Ei armoa. Teloitetaan.

Kirjoitin täällä vähän aika sitten teloituksista. Ristiteloituksesta ja kuinka USA:ssa eräissä osavaltioissa on ryhdytty käyttämään kivääriosastoteloitusta, kun kemikaalifirmat kieltäytyvät toimittamasta myrkkyjä teloituksiin. Ylipäätään on merkillistä, että kuolemanrangaistus on vielä edelleen käytössä monissa maissa, mutta varsinkin se, että USA:n osavaltioissa se on voimassa. Maa, joka olettaa olevansa ihmiskunnan kehityksen kärjessä. Jo koko ajatus ihmisen hengen ottamisesta valtion toimesta, on järjetön. Ei se ole mikään rangaistus. Se on kosto. Aivan kuten Jumala kostaa kaikille pahat teot isistä poikiin ja kaiketi äideistä tyttäriin. Ikuinen kadotus. Eikä vain pahoista teoista, vaan vain siitä, että pitää tätä mielikuvitusolentona. Kuolemanrangaistus on voimassa pääasiassa maissa, joissa on uskonnollinen johto, uskonnonomainen ideologia tai autoritaarinen hallinto. USA:ssakin kuolemanrangaistuksen kannatus on vahvinta uskonnollisessa oikeistossa.

Sattumoisin facebookin muistoissa tuli nyt tänään esille 2.7.2019 julkaisemani lyhyt kirjoitus, jonka julkaisen nyt täällä jatkona edelliselle jutulle vain hieman stilisoituna.

Kuolemanrangaistus hävisi meiltä käytännössä vain joku aika sitten. Rauhanaikainen nirri pois -tuomio poistui v. 1949 ja sodanaikainen vasta v. 1972. Viimeinen rauhanaikainen teloitus tapahtui v. 1825, jolloin yksi satunnainen renki, joka kiljupäissään ja pikaistuksissa tappoi yhden juhlavieraan omissa nimipäiväjuhlissaan.

On mielenkiintoista, että päätös rauhanaikaisten kuolemantuomioiden poistamisesta tuli Venäjältä. Nikolai I sen poisti 1826, kun valtaan nousi. Hän ilmoitti armahtavansa kaikki tuomitut, kun Venäjältäkin kuolemantuomio oli lakkautettu. Kyllähän se sittemmin sinne taas tuli, kuten tiedämme.

Mielenkiintoista on sekin, että kuolemantuomioiden pysymistä Suomessa Ruotsin vallan aikana piti yllä varsinkin luterilaisuus. Kun kerran Raamattu ja siinä olevina lukuisat kuolemanrangaistukset. Teloitustuomio tuli 70 eri rikoksesta. Noituus tietty oli yksi näistä. Kustaa III yritti lieventää sanktiokäytäntöjä, mutta säädyt ja eritoten papit panivat hanttiin. Nämä lopulta pistivät Kustaan itsensä pois päiviltä.

Luterilaisuus oli kuolemanrangaistuksen peruste, koska Raamattu määräsi niin. Ja valtiovallalle se sopi hyvin, koska sillä saatiin hyvin hallittua alempia yhteiskuntaluokkia. Papit olivat tyytyväisiä, säädyt olivat tyytyväisiä, kaikki hyvin.

Niinpä niin. Kristinusko, se armon ja anteeksiannon uskonto.

Olen lueskellut tässä kirjaa Pohjolan noituus. Siinä kirjoittaja Karoliina Kouvola kertoo, että Ruotsi-Suomen alueella viimeinen noitarummun käytöstä kuolemantuomion saanut oli piitimensaamelainen Lars Nilsson. Hän oli käyttänyt rumpua saadakseen kuolleen poikansa uudelleen eloon. Karua. Uskomuksella rangaistiin lopullisella ratkaisulla toisen uskomuksen harjoittaja. Hänestä tehtiin varoittava esimerkki. Ruumis poltettiin julkisesti saamelaisten hengellisyyden välineiden kanssa. Kerrotaan myös, että Suomen puolella saamelainen Aikia Aikianpoika tuomittiin myös kuolemaan rummunkäytöstä. Hän tosin kuoli matkalla teloituspaikalle Kemiin. Tai sitten hän näytteli kuolemansa ja pakeni. Tarkempaa tietoa ei taida olla.

Kun kristinuskoa alettiin levittää tänne, oli ajettava vanhat uskomukset pois tieltä. Vuonna 1686 luterilaisuus tuli pakolliseksi Ruotsin valtakunnassa. Saamelaisia käskettiin rangaistuksen uhalla tuomaan kaikki noitarummut ja rituaaliesineet viranomaisille tuhottaviksi.

Noista ajoista ei ihmiskunnan historian mitassa ole myöskään kovin pitkää aikaa, suunnilleen saman verran kuin nykytiede on muuttanut maailmaa ja ajanut uskontoja ahtaammalle.

Kristinuskon piirissä toistetaan mieluusti sanaa ”armo”. Armollisuus on kuitenkin pelkkää sanahelinää uskonnossa, jossa armottomuus on selvää, jos ei usko ja ”ota Jeesusta vastaan”. Fundamentaalikristitty kansanedustaja Päivi Räsänen on tyystin armoton niitä kohtaan, jotka toteuttavat omaa seksuaalisuuttaan toisin kuin Räsänen sen itse omassa maailmassaan näkee. Pride on synti ja häpeä. Hänen armoton sanan säilänsä on nyt kohdistunut puolueensa hallituskumppaneihin, kun muutama ministeri oli mukana Pride-marssilla. ”Kenen luvalla ja päätöksellä?”, hän tivaa twitterissä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial