Espoo

Kun tämä palsta on muuttunut teologiasta enemmänkin medicinaan ja virologiaan, eikä itsellänikään ole nyt juuri tullut uutta näkemystä tai sanottavaa varsinaiseen aihealueeseen, jota itse täällä olen pohdiskellut ja käsitellyt, jaan jälleen erään muiston mainosrahoitteisen yhteisöpalvelu Facebookin syövereistä. Olen diletanttiteologiaa tuolloin tällöin sielläkin harrastanut. Tässä juttu kolmen vuoden takaa. Ja jälleen kirjaintakaan muuttamatta, kuten me kaikki Raamatun muuttamattomuutta kunnioittavat mieluusti toimimme. Kyse tässä oli Espoon piispan valinnasta kolme vuotta sitten.

Kävin muuten sattumoisin juuri vastikään Espoossa. Matkattiin eräästä syystä johtuen omalla autolla. Tulimme Kotkasta päin iltahämärissä tihkusateessa. Ajateltiin mennä Hesan keskustan pohjoispuolitse navigaattorin suosiollisella avustuksella. Omasta kännykästäni akusta loppui henki. Puolison kännykän navigaattori alkoi sekoilla syystä tuntemattomasta. Välillä se muutti mieltään, etsi uutta reittiä ja sitten ilmoitti ”GPS-signaalia ei löydy”. Minulta ei löytynyt enää huumorintynkääkään. Olimme eksyksissä keskellä tie-, katu-, väylä-,  ja liittymähelvettiä nihkeässä vesisateessa. Käpylästä Espooseen oikeaan osoitteeseen menemisessä väheni vitsit, meni hermot, usko huomiseen saati kyseiseen iltaan, toivo ja aikaa suunnilleen tunti. Ei tullut taivaallista apua satelliitista meille. Ei ollut siunauksestakaan mitään tietoa. Uskon asiahan se tietty onkin. -Onneksi päämäärässä saatu hyvä ruoka ja punaviini palauttivat uskon ja toivon. Siitä oli hyvä jatkaa seuraavana päivänä Helsingin kirjamessuille.

2. marraskuuta 2018

Suomi sai toisen naispiispan. Espoon piispaksi valittiin ”liberaali” Kaisamari Hintikka. Hänen vastaehdokkaansa Juhani Holma, teologian tohtori, kirkon koulutuskeskuksen jumalanpalveluselämän kouluttaja (herranjumala mikä titteli), jäi lehdelle soittelemaan. Tosin hänellä on myös musiikin opintoja, joten se soitteleminen sujunee.

Satuin kuuntelemaan hetken Hintikan ja Holman vaalitenttiä Radiodeiltä, jota satunnaisesti ja harvemmakseen seuraan. Kun kysyttiin homoavioliitoista, oli Holma, että Raamatussahan se sanotaan, ”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja yhdeksi lihaksi tulevat” jne. jne. Ei siis epäilystä kannasta. Hintikka on taas homoavioliittojen kannalla ja hänkin perusteli sen Raamatulla – Jeesuksen sanoin. Nyt en muista miten se meni, mutta sama se.

Mutta sitten kysymykseen, syntyikö Jeesus neitsyestä ja nousiko hän kuolemansa jälkeen taivaaseen, oli molemmilla selvä näkemys: kyllä näin tapahtui! Ei siis väliä, oliko konsu tai libbis.

Nämä molemmat ovat siis korkeasti oppineita. Minä en ole. Olen matalasti oppimaton, mutta kehtaan ja jaksan ihmetellä. Nämä molemmat ovat jo aiemmissa töissään hyvästi palkattuja. Minun palkalleni sanon jo aina ennen seuraavaa tiliä, että hyvästi. Olen johdatettu väärille urille. Olisi pitänyt lähteä kirkon hommiin – näkyisi tulot kateuspäivän taulukoissakin.

—–

J.K. No, enhän minä todellakaan kirkon hommiin olisi lähtenyt, vaikka tie siihen olisikin ollut mahdollinen. No way. Monethan papiksi ryhtyvätkin, vaikka uskon kanssa onkin vähän niin ja näin. Toisilla uravalinta tapahtuu opiskelupaikan saamisen myötä. Ensisijaiseen ei ollutkaan pääsyä – ei pisteet riittäneet. Valintaan voi vaikuttaa myös halu olla töissä ihmisten parissa ja ihmisten auttajana. Papeiksi tullaan oman uskon ja vakaumuksen tai sattuman kautta, johdatusta siinä ei todellisuudessa ole. Mutta mietin silti, miten uskonvajeinen pappi voi toimia jumalanpalveluksen Master of Ceremonyna – höpistä juttuja, joihin ei itsekään usko ja tietää näiden olevan pelkkiä uskomuksia, joita tarjoillaan seremoniallisesti totuutena. ”Ikään kuin” totuutena, kuten Helsingin piispa Laajasalo tuota ”ikään kuin” adverbilauseketta tai sen tyyppistä käytti usein Marja Sannikka -ohjelmassa, jossa ET-opetuksen avaamista kaikille käsiteltiin, käytti kiemurrellessaan ja väistellessään vastaansanomattomia omituisuuksia kouluopetuksen nykykäytännössä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
3 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Juha Hyrsky

Kävimme Tukholmassa erittäin rakkaita ihmisiä tapaamassa viime viikolla ja lähtörituaaleihin kuuluu meillä vierailu Fotografiskaan, joka on just sopivasti Vikingin vieressä ja auki myöhään. Todellinen taidelaitos muuten. En tajua ihmisiä, jotka kiertävät tämän paikan Tukholmassa. Tallinnankin filiaali on loistava, muuten.

Asiaan: Fotografiskassa oli yksi näyttelyn osa nimeltään Pet Show ja se käsitteli ihmisen ja eläimen suhdetta. Mottona oli : ”Until one has loved an animal, a part of one’s soul remains unawakened”

Tuo lause on totinen tosi. Osa sinussa ei vaan aukea kukoistukseen, jos et ole kokenut tätärakkautta.Se ei tarkoita, että sinulla ei sielua olisi, osa siitä ei vaan aktivoidu. Eikä se tarkoita, että olisit huonompi ihminen, niiltä osin vain vajaakasvuinen. Meillä kaikilla on tällaisia alueita.

Näin koen nämä Ykin kommentit. Osa hänestä ei ole herännyt mutta onneksi se herännyt osa on ihan tarkkanäköinen ja arvostettavalla tavalla kriittinen. Ei Yki muuten ihmettelisi Laajasaloa ja Hintikkaa. Osa Ykistä nukkuu ja ajoittain peuhaakin samassa petissä konservatiivikristittyjen kanssa.

Juha Hyrsky

Mainio vastaus, Yki, ja hieno kuvaus kissasta. Tuo osa sieluasi on herännyt toden totta.

Tuosta fundamentalistien kanssa peuhaamisesta sanoisin, että et ole herännyt huomaamaan, miten samoja aineita vetelette. Kai nyt varmaan vaan raamatuntulkinnan alalla. Kielikuvasi johtaa kyllä kyllä Hieronymus Boschlaisiin kuviin keskinäisestä peuhaamisistanne. Ai kauheeta, täytyy lopettaa tämä ajatusketju…

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial