Kyllä mua sitte ottaa päähän tämä paskanjauhaminen eläkeläisten määrän lisääntymisestä ja työssäkäyvien määrän suhteellisesta vähenemisestä.
Just allekirjoitin kahden kuukauden urakan 70-vuotiaana. Olen eläkkeellä. Sunnuntaina on taas soittokeikka. Ja yrittäjänä edustan suomalaista Joensuun Kirkkotarvike Oy:ta.
Kaikki ansaitsemani rahat menevät kiertoon tässä yhteiskunnassa.
Suu vaahdossa puhutaan koulujen ja nuorten ongelmista. Mielenterveys on retuperällä. Perheet ovat pulassa.
Olen satavarma, että eläkeläiset ovat yhteiskunnan selkäranka. Yhtään väheksymättä työperäistä maahanmuuttoa totean että se pönkä ei takuulla pidä. Erilaisista yhteiskunnista tulevat tuovat uudet ongelmat ja valtavasti kuluja yhteiskunnan harteille.
Tämä totuus on kuin sähköauton. Älkää etsikö totuutta taustoja tutkimalla.
Me eläkeläiset maksamme korkeampia veroja kuin työssäkäyvät. Kaikki pitää maksaa itse.
Mistä tämä keskustelu kumpuaa. Siitä, että ollaan työssäkäyvinä nuorina ja keski-ikäisinä olevinaan kukkoina tunkiolla.
Olen satavarma, että tähän 70 v ikään tyhmimmät typeryydet on tehty ja maksettu. Nyt on oikeus olla ylpeä elämästään, isänmaastaan ja voimme vaatia paljon kunnioittavampaa suhtautumista ihmisenä kuin mitä nyt koen.
Kun kolmekymppinen paasaa ja kertoo maksavansa eläkkeeni niin minä puolestani kysyn, kuka tämän maan sinulle antoi tehdä työtä ja elää. Me, jotka olemme eläkkeellä. Ei yksikään maahanmuuttaja eikä tuleva suomalainen.
Kunnioittakaa edes vähän meitä eläkeläisiä.
tuomo
Joo Tuomo, …
Nuoruuteen kuuluu olennaisena osana nuoruus ja kaikkivoipaisuus. Ei siinä ehdi entisten sukupolvien saavutuksia ihailla, kun pitää saada tukeva ote oravanpyörästä. Ja hyvä niin.
Monet eläkeikäiset ovat hyvissä voimin ja palkkatyökin maistuisi. Jos nyt jotain ikäpyramiideista ja suurista ikäluokista ymmärrän, niin kiinnostus eläkeikäisiä kohtaan työmarkkinoilla tulee lisääntymään.
Kyllä silti aivan todellinen ongelma on olemassa, kun vähenevien työikäisten tulisi huolehtia lisääntyvästä määrästä vanhuksia. Onnellisia ovat ne ikääntyneet, jotka selviävät itse päivittäisistä rutiineista ja joilla on varaa maksaa jollekin nuoremmalle siitä, että kiipeävät katolle puhdistamaan rännit.
Sitten on kuitenkin näitä muistisairaita, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista vartiointia, etteivät lähde yöllä paljain jaloin katsomaan, mitä kotitalolle korvessa kuuluu. Meilläkin hiljattain soi ovikello kello 4 yöllä ja viluinen vanhus kyseli, missä hän on – sitä hän ei osannut kertoa, missä olisi pitänyt olla.
Eutanasiastakin jo käydään keskustelua. Ihan hyvä, jos se säilyy yksilön oikeutena, mutta voi siitä tulla velvollisuuskin. Ei ole välttämättä helppoa elää toisten avun varassa. Jossain vaiheessa voi tulla sellainenkin tunne, että on muille pelkkä rasite. Äkkiäkö siinä joku vihjaa, että joko olisi aika lähteä piikille …