Pride tulee Henki lähtee

Huomaako kukaan mitään eroa?
Jos Pyhä Henki poistuu kirkosta, huomaako sen, muuttuuko mikään, näkyykö se missään?

Sateenkaaristola on jo myynnissä. Sateenkaarilippuja on jo käytetty. Sateenkaaripareja on jo vihitty. Kaikki on käynyt vaivihkaa, hiipien kulissien takana, vähin äänin. Enää puuttuu kirkon virallinen vahvistus asialle, mutta sekin on vain ajan kysymys, valmiudet muutokseen on jo olemassa.

Suuri osa suomalaisista viisveisaa koko asiasta. He kuuluvat kirkkoon, mutta kirkko ei kuulu heidän arkeensa. Pride- aate nostattaa verenpaineita konservatiiveissa ja aatteen puute liberaaleissa. Tosin tämäkin jako on kuin veteen piirretty viiva.

Pyhän Hengen läsnäolo tai sen, Hänen katoaminen on sen luokan asia, että sen todentaminen ja mittaaminen on monimutkainen juttu. Osalle porukoista Pyhä Henki ei ole millään lailla koettavissa; Hänen oletetaan olevan paikalla, koska ollaan kirkossa. Karismaatikot taas kokevat asioita hyvinkin voimakkaasti ja he tiedostavat Pyhän Hengen läsnäolon.

Nämä leirit eivät kohtaa. Teologiat eivät kohtaa. Käytäntökään ei kohtaa. Auttaisiko avoin keskustelu, mitä kukin leiri todella tarkoittaa ja miten kokee asioita. Ei ole kyse mistään kevyestä jutusta. Kirkko on riippuvainen Pyhästä Hengestä.

Pyhä Henki kolkuttelee kirkon ovella. Haluaako Hän sisään vai ulos? No, siihen Hän vastaa itse täysin suvereenisti. Mutta meidän on otettava tosissaan se, onko Hän vielä Kirkon kanssa vai etsiikö Hän muita alttareita. Tämä on kirkon elämän ja kuoleman kysymys, sillä ilman Pyhää Henkeä ei ole elämää. Eikä Kirkkoa!


Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

30 kommenttia artikkeliin ”Pride tulee Henki lähtee”

  1. Näillä palstoilla on taitettu peistä erilaisista Lampun hengistä ja muista hengistä (Hengistä) ja rintamalinjat menevät sinne ja myös tänne. Kirkon (ev.lut) niinkun muidenkin firmojen ongelmana on, saako mikään muu olla auktoriteetti kuin tiede tai yleinen mielipide.

    Olisiko sitten lähetystyön virta mitä pikimmin käännettävä valoisasta Afrikasta ja Aasiasta tänne pimeään Pohjolaan?

  2. Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja 2019 on Pajtim Statovcin ”Bolla”. Voittanut teos kuvaa myös miesrakkautta. Valitsijan perusteluista:
    Kirjan tarina kiteyttää syviä inhimillisiä asioita. Se nostaa esiin ikuisia kysymyksiä, jotka ovat kaikkina aikoina ihmisille merkityksellisiä ja yhteisiä.
    Teos jätti minuun syvät jäljet ja jäi myllertämään mieltä pitkäksi aikaa. Kirja on raju, väkivaltainen,
    rumakin ja koettelee lukijaansa, mutta se myös palkitsee monin verroin.
    Sen kieli on mitä kauneinta. Aforistisia lauseita, runollisuutta keskellä kauheimpia ihmisen koettelemuksia, sodan julmuuksia.
    Rakkaus, yksinäisyys, unelmien toteutuminen tai toteutumattomuus. Mihin ihminen taipuu, kun
    ankarat ajat osuvat kohdalle ja miten henkinen kantti ja moraali kestää. Minulle tässä kirjassa merkityksellisintä oli juuri ihmiseksi kasvaminen kuvaus.
    Kirja muistuttaa minua, että jokaisella on ”bollansa”, näkymätön haamu, ulkopuolinen uhka, joka
    testaa ihmistä, ja voi auttaa hänet kasvamaan parhaaksi versioksi itsestään, jos niin on tarkoitettu.”

    Onnea voittajalle ja ennakkoluulottomalle valitsijalle. Ihmiseksi voi kasvaa sateenkaarenkin alla ja miksei ulkopuolellakin…

  3. Tervehdys, Heikki ja tervetuloa blogimetsään. Mukavat mielikuvat jäivät sinusta sieltä vanhan blogimetsän puolelta….

    Kristittyjä ja sateenkaariväkeä tuntuu yhdistävän se, ettei mies ole lisääntymispuuhissa mikään välttämättömyys. En tiedä miten Pyhä Henki tähän suhtautuu, mutta Jumala nauraa partaansa – ellei ole aivan kertakaikkisen kauhistunut.

    Tämä sateenkaariväki tuntuu olevan kovin vahva uskossaan Sateenkaaren Henkeen. Ettei olisi peräti niin, että menossa on jonkinlainen sateenkaariherätys. Hyvä se vaan on, että kansankirkossakin sentään johonkin uskotaan.

    Paavalihan puhuu pistimestä lihassaan, joten miksipä Paavali ei voisi myös olla jonkinlainen sateenkaariväen suojeluspyhimys. Varsinkin, kun Paavalila oli se pitkäaikainen ja hieman outo suhde orjapoika Onesimuksen kanssa. Oikeastaan tästä voisi kehitellä laajemmankin teologisen pohdiskelun, jos joku sateenkaariasiaan vihkiintynyt innostuisi tekemään vaikkapa väitöskirjaa.

    Pyhä Henki varmaankin päivystää kirkossa, kuten kaikkialla, kaikessa ja kaikissa. En oikeastaan isommin epäile, etteikö joku tämän Pyhän Hengen kirkossa voisi kohdatakin, mutta helpommin Pyhän Hengen löytänee esimerkiksi golf-kentältä, jossa voi katsella vaikkapa vakain siivin taivaalla lentävää merikotkaa, jolta mikään maan pinnalla ei jää huomaamatta.

  4. Bolla on muuten kyllä erinomainen romaani. Hämmentävän hyvä niin nuoren kaverin kirjoittamaksi. Suositteluni.

    Ei Pyhä Henki voi poistua kirkosta, kun ei se koskaan sinne ole tullutkaan. Kukaan ei huomaa mitään kun ei ole mitään havaittavaakaan.

    Sateenkaariparit, mitä ne ovat? Jos puhutaan samaa sukupuolta olevista, niin näitähän on vihitty. Siis avioliittoja solmittu. Eikä siinä mitään kummallista ole, kun se on Suomen lain mukaan sallittua. Kirkon alttarillahan ei vielä ole, vai mitä?

    Mutta jos niin tapahtuu, että alttarin äärelläkin tämä voisi tapahtua, niin mitä kauheaa siinä olisi?

    Kirkko ei ole riippuvainen Pyhästä Hengestä. Se on riippuvainen maksavista asiakkaista. Ja ne vähenevät vähenemistään. Mikään avoin keskustelu ei tätä kehitystä saa muuksi muuttumaan. Keitä ne olisivat ne keskustelijat? Teitä eri suuntauksien uskovat, joista suuri osa ei edes kirkkoon suurin surminkaan halua sisälle? Sekulaarit tapauskovat, joille kirkko edustaa vain jotain perinnettä?

    JOS Pyhä Henki olisi olemassa, ei se sinne oven taakse jäisi jäkistelemään, vaan rulaisi mennen tullen ja pistäisi asiat tahtomaansa järjestykseen ja rotiin. Mutta kuten tiedämme, mitään tällaista ei ole tapahtunut. Siis, Pyhä Henki on nähtävästi jokin idea ilman mitään konkretiaa. Missä se kaikkivaltius?

    JOS olisi niin, että olisi Pyhä Henki, joka siunaisi kirkkoa, ei sillä, kirkolla, olisi mitään hätää. Mutta nyt kirkolla on hätä. Maksavat jäsenet kaikkoavat. Aikaa myöten siitä tulee pieni asianharrastajien yhdistys. Yksi monien joukossa.

    Ja lopuksi: olkaamme rauhassa, on elämää ilman sitä Pyhää Henkäkin. Yhtä paljon kuin ilman Lampun Henkeäkin.

  5. (Pikkumainintana, Hessu heitti minut fb-kavereistaan ulos joku vuosi sitten, hmm, tiettyjen mielipide-eroavaisuuksien vuoksi. Niin teki myös Tuomo. Mutta ei siinä mitään, näinhän saa tehdä, eikä se minulle ongelma ole)

  6. En malta tässä yhteydessä olla muistelematta sitä, että joku vuosi sitten tai joskus yhtäkkiä huomasin, että Yki ei enää ole kaverini. Tulkitsin sen niin, että yki heitti minut pois ystäväpiiristään ”tiettyjen mielipide-eroavaisuuksien vuoksi”. Näin saa tehdä, eikä se minulle myöskään ole ongelma.

  7. En muuten ole heittänyt. Olen jokseenkin varma, että koko facebookaikanani olen heittänyt pos vain pari kolme, eikä niiden joukossa ollut sinä. Nuo olivat tyyten tuntemattomia. Yksi oli selvästi vähän sellainen härö tyyppi. Merkillistä.

  8. Yki ”on elämää ilman sitä Pyhää Henkäkin”.

    Edelleen joudun Yki pyytämään anteeksi mielipiteeni eroavuutta!

    Outoa kyllä, Jeesus näyttää olevan myös eri mieltä kanssasi: Joh. 6:63. ”Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.”

  9. Hei Heikki. Tällaista se meidän kirjoittelumme on. Hengestä aloitetaan ja päädytään kaurapuuroon.

    Mutta vakuutan, että näillä keskusteluilla on paitsi viihdearvonsa ,niin välillä oikein hyvää pohdiskelua elämän menosta. Itselleni tämä on myös tärkeätä suomenkielen uudelleen oppimista vuosikymmenien harjoituksen puutteesta.

    Niin kuin Tauno ylempänä totesi niin Pride on herätysliike. Kaiken vainoamisen ja syrjinnän jälkeen ,he elävät euforiaa ja kirkko ja muut entiset vainoojat lepyttelevät syyllisyydentuntojaan osallistumalla riehaan. Siinä tulee lopulta käymään , niin kuin herätysliikkeissä yleensäkin. Osallistujien määrä vähenee ja uutuuden viehätys laimenee.

    Pride on ollut ainoa kunnon karnevaali näillä pohjoisilla leveysasteilla . Ikävä jos katoaa aivan pian.

  10. Kari: ”Outoa kyllä, Jeesus näyttää olevan myös eri mieltä kanssasi: Joh. 6:63. ”Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.”
    Mitä tämä on:
    Nyt Johanneksen evankeliumin alun sana viittaa sanaan elohjim, jonka ’kautta’ kaikki saa alkunsa nimittäin siten, että sen sisältämien numeroiden 31415 eli itse asiassa Piin (Ympyrän suhde halkaisijaan) ’kautta’ kaikki ilmenneet oliot ja olevaiset jakautuvat ja monistuvat, sillä piste, jolla on ulottuvuus on loputtomiin jaollinen ja tuo suhde jakajan eli halkaisijan ja existenssiin laajentuneen pisteen välillä on juuri elohjim eli Pii.

    Tämä elohjim tulee ’lihaksi’ siinä mielessä, että Jeesus selittää sen merkityksen siksi selvästi, että sana voidaan ’syödä’ eli selitys ymmärtää.
    Sitten sanan ’lihallistanutta’ eli syötäväksi eli sulatettavaksi selittänyttä opettajaa alettiin itseään kutsua Sanaksi! Tämän Jeesus tuo esille myös Johanneksen evankeliumissa: ”Ei liha mitään hyödytä vaan ne sanat mitä minä teille sanon, niissä on henki ja elämä.”
    Kun Jeesus siis antaa ’lihansa’ ’syötäväksi’ hän tosiasiassa antaa opetuksiensa sanat ,joissa on eläväksi tekevä henki, ’syötäviksi’ ja ’sulatettaviksi’ eli ymmärrettäviksi ja omaksuttaviksi ja sovellettaviksi käytännön elämään. Eli Liha=Sana=Henki.
    Eli tämä eksegeesi tapahtui tässä ’hengessä.’

  11. Upea ’henki’, mikä tekee Jeesuksen taas pelleksi, joka ei tiedä mitä puhuu, mutta onneksi sinä Seppo tiedät mikä on totuus.

  12. ”Upea ’henki’, mikä tekee Jeesuksen taas pelleksi, joka ei tiedä mitä puhuu…”

    Kyllä Jeesus tietää mitä hän puhuu, mutta s i n ä et näy tietävän, mitä hänen nämä sanansa tarkoitavat: ”Ei LIHA
    m i t ä ä n hyödytä,vaan ne SANAT jotka m i n ä teille sanon NIISSÄ on HENKI ja elämä.”
    Eli ymmärätkö,että Jeesuksen mukaan henki ja elämä ovat hänen sanoissaan eli opetuksissaan, joita ’liha’ vain metaforisesti edusti…. Syöminen kun oli oppimisen metafora, joka näkyy myös yhä sanonnassa,: minulla on tiedon nälkä. ”Ruoki minun karitsoitani!” käski Jeesus Pietaria eikä todellakaan Kari kometanut Pietaria menemään lehtikerppoja tekemään…Heprealaiset rabbit kutsuivat Toraansa myös leiväksi.

  13. Kyllä minä tiedän mitä Jeesus tarkoitti: ihminen ilman Pyhää Henkeä (eli pelkkä liha) ei voi tehdä Jumalan tahtoa. Vain Pyhä Henki tekee sen. Eli Jeesus itse on se Sana ja hän on lähettänyt Pyhässä Hengessä itsensä kullekin uskovalle.

    Sama asia on se ’liha’ josta Paavali puhuu mm. Gal. 5:13-24 vuoden 1933 käännöksen mukaan. Erityisesti Rm. 8:5.

  14. Et näy ymmärtävän Kari. Jeesus puhuu tuossa sanojensa vertauskuvana o m a s t a lihastaan, joka ei ole siis juutalaisten/opetuslasten ensin väärinkäsittämälla ja ihmettelemällä tavalla konkreettisesti syötävissä (”Kuinka tämä voi antaa l i h a n s a meille syötäväksi)
    Jeesus siis selittää tämän ’lihan’ olevan vain sanojensa vertauskuva, sillä juuri sanoissa on henki ja elämä: ”sillä s a n a t jotka MINÄ teille sanon, NIISSÄ on henki ja elämä. Tässä henki ei tarkoita Pyhää Henkeä, vaan opetuksensa eläväksi tekevää sisältöä. Myös henkiseen elämään tarvitaan näet h e n g e n ravintoa

  15. ”No minä ymmärrän väärin ja sinä oikein. Sovitaan niin.”

    Tämän juutalaisten lauseen:

    ”Kuinka tämä voi antaa l i h a n s a meille syötäväksi”

    merkitys ei tarvitse sopimuksia, sillä liha n s a omaa yksiseliteisesti possessessiivisuffiksin, joka viittaa Jeesukseen, joka edelleen yksiseliteisesti selventää ettei hänen lihaansa voi konkreettisesti syödä.

  16. Suomen kielioppi ei tarvitse senparemmin minun kuin sinun ymmärryksiäsi. Se anta yksiselitteisiäkin merkityksiä ihan meistä riippumatta.

  17. No minä ymmärrän aina väärin suomen kieliopin ja sinä aina oikein. Sovitaan niin.

  18. Kari: ” sinä aina oikein.”

    ’Aina?” Missä noin olen väittänyt tai esittänyt? ’Aina’ sanasi on taas sinulle tyypillinen hyperbola.
    Mutta kyllä minä non-refleksiivisen possessiivisuffiksin yks. 3 prs. tunnen: ”lihansa”…

  19. Yki, näinpä taisin tehdä. Eikä muuten ollut mielipide-eroavaisuuksista kysymys lainkaan. Ei sinnepäinkään vaan mielipiteet ja asiat saavat erota jopa riidellä keskenään. Toivotan tervetulleeksi fb-kaverikseni jälleen, jos kiinnostaa.

    Minulla on jokseenkin julkisena persoonana tietyt periaatteet julkiselle keskustelulle. Siinä samassa rytäkässä, jossa mentiin henkilökohtaisuuksiin eli käytiin minun pään sisälle kirjoittamaan mielipiteitäni uusiksi ne julmasti selittäen ties miten henkilökohtaiseksi vahingokseni, lensi myös toinen mielestäni samalla tavalla mielenkiintoinen keskustelija eli Juha Hyrsky. Keskusteltiin maahanmuutosta ja islamismista, jossa mentiin riman ali reippaasti mollaten ja arvioiden ihmisiä eikä mielipiteitä.

    Minulle sananvapaus mielipiteinä tarkoittaa sitä, että toisen mielipidettä ei tulkita mielipiteen esittäjän ajatus uudelleen kirjoittaen vaan tulkitaan se omilla aivoilla ja esitetään omina mielipiteinä mielellään perusteltuina. Kommentti/mielipide voi olla kysymysmuotoinen mutta ei ”tarkoitat että…” – tyyppinen minun pään sisälle käyvä, joko tahallaan taikka tahattomasti henkilöön kiinnikäyvä ”totuus”.

    Sekä Ykin, Juhan että kaikkien ajatuksia kommentoin mielelläni kuten myös minun mielipiteeni saa ”ampua alas” mennen ja tullen.

    Onkohan tullut talvisotajuttuja luettua liiaksi kun tuollaisen ilmaisun sain aikaiseksi.

  20. Itse otin eilen merkkipäivän kunniaksi Wof H. Halstin Talvisodan päiväkirjan lukuun. Ollut jo vuosia omassa hyllyssä, vanhempieni hyllyssä ollut jo 70-luvun alusta lähtien, mutta nyt vasta tartuin. Mielenkiintoisesti ja hyvin kirjoittaa.

    En muista, missä yhteydessä heitit ulos, mutta olen pyrkinyt aina siihen, etten mene ad hominemeihin tai yritä kääntää asiaa sivuun tai vääntää eli tahallaan väärinymmärtää, kuten eräs keskustelija täällä vähän väliä tekee. Minua se ei juuri haittaa ja kun itse vapaaehtoisesti täällä olen, niin sitten otetaan vastaan mitä tulee.

  21. No asia on palautettu päiväjärjestykseen. Olen tuon kirjan lukenut parikin kertaa. Erinomainen kuvaus kirjoittajan tulokulma muistaen. Se mitä talvisodan ja jatkosodankin ajasta kaipaan on arjen kuvaus noista ajoista. Monenmoisia juttuja olen kuullut desanteista, sotilaspojista ja ties mistä. Oma sukuni on enemmän nuorisoseuralaista taustaa kuin työväen henkistä, joka sekin näkökulma kiinnostaa.

  22. Mun sukuni on maalaisliittolaista-nuorisoseuralaista, enemmän tai vähemmän uskonnollista, isän puolelta ja äidin puolelta taas varsin oikeistolaista. Jopa äärioikeistolaista, 30-luvun hulluina vuosina. Itse en enää tiedä, mitä minä edustan… monet pitää vihervassarina, vaikka en ole missään vaiheessa peukuttanut vihreitä. Kai jonkunlainen yleisvasemmistolainen, mikäli jotenkin pitäisi sijoittaa. Mutta en ole varma siitäkään.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.