin nykymenoa katsellessa miettimään missä nykypäivänä oltaisiin ilman sitä.
ps. Joko siellä pääsiästulilla on hoideltu ne noidat ja trullit muut rumaaset Kyöpeliin, jotteivat pääse pahemmin mellastamaan nyt kun Kristus on tuonelassa.
Hyvää Pääsiäistä!
Kyllä vain kova savu ja säkenöinti puhdisti ilman…😆😆😆