Mielenkiintoinen tapa menettää uskonsa. Toisen maailmansodan päätyttyä Tanskassa tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin kymmeniä natsien kanssa veljeilleitä ja yhteistoiminnassa olleita henkilöitä. Kätyreitä ja maanpettureita. Kollaboraattoreita.
Kuolemantuomio otettiin jälleen käyttöön vihaisen ja kostonhimoisen kansan vaatimusten paineessa. Teloitukset suunniteltiin tarkasti ja niiden toimeenpano määrättiin poliisille. Kööpenhaminan poliisipäällikkö joutui antamaan 21 teloituskäskyä. Painajaiset vaivasivat tätä koko loppuelämänsä. Hän kuoli 88-vuotiaana. Jäämistöstään löytyi lappunen, jossa luki: ”En halua hautajaisiini pappia. Kun on antanut teloituskäskyn 21 kertaa, usko Jumalaan on mennyt”.
Nuo Tanskan kollaboraattoreiden teloitukset olivat kosto. Teloitus on aina kosto, ei rangaistus. Monet kuolemantuomiot peruutettiin sittemmin. Kansan kostonhimo oli laantunut ja teloitukset katsottiin jälleen brutaaliksi ja sivistymättömäksi jäänteeksi historiasta.
Poliisipäällikön Jumalaan uskon kariseminen teloitusten toimeenpanijuuden vuoksi on kiinnostavaa siksikin, että kristinuskon jumala on koston jumala, joka Raamatun mukaan on vastuussa kymmenien miljoonien ihmisten kuolemista. Koston- ja verenhimoinen etninen puhdistaja, rasisti, lastensurmaaja, kansanmurhaaja, poikansa murhaaja ja pahansuopa tyranni, joka loi ihmisen kuvakseen itsestään.
Kuolemanrangaistus sinänsä on tyyten epärationaalinen toimenpide. Se määräytyy kulttuurisesti. Se heijastaa eri yhteisöjen kulloisiakin arvoja ja asenteita. Tanskassa viimeinen Natsi-Saksaan liittyvä kostoteloitus toimeenpantiin 1950. Ylipäätään viimeinen valtion toteuttama teloitus.
Ensimmäisenä teloitettiin SS-Waffeniin liittynyt toimittaja Flemming Helweg-Larsen. Erinomaisen mielenkiintoisesti teloituspappina toimi Flemmingin oma isä.
Yle Areenassa on nähtävillä tanskalainen dokumentti ”Koston aika”, DR 2020.
Hyvä vinkki, kiitos. Jos menettää muuten uskonsa Ykin maalailemaan Jumalaan, on todellakin oikealla tiellä. Epäjumaliin ei kannata uskoaan laittaa eli tämän maailman kuvioita toistaviin hahmotelmiin.
Vanhan testamentin aikana Jumala käski tappamaan ihmisiä, mutta ei enää Uuden testamentin aikana. Tähän löytyy syy, miksi näin tapahtui. Olen tätä miettinyt monta kertaa, miksi näin tapahtui.
Jos ihminen tappaa, niin hän asettuu Jumalan asemaan ja ottaa vallan omiin käsiinsä, koska Jumalalla on vain valta ihmisiin ja siihen mitä hän luodulleen tekee.
Esimerkiksi Jumala käski kuningas Saulia tappamaan vastustajansa, mutta kun hän ei noudattanut käskyä johti siihen, että Sauli menetti kuninkuutensa.
Jumala on on luonut ihmisen ja hänellä on valta tehdä luodulleen mitä haluaa. Tämän tunnustaminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Se on vähän niin kuin, jos ihminen luo vaikka taulun, joka on taideteos, mutta katseltuaan sitä tuleekin siihen tulokseen, ettei tämä tyydytä häntä, niin hän tuhoaa sen ja luo uuden luomuksen. Näin on tapahtunut ihmisen kohdalla, kun Jumala joutui uhraamaan oman poikansa luodakseen uuden ihmisen.
Kyllä kait Kaikkivaltiaalla on oikeus tehdä omaisuudelleen, myös siis ihmisille, mitä mieleensä juolahtaa, vaikkapa polttaa pikkulapsia elävältä, kuten Raamatun mukaan on tehnytkin, m u t t a ainakin minulle on turha asioiden noin ollen tulla selittämään, että moinen Jumala olisi -r a k k a u s…
Aiemmin kun olin vielä hällävälisti, tuo hokema ”Jumala on rakkaus” tuntui banaalilta ja naivilta, muttei se minua juuri hetkauttanut. Mutta viimeiset noin 12 vuotta olen ollut kyllä kummissani, miten aikuiset ihmiset voivat liittää tuohon ammoin keksittyyn entiteettiin määreen rakkaus. Koko Jumala-Jeesus-rakennelma perustuu silkkaan uhkailuun ja kostoon, ellei ole siivosti ja usko.
Itse asiassa maallinen laki on paljon tiukempi sen suhteen mitä omaisuudelleen tekee. Jos räjäyttää tai polttaa talonsa tieten tahtoen, joutuu siitä vastuuseen. Samoin, jos rääkkää omistamiaan eläimiä.
Jumalaa ei sitten kai mikään laki koske, eikä tälle ole sanktioiden langettajaa…
Tuota noin, en se minä ole maalaillut kummemmin jumalaa. Sen ovat ammoiset juutalaiset ja sittemmin ne toiset, jotka kristinuskon kehittelivät juutalaisuuden päälle ja käyttivät samaa jumalaa, mutta säätivät vähän tätä ikään kuin lempeämmäksi. Ja sitten jumalaa ovat maalailleet kaikenlaiset kirkkoäijät ja uskovat.
Ihminen on luonut jumalan ja hänellä on valta tehdä tälle mitä haluaa, maalailla sitä ja säätää sopimaan omiin tarkoitusperiinsä.
Se, mikä ihmisen aivoituksissa on, on joko rakentavaa tai tuhoavaa. Näyttää siltä, että uskontojen jumalien nimissä on tehty hirmutekoja ja tuhoa kautta historian runsain mitoin ja tullaan tekemään vielä niin kauan kunnes ihmiskunta viimeinkin viisastuu. Parhaillaan Venäjän ortodoksikirkko on täpöillä mukana Ukrainan tuhoamissodassa, yhteisrintamassa Putinin kanssa oikean ortodoksisuuden puolesta väärää ortodoksisuutta ja rappeutunutta lännen kristinuskoa vastaan (vaikka en pidäkään niitä kahta roistoa, Putinia ja Kirilliä, varsinaisesti uskovina).
Mutta jos pysytään kristinuskon kehittelijöiden ja kirkkoisien maalailemassa jumalassa, niin tälle ei mikään hirmuhallitsija täällä maan päällä vedä vertoja. Jos lasketaan vain Raamatun mukaan tämän tappamat, mennään silloin arviolta 25.000.000 uhriin. Eikä siinä kaikki – jos ei usko tämän poikaan, jonka tämä tappoi, joutuu ikuiseen kidutukseen. Kuinkahan monta kymmentä tai sataa miljoonaa jo onkaan siihen joutunut? Tämä jumala on vähän kuin juhlaisäntä, joka päästää juhlataloon vain ne, jotka ovat kiltisti ja nuolevat tämän persettä. Muut saavat jäädä pimeyteen ja pakkaseen, olivat sitten kuinka hyviä tai kunnollisia muuten.
Mikä muuten sellainen jumala on, joka ”joutuu” tekemään tiettyjä asioita? Eikö jumala ole kaikkivoipainen ja kaikkitietävä, myös tulevan tietävä?
”Tuota noin, en se minä ole maalaillut kummemmin jumalaa.”
Toivottavasti et pahastu, kun mitä kummemmin kummeksun lausetta, mikä on selittelyistäsi huolimatta hyvin totuuden vastainen. Olet maalaillut yhtä fundamentalistista jumalan tulkintaa kohta toistakymmentä vuotta. Olkinukesta ei tietenkään voi puhua, koska maalaamasi jumalankuva on ollut ja on yhä monen kristityn maalaama kuva. Ongelma jutuissasi on ja on ollut tuon jumalakuvan ilmeiset semanttiset väärinkäsitykset lukuisien termien kanssa kuten ”kaikkivaltius”, ”armo”, ”Jumalan rakkaus” joitakin esiin nousseita mainitakseni. Ristiriita ei nouse esiin niin kauan kun takerrut omaan selitykseesi mutta ihmetyttää, että palaat noihin juttuihin uudestaan ja uudestaan. Juttusi ei etene, jauhat samaa vanhaa ja se lienee ongelman ytimessä: pyörit kuin koi nuotion ympärillä. Vaistoat lämmön elämää antavan vaikutuksen mutta olet tarpeeksi älykäs pitääksesi etäisyyttä. Ehkä tämä on juuri elämäsi kuva.
Mistäs minä nyt pahastuisin… Kirjoitin minkä kirjoitin. Kirjoitan siitä todellisuudesta mikä minulle näyttäytyy uskon ilmaisuista. Usko ja uskon ilmaisut eli siis sen sanoiksi pukeminen ovat todellisuutta, vaikka se, usko, ankkuroituukin joihinkin sanoin selittämättömiin mielikuviin, jotka eivät ole sitä todellisuutta mitä me kaikki jaamme.
En itse maalaile mitään jumalakuvaa, vaan käyn läpi teidän uskovien jumalakuvia. En edes tulkitse. Te teette sen itse. Tulkitsette uskontojärjestelmänne fundamentteja omienne persoonakohtaisten mieltymystenne kautta – tai sitten fundamentalistisesti tiukasti Raamatun mukaan. Ilman peruskirjaanne ei teillä olisi sitä uskoa mitä tunnustatte. Monet teistä sanovat, ettei siitä kirjaintakaan pidä muuttaman. No, paljon on aikojen saatossa muutettu, jo pelkästään eri suomennosten myötä.
Väärinkäsityksiä varmasti uskovien keskuudessa on, mutta niinpä sitä on vähän kaikissa ihmisten keksimissä ideologioissa ja tarustoissa ja niiden ymmärtämisissä. Minä peilaan näitä. Ja poimin ristiriitoja. Ristiriitoja on koko uskonjärjestelmä täynnään, saati sitten eri tulkinnoissa. Mielestäni olen nostanut esiin useita ilmiselviä ristiriitoja, joiden perusteella minulla on täysi syy ihmetellä uskomista.
Tuosta kommentistasi tulee mieleen, että et taida olla oikein kunnon kristitty. Tulkitsen (krhm), että näet itsekin kristinuskonjärjestelmän heikkoudet ja kuopat..? ”Kaikkivaltius”, ”Jumalan rakkaus”, pöh, humbuukia…
Joo, juttuni eivät välttämättä etene ja pyörin kuin koi nuotion ympärillä, mutta mitä eroa sillä on uskovien juttujen kanssa..? Onko niissä ollut mitään edistystä?
Sitä paitsi tämä on minulle harrastus, yksi monista. Tämä ei ole elämäni kuva. Se on paljon monimutkaisempi, kaoottisempi, kompleksisempi tms…