
Kaikki primitiiviset kulttuurit ovat olleet animistisia. Myöhemmin sivilisaatioiden kehittyessä ja varsinkin antiikin aikana tuli kaiken maailman jumalia uskomusjärjestelmineen, joista yhdestä kehiintyi juutalaisuuden haara, josta sitten aikaa myöten tuli kristinusko.
Kristinusko ei tullut tuosta noin vain jumalallisena ilmoituksena, kuten uskontoon on sisään kirjoitettu ja kuten kristikansa on aina uskonut ja edelleen niin uskoo. Kaikki uskonnot ovat enemmän tai vähemmän kopioita toisistaan. Kristinusko varsinkin on. Siihen on kopsattu monia muita legendoja. Osia lienee otettu muinais-Egyptin Horus-myytistä. Näiden syntymät ovat ajoitettu suunnilleen samoihin talvipäivän seisauksen aikoihin. Horuksen kerrotaan opettaneen jo lapsena. Aivan kuten Jeesus vastaili viisaasti oppineiden kysymyksiin. Kumpikin tarina on tietty fiktiota. Ja toisinnettua eli kopsattua. Horus hortoili erämaassa ja tappeli erämaanjumala Sethin kanssa, kuten Jesse kinasteli sen saatanan kanssa. Molemmat tekivät taikatemppuja eli ihmeitä, paransivat sairaita ja herättivät kuolleista.
Ja sitten on se muinaispersialainen Mithra-kultti. Mithra oli jumalan sanansaattaja. Tämä syntyi luolassa ja niin ikään talvipäivän seisauksen aikoihin. Äiti Anahita oli neitsyt. Paimenet toivat lahjoja. Tällä oli kaksitoista opetuslasta. Mithran kuoltua tämä haudattiin, muttei viipynyt vainajana kauaa eli nousi kuolleista. Kultin jäsenet kastettiin ja näillä oli käytäntönä ”pyhä ehtoollinen”. Mithralaisuuteen kuului sielun kuolemattomuus, viimeinen tuomio ja ylösnousemus.
Aikojen takaiset kristityt tuhosivat huolellisesti kaiken, mikä vähänkin muistutti mithralaisuudesta. Sangen ymmärrettävää. Temppelit ilman muuta tuusannuuskaksi ja kultin leimaaminen saatanan keksinnöksi. Ei ole kiva, että aiempi tarusto muistuttaa olemassaolollaan uuden uskonnon elementtien kopioinnista.
Mutta mithralaisuus oli sekin mitä todennäköisimmin muunneltu kopio jostain aiemmasta tarustosta. Yhtä kaikki – uskonnot järjestään ovat ihmisen keksimiä ja kyhäämiä uskomusrakennelmia ja ideologioita. Yksi selkeä syy on niiden myötä langetettu uhka kauhistavasta rangaistuksesta, jos ei ole kunnolla – eli populan pitämiseksi helpommin hallittavissa.
Tietenkin kristinuskon oppi on ihmisten muotoilemaa, ei kai sitä monikaan kiistä. Kirkkoisät ovat oppikysymyksistä käyneet välillä kovaakin vääntöä. Raamattu ei ole mikään taivaasta laskeutunut kirja samalla tavalla kuin Koraani tai Mormonin kirja. Mutta että kristinusko olisi syntynyt tarkoituksesta hallita ihmisiä? En mitenkään usko, että esimerkiksi Paavalilla olisi ollut sellaista tarvetta, ja hän sentään on kristinuskon pääarkkitehteja.
Se, että uskonnoissa esiintyy samanlaisia tarinoita, ei mielestäni vähennä niiden tarinoiden arvoa, päinvastoin!
Juutalaisuus muotoontui aikoinaan monoteistiseksi varmaankin juuri joukkojen helpomman hallinnan vuoksi. Monijumalaisuus on hankalaa ja se hajottaa porukkaa.
Paavalilla varmaan ei joukkojenhallinta mielessään ollut kehitellessään uutta haaraa eli kristinuskoa. Mutta sittemmin se on toiminut mainiosti hallitsijoiden välineenä. Konstantinuskin lienee ottanut kristinuskon avuksi valtakunnan hallitsemiseen.
Uusi testamentti ja sitä myöten koko kristinusko on vanhempien tarinoiden toisintoa. No, plagiointia on esiintynyt koko ihmiskunnan kulttuurisen tekemisen aikana. Aikoinaan sitä ei juuri edes pahana pidetty. Nykyisin sitä ei hyvällä katsota, vaikka nyt on jo vaikea keksiä mitään uutta, kun vähän kaikki on jo tehty.
Tarinat ovat tarinoita, eikä siinä mitään. Mutta jos keksittyihin tarinoihin uskotaan ja niiden perustella säädellään ihmisten elämää, puututaan yksityisyyteen ja käyttäytymiseen, ja peräti peritään veroja, on siitä vähän miettimisen aihetta.