Olen asustellut täällä maalla kait yli 10 vuotta. Ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että olenpa aika yksin täällä siinä mielessä, että turhan harvoin on juttuseuraa ainakaan niistä teemoista, joita nykyään mietin.
En ihan hirveästi ole pitänyt yhteyttä entisiin ystäviin/tuttavuuksiin Helsingin ajoilta. Äidin kanssa voi jutella maailman menosta (ja muutaman harvan ystävän), mutta muun suvun kanssa olen oppinut olemaan puhumatta mistään yhteiskunnallisesta oikeastaan – ainakaan politiikasta, sodasta tai mediasta tai oikeastaan mistään, mitä mielessäni mietiskelen.
Ennen oli Blogimetsä, jossa saattoi keskustella. Siis silloin kun kirjoitin fundamentalisti-teologiaa, noin Ykin määritelmien mukaan. Nykyään mun teologia on paljon syvällisempää. Niin kuin tämäkin Blogi.
Aattelin ottaa kissan seuraksi, kun tuo kuvan poika oli tarjolla. Katselin kissanhoitovideoita Youtubesta, ja päätin sitten sen sijaan hakea erästä osa-aikaista ekonomistin työtä suuressa kaupungissa. Saa nähdä, miten käy. En laittanut hakemukseen ikää, vaikka helppohan se on päätellä. Väittävät olevansa kovin syrjimättömiä. Opettamisesta en halua luopua. Sen koen palkitsevana hommana kuitenkin. Jos saisin töitä, sitten pitäisi muuttaa osa-aikaisesti pois täältä maaseutuparatiisista.
Sisareni huomasi Hämeen Sanomista jutun mun isästä, joka kuoli jo n. 40 vuotta sitten. Huomaan, etten muista oikein mitään hänen puhumisiaan. Oli äidin mukaan sodassa pitkään, eikä koskaan puhunut siitä. Hassua lukea lehdestä hänen lausuntojaan 50 vuoden takaa.
Sodasta puheenollen katsoin tuossa joululomalla myös ensimmäistä kertaa Tuntemattoman sotilaan (sen viimeisen). En ole aiemmin saanut itsestäni irti katsoa suomalaisten tappamista, mutta nyt kun on tottunut jo Ukrainassa venäläisten tappamiseen, ajattelin, että pakko kai se on ihmisen sivistyä.
Muuten, mitä mieltä olette Halla-ahon lauselmista venäläisten tappamisesta? Minusta olisi voinut pitää suunsa kiinni, ja antaa ihmisten verrata ihan itse Sofi Oksasen ja Martti Karin lausuntoja omiin vanhoihin teksteihinsä. Mutta eihän hän nyt toki voi jäädä nössömmäksi lausujaksi. Halla-aho lausuu ja Marin lähettää ammukset venäläisten tappamiseksi. Kumpi on enempi rasisti.
Eipä tässä muuta. Tarttee käydä vielä katsomassa ukrainalaisen lentäjän jokaöinen raportti ja koittaa sitten saada unta. Olis kovaa yritystä saada aikataulu käännettyä normaalien ihmisten järjestelmään, jossa herätään aamulla ja katsellaan kaikki päivän valoisat tunnit livenä.
Olen asunut yli 15 v yksin. Mutta mitä wanhemmaksi tulen sitä nopeammin päivät rientävät: kun oma liike hidastuu ajan kulku nopeutuu. Ja kun isot ilot pienevät pienet ilot isonevat. Se on sitä suhteellisuusteoriaa. Pari hyvää ystävää aina puhelimen päässä ja sitten ovat nuo kirjani, jotka ovat parhaita kavereita.
Tuntemattomassa sotilaassa sain itse olla Pyynikin kesäteatterissa monta kesää. Ne olivat hienoja kesiä. Ja se Edvin Laineen versio leffana on minusta yhä ylittämätön.
En pidä yksityisten ihmisten demonisoinnista, ei meistä kukaan ole demonina syntynyt, olemme kaikki niin hyvät kuin pahatkin tulosta jostain.
Ihminen on ahne nisäkäs ja myös sotinut niin kauan kuin historiassa voimme taaksepäin katsoa, hän ei ole juurikaan kehittynyt. Tekniikka on: vetypommit hirveimpinä keksintöinämme.. Surullista.
En muista sinua, Anne, pitäneeni funkkuna.
Mielenkiintoisesti minä, joka en koskaan ole ollut yksinäinen, olen aina kaivannut ja kaipaan edelleen tuolloin tällöin yksinäisyyttä. Ja haenkin sitä, vartti-introvertti kun olen.
Kranaattiterveiset ja vihollisten dehumanisointipuheet ovat mauttomia ja asiattomia. Ja militaristisia.
Muuten, vetypommi tosiaan on hirveä keksintö. Tosin sitä ei ole käytetty tositoimissa. Mutta samaan tekniikkaan perustuva fuusiovoima tulee olemaan ihmiskunnan parhaita juttuja. Kunhan se saadaan oikeasti toimimaan.
Kyllä minä vaikkapa luomiskertomusta luin hyvin kirjaimellisesti, mutta et vain ilmeisesti huomannut kun pidit johtopäätöksistä. Muistan kuinka Blogimetsä huusi kyllä minulle fundamentalistisista tulkinnoista varmaan vuosikausia (Tauno ainakin), ennen kuin edes tajusin oikeastaan niin tekeväni. Luin vain kertomuksen kertomuksena, ja sellaisena totena. Eihän siinä mitään, ihan hyvä kertomushan siitä tuli. Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen hallitsemaan maailmaa yhdessä ja naispapit oli yhtä pahoja kuin miespapit, ja niin poispäin.
Niin. Se on jännä miten hyvin olen viihtynyt yksin noin fyysisesti ottaen, mutta muutoinhan kyllä on ollut menoa ja meininkiä.. mutta eipä tuo virtuaalitodellisuus ole kuitenkaan ihan oikeaa todellisuutta. Varmaan viihdyin koska oli ajateltavaa, just tuon teologian kanssa. Nyt se on historiaa. Ja sitä myötä myös sosialiseeraaminen niiden ihmisten kanssa, jotka hommassa oli mukana. Ei ne ole muuttuneet. Minä vain olen. Enkä oikein tiedä, mitä uutta elämään voisi keksiä virikkeeksi.
Aika epätoivoinen tuo pikkuveljeni luona väliaikaisesti ollut koditon kissa – juttu noin niinku omasta mielestä. Mulla ei ole muuten koskaan ollut lemmikkiä, joten sikäli ehkä olisi aika. Aikoinaan muistan valittaneeni kun opiskelija-aikoina ystävä toi lahjaksi viherkasvin. Olin sitä mieltä että vaatii liikaa sitoutumista. On kyllä kasvin jälkeläiset minulla edelleenkin 40 v myöhemmin hengissä.
Lapsuuden kodissani oli aina koiria ja kissoja. Itse en edes harkinnut moista riesaa itselleni. Mutta sitten aikoinaan naapurin kissalle syntyi yksi ainokainen pentu. Lapset olivat sitä mieltä että se täytyy ottaa meille. Sitten siitä tulikin ”hän” minullekin. Oli meillä muutamaa viikkoa vaille 20 vuotta. Kuoli pari vuotta sitten ja koville se otti minulle sekä nuoremmalle pojalleni, joka oli sen äärellä viimeisillä hetkillä. Nyt se ”ruukkurouva” on pienessä ruukussa tuhkana. Ruukkurouvaksi sen tai hänet nimesin, kun se kesäisin usein laiskotteli eräässä pihan betoniruukussa.
Lapsuuden kodissa ei ole koskaan ollut koiraa, mutta kissa oli aina, joka ei asunut sisällä vaan navetassa. Tämän takia en ole tottunut koiran pitämiseen. Elämän kumppanini sai syntymäpäivä lahjaksi koiran pennun, jota vastustin mutta kun seurasin sen kehittymistä, niin vähitellen aloin siihen kiintyä yhä enemmän ja enemmän.
Kun sitten piti olosuhteiden pakosta koirasta luopua, niin se otti koville. Koira antaa paljon elämään mielenkiintoista tekemistä ja mikä ehkä parasta on käyttää sitä joka päivä lenkillä, samalla saa itsekin tarpeellista liikuntaa. Usein toinen samanainen ulkoiluttaja tulee kyselemään kaikenlaista koirasta ja sen sen elämäntavoista.
Meillä tämä pikkuinen oli sellainen, että jos se ei jostain henkilöstä tykännyt, niin sen se osoitti äänekkäästi haukkumalla. Nyt kun muutimme omakotitalosta rivitaloon, niin piti ajatella naapureita seinän takana.
Kyllä lemmikkiä kannattaa harkita, jos se elämän tilanteeseen sopii.
Koira olisi tuossa mielessä hyvä, mutta on aika iso hyppy. Kissa voisi olla vähän pienempi askel, mutta kun katselin noita kissanhoitovideoita, kävi ilmeisen selväksi, että sellainen olio vaatisi varmaan koko huushollini tyhjentämistä kaikesta irtonaisesta ja roikkuvasta. Asuntoni ei ole laisinkaan kissaproof.. sitä ja tätä elektronista johtoa ja vinossa jo valmiiksi olevaa täyteen tungettua lundiaa, tasoja joiden päällä on irtoasioita. Kaapin ovien raosta kulkee erilaista lämpöjärjestelmäjohtoa, eli kissa pääsee sisään. Eikös ne kissat hypi joka paikkaan? Siis ainakin sellaiset joiden kanssa aikois 20 vuotta elää.
Miksi muuten ihmisiä ei näy kissojen kanssa kävelyllä?
Pääministerin alatyylinen kannanotto on harmillinen, sillä se mitätöi rasismin todellisen olemuksen. Rasismilla on jo nyt lukuisia merkityksiä ja tällainen pilkkakirveskäyttö ei oikeastaan edistä mitään myönteistä näkökulmaa.
Samaan aikaan kuin uskonnollisessa keskustelussa hiljalleen luovutaan perisynnissä kieriskelystä, rinnalle nousee uusi poliittinen keskustelu, jossa ihmisiä leimataan syntisiksi tyyliin: ”Olet persu – senkin rasisti.” tai ”Tykkäät Sanna Marinista – saatanan suvakki.” tai ”Sait melkein vieteltyä nuoren naisen – olet niljakas setämies, oikea Rydman.”
Toisin sanoen samaan aikaan kuin homoseksuaalisuudesta tulee ylpeyden aihe, isänmaallisuudesta tulee pahe. Ilmeisesti on näin, että ihmismassojen ohjailu perustuu ihmisten erilaisuuden leimaamiseen.
Halla-aho on täysin oikeassa puhuessaan venäläisten, persujen ja sosiaalidemokraattien epäinhimillästämisen välttämättömyydestä. Sama pätee tietenkin erilaisiin sosiaalisen median alustoihin kuten facebook ja ne, jotka eivät käytä/käyttävät Applen tuotteita.
Toisten nimittely rasisteiksi usein kätkee oman ajattelun rasistisuuden. On ikään kuin helpompi nähdä puuairo toisen silmässä kuin kirkkovene omassa.
Hallitusohjemassa puhutaan intersektionaalisesta feminismistä haluttavana asiana. Toisin sanoen hallitusohjelma julistaa kaikki ei-valkoihoiset ei-heteromiehet toisen luokan olennoiksi, jotka eivät kykene auttamaan itseään, eivätkä tulemaan valkoihoisiksi heteromiehiksi, eli nousemaan etuoikeutettuun ihmisluokkaan. Tämä on eriarvoistavuudessaan aivan täyttä rasismia sen alkuperäisessä ja oikeassa merkityksessä.
Samaan aikaan – koska pääministeri nimeää minut rasistiksi, koska olen persu, olen siis rasisti. Sopii minulle. Jumalan ehtymätön armo lankeaa myös meidän rasistien ylle ja kaikkinainen katumus kuuluu menneeseen aikaan..
”Toisin sanoen samaan aikaan kuin homoseksuaalisuudesta tulee ylpeyden aihe, isänmaallisuudesta tulee pahe.”
En ole kenkään kuullut pitävän isänmaallisuutta paheena. Tietty nationalismi sitä voi sen sijaan olla. Isänmaallisuus ja nationalismi eivät ole suoria synonyymejä. Aivan liian monet suuret sodat ovat syttyneet juuri fanaattisen nationalismin huumassa.
”Toisin sanoen samaan aikaan kuin homoseksuaalisuudesta tulee ylpeyden aihe, isänmaallisuudesta tulee pahe.”
En ole kenkään kuullut pitävän isänmaallisuutta paheena. Tietty nationalismi sitä voi sen sijaan olla. Isänmaallisuus ja nationalismi eivät ole suoria synonyymejä. Aivan liian monet suuret sodat ovat syttyneet juuri fanaattisen nationalismin huumassa.
Jos olisi kissa- ja koirapuolue, niin äänestäisin kissaa. Mutta mitä tulee venäläisten epäinhimillistämiseen: minäkin olen rahoittanut aseita Ukrainaan ja julkisesti kertonut tästä, ja sitten vasta myöhemmin on tullut mieleen, että oliskohan parempi harrastaa dehumanisointia ihan vain hiljaa itsekseen. Tiedän, että aseet ovat tappamista varten, mitäs sitä peittelemään. Toisaalta kun esimerkiksi Dnipron ohjusiskusta kertovia uutisia kommentoidaan nauruemojeilla ja venäjän lipuilla, niin eihän oikeat ihmiset semmoista tee.
Vai tekeekö? Mihin tässä voi rajan vetää…
En pitänyt Karin, Oksasen tai Halla-ahon kannanotosta, enkä ymmärrä miksi pitää tappamista karnevalisoida… Kuka tätä osaisi ymmärtää? Onko karnevalisoijien joukossa uskovia? Mietin vaan. Siitä ihmisarvosta kun jotkut mainitsevat.
Muistan sinun kommentoineen jotain positiivista ukrainalaisten tyylistä suhtautua ”reippaasti” ”ilotellen” vai mikähän olikaan sana, sotaan. Selviytymiskeino kaiketi.
Kari sai terveisillään kyllä ilmeisesti aikaan sen että rahaa ammuksiin kertyi enemmän. Tarpeeksi isot kemut, niin nenäpäivä tuottaa? Itse mietin, että eikö niillä sotilailla ole muuta tehtävää kuin kirjailla suomalaisten terveisiä ammuksiin.
On tämä aika hurjaa nähdä silmiensä edessä tällainen ”natsi-Saksan nousu”. Hallamaa luennoillaan mainitsi teologisessa, että saksalaisilla meni 2 viikkoa, kun yhtäkkiä kansa oli muuttunut sivistyneestä natseiksi. Sanat eivät hänen. Niitä en valitettavasti tarkkaan muista.
Mua ilahduttaa loputtomasti ukrainalaisten optimismi, että Venäjä on lyötävissä ja toivottavasti he säilyttävät sen, vaikka oikeutetusti ovat myös täynnä vihaa. Varmaan tuo optimismi tarttuu ja ”nenäpäivällä” on vahva voima. (Hmm, oliskohan tuosta pidemmän blogitekstin otsikoksi?)
Ukrainalaiset tietää sen, että jos häviävät sodan niin heitä kohtaa miehittäjä käyttäisi samoja raakuuksia mitä nyt he kohdistavat siviileihin.
Venäjä hyökkäsi ilman todellista syytä paljon pienemmän naapurimaansa kimppuun ja on ahdistellut tätä jo v. 2014 lähtien. Ukrainaa saa ja pitää auttaa, että tämä saa tunkeutujan tyystin pois alueilta, jotka sille eivät kuulu. Eli tavallisten kansalaisten on ok avustaa rahallisesti aseiden hankinnassa, mutta kranaattiterveisten ei tarvitse olla se keino. Se juuri on sitä karnevalisointia.
Samoin vihollisen dehumanisointipuheet on syytä jättää. Sellaiset eivät edistä mitään. Kyllä ukrainalaiset jo itse tietävät, miten toimivat vihollista ja tunkeutujaa vastaan taistellessaan.