Texasissa tapahtui luonnonmullistus, jossa kuoli yli sata ihmistä. Näistä menehtyneistä useat kymmenet olivat kristillisellä leirillä. Joki tulvi nopeasti ja tuhoisasti. Evakuointi oli mission impossible pimeässä ja koko ajan nousevassa vedessä. Kuolleista suurin osa on lapsia ja nuoria, 7 -17 -vuotiaita.
Camp Mystic -nimisessä paikassa on järjestetty tytöille kristillisiä kesäleirejä sadan vuoden ajan. Mutta nyt tapahtui katastrofi. Mukana oli myös inhimillinen tekijä sikäli, että alueella ei ollut käytössä varoitusjärjestelmää mahdollisesta tulvasta. Osansa tällä on Trumpin hallinnon säästötoimilla, jotka ovat kohdistuneet myös kansalliseen sääpalveluun. Texasissa oli useita oleellisia virkoja ilman tekijöitä.
Onnettomuuden jälkeen on rukoiltu eri puolilla Texasia. On järjestetty rukoushetkiä kuolleiden ja kadonneiden puolesta.
Rukoilu ei auta. Ei ennen eikä jälkeen. Tapahtunut on mikä tapahtunut on. Kuolleet ovat kuolleita. Tässä voi täydellä syyllä kysyä, kuten piispat Suomessakin tuhoisien onnettomuuksien jälkeen, että ”missä jumala oli”.
Ei varjellut Jumala kristillistä leiriä, eikä muitakaan tulvan uhreja. Jos on jumala, voi kysyä, miksi ei. Jumalan pitäisi varjella. Näin olen kuullut ja lukenut lukemattomia kertoja.
Lissabonin maanjäristyksessä vuonna 1755 lukuisat kirkot tuhoutuivat pyhäinpäivänä. Kirkot olivat täynnä jumalanpalvelusväkeä. Kuolonuhreja oli kymmeniä tuhansia. Ei Jumala varjellut tuolloinkaan varta vasten kokoontuneita palvojiaan.
Tällaiset onnettomuudet ovat onnettomia ja kuolleiden läheisille tuskallisia. Näissä ei ole kyse luonnevikaisten ja despoottisten johtajien pahuudesta, vaan maapallon geologian ja sääilmiöiden vääjäämättömistä tapahtumista. Maapallo toimii omien lakiensa mukaan ihmisistä piittaamatta.
Voi kysyä, onko hyvä Jumala todellakin luonut tällaisen maailman. Vai onko niin, että tämä jumala loi tämän kaiken ja jätti oman onnensa nojaan? Lähti hommansa tehtyään jonnekin, kuten deistit arvelevat.
Uskon pitää olla vahva, jos pitää Jumalaa varjelijana ja suojelusenkelien olevan meillä läsnä.
by 
Kaksi 15-vuotiasta tyttöä kuoli heidän pudottuaan pysäköintihallin katolta Jätkäsaaressa. Sunnuntaina Jätkäsaaren kirkossa pidettiin tietysti muistojumalanpalvelus.
Helsinkin tuomiokirkon kryptassa muistettiin tyttöjä myös maanantaina 21.7. päivärukouksessa.
Seurakuntapastori Taija Tiilikka sanoitti jo varsin oudosti.
”– Kiitos Jumala heidän elämästään ja siitä, mitä 15 vuodessa ehti olla. Rukoilemme kaikkien läheisten puolesta, kaikkien surevien puolesta, kaikkien murheellisten puolesta. Rukoilemme kaikkien heidän kanssa, jota tämä tragedia koskettaa tai tulee lähelle, kuului rukous.”
Hän siis kiitti näiden vasta elämänsä alussa olleiden nuorten elämästä, joka täysin turhasti päättyi. Eipä voinut kiittää Jumalaa suojelusenkeleiden lähettämisestä tyttöjä varjelemaan.
Nyt ei liene kysytty, missä oli Jumala, kun tätä olisi tarvittu. Tai missä ne suojelusenkelit olivat.