Millä tavoin käytämme aikaamme silloin kun on vapaata. Onko niin, että aina pitää olla jotain toimintaa, katsomme televisiota, räpläämme tietokonetta tai puhelinta, pelaamme pelejä tai jotain muuta. Pelkäämmekö sitä, jos ei ole mitään tekemistä, vaan joudumme olemaan itsemme kanssa yksin. Tämä yksin oleminen itsensä kanssa tuntuu joillekin olevan tuskallista.
Minusta on hyvä olla tekemättä mitään, ajatella elämän tärkeitä kysymyksiä, mikä on elämämme tarkoitus, mistä tulemme ja minne menemme, kun aikamme päättyy. Onko ihmisellä sielu, joka on kuolematon. Onko Ikuista elämää kuolemamme jälkeen ja mihin sielumme sitten joutuu, kun aikaa ei enää ole.
Miten kaikki on saanut alkunsa, kysymys, johon ei ehkä koskaan saada ratkaisua se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Miten ihminen on tullut tähän maailmaan, ja miten ihminen häviää tästä maailmasta.
Nyt koronan aikana moni varmaan miettii näitäkin kysymyksiä, mikä on edessä, jos sairastuu. Espanjan tauti viime vuosisadan alussa niitti kuolemaa ja kärsimystä, onko meillä sama kohtalo, ennen kuin laumasuoja saavutetaan.
”onko meillä sama kohtalo, ennen kuin laumasuoja saavutetaan.”
Ei ole. Näyttäisi, että omikron tappaa monikertoja vähemmän kuin tavallinen vuosittainen influessa. Jos olet ilman rokotetta ja sinulla on omikronoireita, ja virallinen testitulos, joudut vähemmän todennäköisesti sairaalaan kuin 2-3 kertaa rokotetut, mutta vähän useammin kuin 1 kertaa rokotetut. Jos joudut sairaalaan, keskimäärin siellä viivytään vajaa 2 päivää – 3.4 päivää vähemmän kuin deltan tapauksessa.
53000 omikron tartunnan saaneesta kuoli 1 ja 17 000 deltatartunnan saaneesta kuoli 14. Näin Kaliformiassa joulukuun aikana, kun molemmat variantit olivat samaan aikaan samoissa hoitopaikoissa.
Tutkijasielut tarkistakaa, mulla on jo mennyt puoli päivää tätä selvittäessä.
https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2022.01.11.22269045v1.full.pdf?
Taulukkossa S3 on käytetty jotain ennustemallia, jonka mukaan rokotteet edelleen suojaavat, mutta en tuota mallia ymmärrä, joten jätän sen huomiotta tai odottamaan mallin selittäjiä. Tulokset voivat aivan hyvin olla hämäystäkin koska rahoittaja on CDC, jenkkien viranomainen, joka on rokotteita lobbaamassa. Sen sijaan taulukot jotka ymmärrän ovat riittäviä kertomaan minulle, että huoletta vaan elämään.
PS. Alan ihailla Sanna Marinia. Kivasti on jättänyt viranomaiset tappelemaan julkisuudessa… hieno juttu.
Ennen kuin laumasuoja saavutettaisiin, niin pitäisi olla rokotettuja yli 90% asiantuntijoiden mukaan. Tuntuu vähän siltä, ettei tähän päästä lähitulevaisuudessa, joten ei hyvältä näytä.
Ei laumasuoja tule pelkästään rokotuksista, vaan tehokkaamin vielä sairastetuista taudeista, koska silloin muodostuu monipuolisempia vasta-aineita, jotka kohdentuu koko virukseen eikä vaan johonkin piikkiproteiiniin. Tai siis ”tauti” voi varmasti olla myös oireeton ja silti jotain altistumista tulee. Omikron hoitaa laumasuojan kuntoon. Olisikohan huomenna jopa Taunon muinaisten laskelmien mukaan tartuntojen huippu lähellä? Sitten vielä rullaillaan mäkeä alas kaikessa rauhassa, ja siinä on sitten laumasuoja, jonka seurauksena korona on jatkossa vähemmän tuhoisa tauti kun influenssa menneinä vuosina.
Vaikuttaisi siltä, että pääkaupunkiseudulla taudin huippu alkaa olla lähellä. Alas tullaan yhtä nopeasti kuin on noustukin, eli ei ei ole mitään laskettelua. Täällä pohjoisemmassa tautihuippu on vasta tuloillaan. Voi toki olla niinkin, että täällä on ihmisiä niin harvassa, ettei omigronkaan oikein saa ihmisistä otetta. Saapa nähdä.
”ei ei ole mitään laskettelua.”
Niin lähinnä kait ajattelin semmoista syöksylaskettelua, mutta ei tuossa vauhdissa kyllä taitaisi olympiatason laskettelijakaan pysyä perässä. Ei ole tosin oikein selvä itselleni tullaanko sieltä syöksyen alas kuitenkaan ihan lähtöpisteeseen. Muistaakseni E-Afrikassa jäätiin toistaiseksi ainakin aiempaa korkeammalle tasolle. Ehkä se kiertelee vielä hissukseen ne syrjäisimmätkin paikat… tosin yhtä syrjäisiä kuin Suomessa. E-Afrikan lähtötaso oli käytännössä ilman deltaa, kun taas Suomessa oltiin jo lähtötilanteessa korkealla.
Eilen tiedotustilaisuudessa – vihdoin – sanoivat että kaksi viikkoa on ollut Suomessa jo pelkästään omikronia. Tiedä sitten kuuluiko heidän ”kattavaan otokseen” myös pohjoinen Suomi.
Minusta tuntuu, että olen ollut suurimman osan elämästäni tekemättä mitään. Eipä tuo ole haitannut, vaikka olenkin syntyjäni perin laiska, on toimeen joten kuten täten tultu. Yksin oleminen on minulle yleensä luksusta, vartti-introvertti kun olen. Tosin pitkästyn usein omaan tylsään seuraani, joten täytyy olla vähän muutakin ärsykettä. Ärsykkeinä ja ajanvietteenä toimii hyvin kirjat. Ja tietty tämä blogimetsä…
Tot maar minä muiden muassa olen mietiskellyt, miksi tämä kaikki on ja mistä se on lähtenyt. Sitäkin tietysti, onko sitä ”ikuista elämää” kuolemamme jälkeen. Itse asiassa sitä en ole miettinyt enää pitkiin aikoihin. Lakkasin sitä miettimästä jo kauan ennen kuin lakkasin olemasta hällävälisti eli ryhdyin miettimään uskontoa, sen merkitystä ja miksi monilla on tarve uskoa jumaliin. Selvitin jo kauan sitten itselleni sen, että se kaikki on tässä ja nyt itse kullekin, ja me kaikki määrittelemme kukin oman elämämme merkityksen ja tarkoituksen. Itse en ole noita juurikaan määritellyt. En ole katsonut sitä olennaiseksi. Olennaista on elää ja nauttia, jos vain kykenee, ja tehdä asioita omaksi ja toisten hyväksi. Ja niinpä olen varsin paljon tehnytkin. Neljän lapseni hyväksi ja työssäni muiden hyväksi. Itse olen siitä saanut runsain mitoin sisältöä. Mitä muuta tarkoitusta tai merkitystä vielä kaipaisin? Elämä on hankalaa, monisyistä ja epäoikeudenmukaista, monet eivät kykene nauttimaan elämästä syistä ja toisista. Voin olla kiitollinen siitä, että olen syntynyt tähän maahan ja näihin olosuhteisiin tällaisena kuin olen. Eräänlainen lottovoitto, johon itselläni ei ole ollut osaa, arpaa eikä maksettua lottokuponkia. Tosin maksan veroja tämän suhteellisen hyvin toimivan yhteiskunnan toimimiseen, joten olen osa tätä suhteellisen hyvää hyvinvointia maassamme.
Häviän täältä aikanani. Vaivun lopulta uneen josta en enää herää. Joka yö vaivun uneen, jolloin en suunnilleen ole olemassa. Vain lyhyet hetket näen unia, joissa elän toista todellisuutta kummallisuuksineen, mutta suurin osa yöunistani olen kuin tästä maailmasta hävinnyt. Olen elänyt jo varsin pitkään, joten minulla ei ole mitään syytä pelätä sitä viimeistä unta, tulee se sitten milloin hyvänsä.
Muutama päivä sitten Esko Valtaoja kertoi Ylen ohjelmassa, Itse asiassa kuultuna, omasta maailmankuvastaan. Mielenkiintoista oli se, että hän sanoi, ettei ole ateisti, vaikka ei uskokaan jumaliin, hän jätti oven raolleen kaikkiin mahdollisuuksiin, joita voi olla olemassa, vaikka ei sitä tiede voi todistaa.
Ateistit ovat varmoja asiassaan, vaikka eläkkeellä oleva tähtitieteilijä sitä ei ole. Uskon, että jokainen jossain elämänvaiheessaan pohtii näitäkin asioita, vaikka ei niistä puhu eikä kirjoita. Jos näissä asioissa tukeutuu vain toisten mielipiteisiin, niin se mielestäni on huonoin vaihtoehto omalta kannaltaan. Jokaiselle on annettu järki ja ajattelukyky käytettäväksi, miksi emme sitä sitten käyttäisi oman maailmankuvan luomiseen kohdallamme.
Esko Valtaoja on agnostikko ja varsin hällävälisti jumaluuksien suhteen. Oma ateismini perustuu siihen, ettei minulla ole mitään syytä olettaa jonkun jumalan olemassaoloa. Minulla siis ei ole yksinkertaisesti mitään syytä uskoa jumalaan. Agnostinen ateisti olen taas sikäli, etten voi olla varma, ettemmekö eläisi jonkun tuntemattoman olennon luomassa ”pelissä”… Me, siis ihmiskunta, emme liene tulevan milloinkaan tietämään sitä. Mutta silti, mitä enemmän ihmiskunta saa tietoa luonnosta ja universumin saloista, sitä vähemmän jää mahdollisuuksia ja tilaa millekään yliluonnolliselle olennolle.
Ateistit pääsääntöisesti siis eivät usko niihin jumaliin, mitä uskonnot tuputtavat. Sen sijaan he eivät kiellä sitä mahdollisuutta, etteikö tuolla jossain olisi valtaisasti meitä kehittyneempiä sivilisaatiota. Sellaisia, jotka voisivat olla suunnilleen ikään kuin ”jumalan” kaltaisia.