Dogmatiikan lopulliset alkeet

2. opinkappale – Jumala On Armollinen

’Jumala on armollinen’ on ydinteema jokseenkin kaikissa uskonnoissa. Armollisuus merkitsee anteeksiantoa, myötätuntoa ja rakkautta, ja nämä ovat keskeisiä ominaisuuksia, jotka liitetään jumalalliseen olentoon useimmissa uskonnollisissa traditioissa.

Kristinuskossa Jumalan armo on yksi sen keskeisimmistä opetuksista. Uskotaan, että Jumala antoi ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuolla ihmiskunnan syntien tähden. Tämä uhraus kuvastaa Jumalan rajatonta rakkautta ja halua antaa anteeksi ihmisten virheet. Jeesuksen opetuksissa armo korostuu erityisesti: hän paransi sairaita, antoi anteeksi syntisille ja opetti seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan. Tämä armo ei ole ansaittua, vaan se annetaan ilmaiseksi ja ehdoitta, mikä tekee siitä erityisen voimallisen.

Islamissa Allahin armo on keskeinen teema. Koraanissa Allahia kuvataan usein armollisena ja laupiaana. Muslimit uskovat, että Allahin armo ylittää ihmisen synnit, kunhan tämä katuu vilpittömästi ja pyrkii parantamaan tapansa. Päivittäiset rukoukset, paasto ja hyväntekeväisyys ovat keinoja, joilla muslimi voi osoittaa kiitollisuuttaan ja saada osakseen Allahin armoa.

Buddhalaisuudessa armollisuus nähdään myötätunnon ilmentymänä. Buddha opetti, että jokaisen tulisi kehittää myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Tämä myötätunto ei ole vain filosofinen käsite, vaan se näkyy konkreettisina tekoina, kuten auttamisena ja anteeksiantamisena.

Vaikka käsitys jumalallisesta armosta vaihtelee uskontojen välillä, sen ydin on universaali: armollisuus tuo lohtua, toivoa ja mahdollisuuden uuteen alkuun. Se muistuttaa meitä siitä, että inhimillisyys ja rakkaus ovat tärkeämpiä kuin virheet ja puutteet. Tätä armoa meidän tulisi pyrkiä ilmentämään omassa elämässämme, olipa taustamme tai uskomme mikä tahansa.

Luomisen yhteydessä Jumala antoi ihmiselle tehtäväksi täydellisen maailman rakentamisen. Maailma on siis keskeneräinen. Virheiden ja puutteiden korjaaminen on annettu ihmisen tehtävä. Tätä tehtävää toteuttaessaan ihmisellä on mahdollisuus kehittyä enemmän Jumalan kaltaiseksi.

Eksynyt sielu saattaa kokea Jumalan olevan julma, koska maailma ei ole täydellinen. Lehdistö uutisoi mieluummin ikävistä asioista, kuin iloista ja onnistumisista. Sosiaalinen media omalta osaltaan vahvistaa ihmisiä tarttumaan elämän synkkiin sävyihin.

On hyvin olennaista oppia näkemään ja kokemaan Jumalan armollisuus. Maailmassa on enemmän hyvää kuin pahaa. Maailman näkeminen armollisin silmin edistää ihmisen hyvinvointia.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
14 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Armosta. On äärimmäisen mielenkiintoista, että Jeesus ei Utssa puhu missään yhteydessä sanakaan armosta eli ei käytä kertaakaan kreikan ao. termiä charis=armo.

Seppo Heinola

Empatia ja armollisuus eivät suoraan korreloi. Pyöveli saattaa olla hyvinkin empaattinen mestattaviaan kohtaan. Kysymys on ns. pelastuksen ehdoista ,joissa Jeesuksella ei ollut armo vaan lähimmäiselle tehdyt teot,mikä ilmenee Matteus 25:ssä erinomaisen tarkasti.

Viimeksi muokattu 4 kuukausia sitten by Seppo Heinola
Kalevi Kauppinen

”Armo on jumalallista apua ja voimaa, jota saamme Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla. Armon ansiosta me pelastumme synnistä ja kuolemasta. Lisäksi armo on kaiken mahdolliseksi tekevää voimaa, joka vahvistaa meitä päivästä toiseen ja auttaa meitä kestämään loppuun asti. Meitä vaaditaan ponnistelemaan, jotta voimme saada Herran armon täyteyden.”

https://www.churchofjesuschrist.org/study/youth/learn/ap/atonement/grace?lang=fin

Yki Räikkälä

Kristinopin mukaan synnitöntä ihmistä ei olekaan. Siis Jeesus, jonka kristinopissa mainitaan olevan tosi jumala ja tosi ihminen samaan aikaan, on siis paradoksi. (tosin on myös niin, että minä itse, kuten lukuisat muut, olen synnitön. Synti kuuluu uskontoon. Uskonnoton on siis synnitön.)

Uskovien piirissä minut käsitetään ”eksyneeksi sieluksi”. Minä en pidä kristinuskon jumalaa julmana siksi, että maailma on epätäydellinen, jonkalainen se nyt luonnostaan vain on, vaan siksi, että tämä on käsittämättömän julma despootti ja sadistinen. Tämän ”armokin” on ehdottoman ehdollista.

Viimeksi muokattu 4 kuukausia sitten by Yki Räikkälä
Kalevi Kauppinen

”(tosin on myös niin, että minä itse, kuten lukuisat muut, olen synnitön. Synti kuuluu uskontoon. Uskonnoton on siis synnitön.)”

Onko sinun mielestä niin että syntinen kääntymällä uskonnottamaksi hänestä tulee synnitön. Haluatko syntiselle valita tämän tien joka vapauttaa ihmisen oikeaan vapaaseen elämään jossa ei tunneta vastuuta kenellekään. Suositteletko tunnontuskissa olevaa ihmistä kääntymään pois uskonnosta.

Yki Räikkälä

Vapaudu uskon kahleista – aloita synnitön elämä! 🙂

Mikä sellainen ”vapaa elämä” on, jossa ei tunneta vastuuta kenellekään..? Aivan höhlä ajatuskin!

Minä siis en suosittele kenellekään uskovalle ryhtymään uskonnottomaksi. Se on jokaisen oma asia ja päätettävä juttu. -Vaikka hyvinkin voin kyllä suositella elämää ja arkea, jossa ei alituiseen tarvitse pelätä jossain rajan takana odottaa hirmuista rangaistusta…

Yki Räikkälä

Ilmeisesti jonkinlainen lopullisen oikeudenmukaisuuden tarve on osa ihmisen olemusta.

Tämä on aivan ilmeistä. Kuten myös pappien ja monien uskovien rangaistuksella pelottelu on selvää kuvitellulla armolla ratsastamista ja omahyväisyyttä.

Markku Hirn

Kaikkiu maailmanuskonnot suhteessa Jumalaan puhuvat tarpeesta lepyttää Jumalan viha syntisiä ihmisiä tai syntiä , mikä on sama asia, kohtaan, uhreilla eikä kristinusko ole poikkeus. Islam on se uskonto joka luottaa eniten Jumalan armoon ja ilman uhreja.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial