Tapaus Eino Altis

Edellisen kirjoitukseni (Lemmy meets Religion) eräässä kommentissa mainitsin asian, että toisen maailmansodan aikaan juutalaispakolaisia pyrki satoja Itävallasta, Saksasta ja muualta Suomeen ja lähes kaikki käännytettiin. Vene oli täynnä. Jo vuodesta -33 täällä oli tiedetty, mitä Saksassa tapahtui, mutta siitä huolimatta muutamaa kymmentä enempää ei maahan päästetty. Ainakin kahdeksan juutalaispakolaisen Valpo lähetti sittemmin Saksaan varmaan kuolemaan, kun Suomi oli liitossa Natsi-Saksan kanssa. Jopa Suomen juutalaiset vastustivat juutalaispakolaisten vastaanottamista. Valpo, joka oli EK nimeltään vuonna 1936, teki salaisen sopimuksen Gestapon kanssa yhteistyöstä kommunismin hävittämisestä. Arno Anthonin johtama Valpo toimitti Gestapon kynsiin myös satoja kommunisteja. Ja satoja Neuvostoliittolaisia sotavankeja tai kansalaisia . Ainakin yhteen luovutukseen vaikutti paikallinen kirkkoherra, joka kielsi entisen seurakuntalaisensa Suomen kansalaisuuden. Ehkä näitä tapahtui useitakin. Arno Anthoni oli muuten luvannut Gestapolle, ja hänen pyrkimyksensä oli, toimittaa Saksaan kaikki Suomen juutalaiset, listatusti 2300 ihmistä. Se ei sentään onnistunut. Tämä kuten Eino Altiin tarina Elina Sanan Luovutetut -kirjassa kerrotun mukaan.

Yksi keskitysleiriin kadonnut suomalainen kotikommunisti oli Honkajoelta (tuolloin Hongonjoki) kotoisin ollut Eino Altis. Honkajoki on tuttu paikka. Olen käynyt useasti ja kantanut hautaankin kaksi honkajokista vaimoni sukulaista. Eino oli v. 1900 syntynyt tavallinen maalainen köyhä, joka päätti lähteä Kanadaan hakemaan parempaa elämää vuonna 1920. Laman alkaessa hän muutti niin monen muun mukana Neuvostoliittoon, kun siellä kuulemma pyyhki hyvin ja työmiehiä tarvittiin. Noin neljän vuoden jälkeen hän huomasi systeemin siellä olevan susi ja pakeni Suomeen. Hänet pidätettiin ja passitettiin vankilaan ”valtiopetoksen” suunnittelusta. Valtiopetos oli siis se, että hän halusi palata synnyinmaahansa petyttyään ”työläisten valtioon”.

Tuli talvisota. Eino määrättiin linnoitustöihin, mutta ei rintamalle. Hän oli jo 39-vuotias. Sodasta palattuaan hän sai ilmeisesti jonkun sekaannuksen vuoksi syytteen heinävarkaudesta. Joku oli kuulemma luvannut hänen voivan käydä hakemassa niitä heiniä erään tuntemansa talollisen ladosta. Tai ehkä hän oikeasti tieten heinät varastikin. Köyhällä ja puutteenalaisella kynnys varastamiseen voi olla varsin alhaalla. Hän sai siitä 11 kuukautta vankeutta. Aika kova tuomio mokomista heinistä, vaikka isäntä itse oli ilmoittanut, ettei hänellä ole vaateita, kun oli heinät saanut ja korvauksen saamatta jääneistä. Vankipapereissa Einosta kerrotaan, että hän on luterilainen, rippikoulun käynyt luku- ja kirjoitustaitoinen. Vankilan koulun opettaja oli merkinnyt: ”yksinkertainen, aatteellinen, jätkätyyppiä, kommunisti”.

Loppuajaksi Altis päästettiin ehdonalaiseen, mutta sitä varten Pelson varavankila oli tilannut Hongonjoen kirkkoherralta kirkonkirjan otteen. Tämä oli siihen kirjoittanut, että ”… Eino Altis on 7/1 1936 otettu Neuvostoliiton kansalaiseksi (Ulkoasiain komissariaatin Pietarin asioim. ilmoituksen mukaan). — Siis mainittu henkilö ei ole enää Suomen kansalainen eikä myöskään Hongonjoen seurakunnan jäsen.” Eino Altis kyllä tosin juuri tuohon aikaan istui valtiopetostuomitaan.

Tämä ratkaisi Eino Alttiin tulevaisuuden lyhyyden. Hänet siirrettiin 28.8.1942 Helsingin poliisin hoteisiin ja lopulta luovutettiin 270 henkilön mukana Tallinnan Gestapolle, Patarein vankilaan. Hänen maallinen taipaleensa päättyi ilmeisesti Stutthofin keskitysleirillä, jonne tulon päivämäärä on viimeinen merkintä, 31.8.1944. Tämän Elina Sana oli löytänyt Stutthofin arkistoista.

Hongonjoen kirkkoherra E. Järvinen tiesi varmasti, mitä Valpo Suomessa teki Neuvostoliiton kansalaisille tai ylipäätään kommunisteille. Hän tiesi varmasti, että ainakin Neuvostoliiton kansalaiset luovutettaisiin Saksaan. Siitä huolimatta hän kylmästi merkitsi Einon Neuvostoliiton kansalaiseksi. Jos Altis oli todellakin Neuvostoliiton puolella merkitty maan kansalaiseksi – vuosia hänen maasta katoamisensa jälkeen  –  olisi kirkkoherra voinut lähimmäisenrakkauden nimissä pelastaa Einon merkitsemällä tämän Suomen kansalaiseksi. Mikään ei olisi estänyt. Einon veli oli myös poliittinen vanki, Nikke Pärmin pataljoonan jälkeen hänet ja muut marssitettiin Kangasjärven keskitysleirille. Siellä hänet kidutettiin hengiltä. Kun hän oli sairas, eikä ollut pysyä edes tajuissaan, hän soperteli ”voi jessus sentään”, johon vääpeli karjaisi ”Miksi te huudatte Jeesusta, ettehän kuulu kirkkoonkaan!” Vähän tämän jälkeen hän kuoli. Tarina, joka Luovutetut -kirjassa on, on kauhea, mutta se on toinen juttu.

Suomessa on ollut runsaasti itseään kristityiksi kutsuneita miehiä, jotka ovat kohdelleet maanmiehiään julmasti, sadistisesti ja välinpitämättömästi näiden kärsimyksiin ja tuleviin kohtaloihin suhtautuen. Kun edellisessä kirjoituksessani erittelin Ian ”Lemmy” Kilmisterin käsityksiä uskonnosta, en ajatellut häntä pidettävän aivan kauheana ihmisenä. Monet ilmeisesti pitävät. Tämän elämäkerran luettuani voin kyllä ihmetellä tämän elämäntapoja, mutta paha ihminen hän ei selvästikään ollut. Ei myöskään tämän tunteneiden lukuisten ihmisten muisteluiden mukaan. Hän ei olisi halunnut koiraakaan kohdeltavan niin kuin Hongonjoen kirkkoherra Eino Altista.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
7 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Noiden 8 luovuttaminen oli lähinnä Anthonin yksityisajattelua. Suomi Mannerheim etunenässä kieltäytyi juutalaisten enemmän luovuttaminen todeten heitä taistelevan Suomen armeijassa jopa saksalaisten rinnalla. Suomen juutalainen seurakunta on esittänyt suuret kiitoksensa Ylipäällikölle ja Suomen johdolle siitä, että ”näinä vaikeina aikoina ei tehty pienintäkään
eroa Suomen kansalaisten välille uskonnollisten tai rodullisten syiden pohjalta.”

Seppo Heinola

Mielenkiintoisa detaljeja Yki, kysyisin lähteitäsi?
Lopputulema on kuitenkin se, jolla on historiassa varsinainen merkitys. Tietysti yksityisiä natseja oli Suomessakin jonkin verran, joiden asenteeseen Stalinin yritys vallata talvisodassa Suomi, ja kommunistien myyräntyö välirauhan aikana antoi lisää vettä myllyyn. Mannerheim ja ns. sotakabinetti pelastivat Suomen ja Mannerheimin suuri osuus asiassa johtui paljolti hänen kanainvälisestä arvovallastaan ja ehkäpä myös suhteistaan eri maiden korkea-arvosiin esoteerikoihin.

Markku Hirn

Ei näitä asioita ole salattu ja kyllä niitä on ihan virallisesti pyydelty anteeksi. Elina Sana veti esiin ehkä ikävimmän asian , nimittäin venäläisten sotavankien ja niiden joukossa venäjän juutalaisten luovuttamisen saksalaisille.

Suomen ainoa puolustus on se , että Anthonin toiminnasta huolimatta , joka oli hänen itsenäistä toimintaansa, Suomi piti kiinni omistaan. Suomalaiset pottuilivat saksalaisten kustannuksella kun he rakensivat rintamasynagogan aivan saksalaisten joukkojen naapuriin jossain Kuusamon rintamalla. .

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial