Ateistinen uskonnoton

Tunnettu standup-koomikko Ricky Gervais esiintyy 11.3. Helsingissä. Hän on ateisti, vaikka ei sitä haluaisikaan olla. Se, että hän on ateisti, johtuu vain siitä, että ihmiset ovat keksineet sellaisen jutun kuin jumala. Jos eivät olisi keksineet, ei Gervaisin tarvitsisi kieltää tätä. Miksi sellainen on aikoinaan keksitty, on toinen ja vähän laajempi juttu, eikä siihen ole tässä nyt tarvetta kummemmin puuttua. Tietysti olisi mielenkiintoista kuulla uskovalta vastaus kysymykseen: miksi jumala on keksitty? -Tosin taidan tietää vastauksen jo.

En ole ollut milloinkaan oikeasti uskossa. Jumala, Jeesus, enkelit ja puhuva käärme olivat minulle yhtä todellisia kuin oli Hannu ja Kerttu, Aku Ankka, Pertsa ja Kilu ja niin edelleen. Olenko ateisti? Nimitykset ovat minulle jokseenkin samantekeviä. Ateisti -termi on tässä luterilaisuuden kyllästämässä kulttuurissa saanut kuitenkin negatiivisen painolastin. Ateistit on täällä katsottu jo vuosikymmenien ajan rinnastettu kunnottomiksi ja vähintään epäilyttäviksi.

Olen uskonnoton, mutta en vain uskonnoton. Nimittäin joku voi kaihtaa kaikkia uskontoja ja pitää niitä ihmisten kehitteleminä järjestelminä, mutta uskoa silti ylimaalliseen olentoon, jota ilman ei mitään voisi olla. Itse pidän tällaisen olennon olemassaoloa erittäin epätodennäköisenä. Minulla ei ole mitään syytä pitää jumalia muuna kuin ihmisen keksintönä. Uskoni tällaiseen olentoon on niin heikko kuin vain voi olla. Olen siis ateistinen uskonnoton.

Ricky Gervais kysyy, että jos Jumala on olemassa, miksi tämä teki hänestä ateistin. Samaa olen miettinyt omalta kohdaltanikin. ”Kuvittele, että uskoisit joulupukkiin ja hammaskeijuun vielä aikuisenakin. Tappaisit ja aloittaisit sotia tämän uskon takia”. Niin, monet, jotka uskovat Jumalaan, ovat aloittaneet sotia ja ovat teurastaneet väärin uskovia tai pahoinpidelleet uskomattomia. Monet, jotka uskovat Jumalaan, ovat antaneet lapsilleen ymmärtää, että joulupukki tai hammaskeiju on olemassa. Mutta aikuisina itse uskovat näkymättömään olentoon.

En muista koskaan miettineeni tosissani, että olisi joku todellinen olento tuolla taivaassa, joka vielä tarkkailee minua jatkuvasti, menin minne tahansa, vaikka WC-pöntölle istumaan. Hyvä, etten miettinyt. Pää siitä olisi tullut kipeäksi – mitä järkeä siinä olisi, että tuolla joku pitkäpartainen (tietysti) hahmo näkisi aivan kaiken ja tietäisi milloin menen vessaan asioilleni ja tarkkailisi minua sielläkin. Tarkkailisi, mitä murrosikäiset pojat tekevät vessan lukitun oven takana jne.

Tilanteita, joissa tuo hahmo meitä tarkkailee, voi vain kuvitella. Ja sitten tämä merkitsee ylös jokaisen rikkeen, sellaisenkin, jota viaton kunnollisesti eläväksi kuvitteleva tavan kulkija ei rikkeeksi edes ymmärrä. Eikä kyse olisi edes oikeasta pahantekijästä. Mutta mehän kaikki olemme syntiä tehneet… Kristinusko on pelotuksen uskonto.

Ja Jumala tuntee kaikkien sydämet. Siis miljardien ihmisten..? Sehän on ihan yhtä uskottavaa kuin se, että joulupukki käy jakamassa jouluyönä maailman kaikille lapsille joululahjat. Tai se Tenavissa Epun kurpitsamaalla odottama Suuri Kurpitsa, joka kerran tulee tuoden iloa ja lahjoja (mielenkiintoista muuten, että Charles M. Schulz oli uskossa). Mutta kristitty uskoo siihen, pelästyy omia pahansuopia ajatuksiaan ja rukoilee heti anteeksiantoa. Kristinusko on pelotuksen uskonto.

Useissa keskusteluissa uskovien kanssa käy niin, että uskova esittää todisteeksi Jumalasta koko maailman, luonnon ja universumin. Ja minut itseni. Joskus minulta on vaadittu todisteita siitä, ettei Jumalaa ole. Ja mitä minulla on esittää? Ei muuta kuin ehkä luonnontiede. Uskova sanoo sitten, että tiede tutkii Jumalan luomistyötä. Niinhän sitä on helppo sanoa. Tiede mittaa kuitenkin sitä mikä on mitattavissa. Jumala ei ole, joten jumalaa ei voi tutkia. Ei edes teologia.

Ricky Gervais: ”Jos haluat kieltää jotakin, älä valitse evoluutiota tai holokaustia. Kuulostat typerältä, liian paljon todisteita. Valitse Jumala tai homeopatia.” Todistustaakka on sillä, joka esittää väitteen. Uskova esittää väitteen Jumalasta. Hänen pitää esittää todisteet. Mutta kun ei voi. Jumala on kaiken empiirisen tutkimuksen ulkopuolella. Jumala, enkelit, kerubit, saatana ym. olennot ovat niin abstrakteja, etteivät ne ole falsifioitavissa kuten tieteen keinoin saadut tulokset ja teoriat. Jumala on yhtä vankka uskomusjärjestelmä kuin homeopatia.

Jos kävisi niin, että tiede todistaisi aivan uuden jumalan, ateistit uskoisivat tähän, mutta uskovat hylkäisivät todisteet (Ricky Gervais). Vaikka tosin, jos näin kävisi, eivät ateistit uskoisi, vaan heillä olisi tieto. Uskonnot ovat edelleen olemassa siksi, ettei niitä voi todistaa tosiksi sen kummemmin kuin vääriksikään.

Uskova voi väittää, että luonnontieteellinen selitys maailman synnystä on sovitettavissa yhteen luomisen kanssa ja perustellusti. Mutta yhtäkään hyvää ja järkeenkäypää perustelua ei ole esitetty. Yksi argumentti, mitä uskovat esittävät todisteeksi Jumalasta, on hienosäätö. Luonnonlakien taustalla olevat perusparametrit ovat niin hienovaraisesti ”säädetyt”, että jos jotakin niistä muuttaisi desimaalin miljoonasosankin verran, ei mitään voisi olla olemassa. Mutta se ei riitä. Miksei universumi olisi olemassa nimenomaan siksi, että kaikki ne perusparametrit ovat sattuneet asettumaan juuri sellaisiksi kuin ne ovat?

Uskova voi kertoa myös, että maapallo sijaitsee juuri sopivalla vyöhykkeellä, jossa elämä on mahdollista. Sille on kolme syytä: välttämättömyys, sattuma tai tarkoitus. Ja jatkaa: universumin tai maapallon ei ole pakko olla olemassa ja sattuman mahdollisuus on niin häviävän pieni, että sen voi sulkea pois. Jäljelle jää tarkoitus. Mutta mikä se tarkoitus on? Tarvitsiko Jumala niin kipeästi seuraa, että loi meidät tänne? Sekö se tarkoitus oli? Mihin Jumala tarvitsi ihmistä? Tai ylipäätään mitään siitä aineellisesta, minkä me vajavaiset täällä tunnemme?

Se, että täällä maapallolla on elämää ja ajattelemaan (ja uskomaan) kykenevä ihminen, ei välttämättä ole sattuma. Kun kerran universumi on vaivautunut olemaan olemassa omine luonnonvakioineen ja -lakeineen, lienee elämän syntyminen vain johdonmukainen kehityskulku. Todennäköisesti universumissa on elämää siellä täällä, on ollut ja tulee olemaan. Linnunradallakin voi olla runsaasti sivilisaatioita. Mutta emme tiedä niistä mitään, emmekä ehkä tule tietämään. Välimatkat ovat niin järjettömän suuria. Ja aikaperspektiivi. Linnunradan mitassa omat radiosignaalimmekin ovat ehtineet varsin lyhyen matkan päähän. Siksi kai mikään muu sivilisaatio ei ole havainnut meitä. Emmekä me niitä muita.

Sitten tulee mieleen se meidän perisyntimme pahuus. Mehän olemme syntyjämme niin pahoja, ettei mitään rajaa. Miksi me olemme sellaisia? Jos Jumala kykeni luomaan universumin, jossa hienosäätö on niin paikallaan, ettei miljoonasosaakaan parane mennä mistään muuttujasta pitelemään, niin miksei se hienosäätö toiminut meissä luoduissa? Vai säätikö Hän meidät tällaisiksi juuri siksi, että saisi meistä ajankulua? Saa katsella ja naureskella typeryyksillemme ja kompasteluillemme? En ymmärrä. Ja sitten tämän piti tehdä meistä eri etnisiä ryhmiä ja useine eri uskontoineen, jotta oikein kunnolla riitelisimme ja sotisimme toisiamme vastaan. Universumiin hienosäätö, mutta meihin ihmisiin karkeasäätö.

Eräältä uskovalta tarkka lainaus: ”Jumalaa saa yrittää ymmärtää eikä ole esimerkiksi määritelty, mitä me emme voi Jumalasta käsittää”. Ja jatkaa: ”Jumalassahan ihmistä pelottaa se, että suostuu nöyrtymään jonkun toisen omistukseen ja menettää kontrollin omaan elämäänsä”. Tosiasiassa uskovia pelottaa hirmuinen rangaistus tuolla puolen. Kristinusko on pelotuksen uskonto.

Minä en ymmärrä sellaista jumalaa, kuin kristinusko esittää. Enkä ymmärrä, miksi palvoa sellaista jumalaa, jota tulee pelätä, kuten kristinoppi opettaa. Kristityt yrittävät, mutta eivät milloinkaan ymmärrä. Tai sitten heidän ajatteluunsa sisältyy kognitiivinen dissonanssi. Minä en välttämättä ymmärrä uskovaa, mutta ymmärrän kyllä tarpeen uskomiseen. Minulta se puuttuu. Uskova ei taas ymmärrä ateistia. Hän väittää, että ateismi on vain yksi uskonto. Ricky Gervais: ”Kun sanoo ateismin olevan yksi uskonto, on se sama kuin sanoa ei-hiihtämisen olevan harrastus. En ole milloinkaan hiihtänyt, joten se on minun suurin harrastukseni. Minä teen sitä itse asiassa koko ajan”. En minä usko siihen, että en usko. Minulta vain puuttuu usko jumalaan. En usko ufoihinkaan. Enkä homeopatiaan. Enkä enkeliterapiaan.

Elän siis uskonnottomana ateistina ja ilman jumalaa. Mistä minä olen jäänyt paitsi? En mistään. Ainakaan mistään sellaisesta mitä mikään uskonto voisi tarjota.