
Kävin armeijan. Piti mennä sivariin, mutta kun kotona sanottiin, ettei kotiin ole sitten enää ole tulemista ja äitinikin totesi, ettei hänellä enää silloin minua poikanaan ole, päätin mukavuudenhaluisesti valita armeijan.
Sanottiin, että armeija pojasta miehen tekee. Minusta se ei tehnyt kummempaa. Olin rauhanpuolustaja ennen armeijaa ja olin sitä sen jälkeenkin.
Olen aina inhonnut väkivaltaa. Se lähti varmaankin koulukiusaamisesta, jota sain kokea.
Maailman valtiaat ovat aina koulukiusaajia. He pitävät heikompiensa sortamisesta ja väkivallasta. He elävät väkivallasta ja he synnyttävät uutta väkivaltaa.
Usein nämä despootit oikeuttavat kauheuksiensa tekemiset jumalallisella velvoitteella. Uskonnot synnyttävät väkivaltaa. Kaikki uskonnot väittävät olevansa rauhan tuojia. Mutta se on valetta. Uskonnot ovat konflkitien ja sotien sytyttäjiä.
Tässä biisissä lyhyesti se, mitä näen tästä teemasta.
Onko näiden koulukiusaajien alaisuuteen siis vain sopeuduttava jos väkivalta on ainoa kieli, mitä he ymmärtävät?
Koulukiusaajat eivät ole vain kouluissa. Ne ovat meillä läsnä monessa paikassa. Niitä on pomoissa työpaikoilla ja johtajissa korkeissa asemissa. Monet näistä ovat valtioiden johtajia.
Nähtävästi näiden alaisuuteen vain sopeudutaan. Väkivalta on aina huono kieli, oli kyse mistä tahansa. Toisinaan se väkivalta on ainoa keino, jolla väkivaltaa käyttäviä kiusaajia on vastustettava. Koulukiusaajia ja despootteja vastaan ei kannata kääntää sitä toista poskea. Siinä Jessen opetus ei toimi.